Pirkkalan keskustan pieni K-kauppa on melkoinen pudotus todellisuuteen, kun vertaa sitä esimerkiksi Tammelan K-Market Mestarin valikoimiin. Haikein mielin hyvästelin muuton yhteydessä Poppiksen, luomuhyllyt, amerikantuliaiset ja erikoisoluet. Nyt lähikaupasta saa lähinnä maksipaketteja lauantaimakkaraa ja viikko sitten parhaat päivänsä nähneitä lihapasteijoita. Oh well, jostain on karsittava löytääkseen oman Strömsönsä – ja onneksi kohta on kesä ja naapurin Ollilan Maalaiskaupan valikoimat laajenevat!
Ei jotain niin huonoa, ettei jotakin kerrassaan täydellistäkin: lähikaupan juustovalikoimaan kuuluu Bergaderin chili-paprika-savujuusto. Itsehän olen siis juustoihminen henkeen ja vereen – luopuisin mieluummin kaikista maailman makeista herkuista kuin juustosta. Tämä savujuusto on ihanan pehmeää (vaikka sitä vissiin puolikovaksi tituleerataankin) ja miellyttävällä tavalla chilistä. Perjantai-illan ehdoton ykkösherkku on paahtoleipä oivariinilla, kauppahallista hankitulla savupaprikasalamilla ja tällä savujuustolla. Tämä oli itseasiassa mun bravuuri jo teini-iässä – eräskin Saara veteli yksien kotibileiden yhteydessä kahdeksan metvursti-juusto-paahtista..
Mutta ehdottoman parasta juustossa on se, että se vei välittömästi takaisin vuodenvaihteen Panamaan. Panamahan oli ruokaihmiselle karvas pettymys ja reissun paras illallinen syntyikin itse kalastetuista meriahvenista keskellä Gamboan sademetsää. Ruokakulttuuri koostui likipitäen vain riisistä ja kanasta, eikä siis hurjia makuelämyksiä jäänyt mieleen. Markku söi yhtenä iltana kokonaisena grillattua tenderloinia, joka suli suuhun, mutta itse onnistuin välttämään kaikki herkut. Huikeimpiin makukokemuksiin kuuluikin siis nimenomaan juuri savu-chilijuusto ja valkoinen paahtoleipä, aamiainen terassilla, vähän liian vahva maitokahvi ja aaltojen äänet. Vielä jonain päivänä minä olen siellä taas. Varmasti olen.
