Elämäni ensimmäinen (onnistunut) leipä!

Meillä taisi olla eilen ex-temporetuparit! Jotenkin hämmentävällä tavalla, ihan ilman kalentereita, mun tärkeimmät tampereystävät sattui olemaan vapaalla ja matkustivat sen kunniaksi tänne maaseudulle tutkiin meidän kotia. Jo viime syksynä lupasin Saaralle ja Veskulle kreikkalaisen menun, joten kreikkateema toteutettiin eilen. Juuso huolehti meidän viinipuolesta ja Saara toi jälkiruuan, eli niistä mulla ei ole kauheasti muuta sanottavaa, kuin että ihan loistavaa työtä!

MENU

Tsatsikia
Munakoisotahnaa
Vaaleaa leipää

Kreikkalaista salaattia
Feta-pinaattikääröjä

Munakoisopaistos
Karitsa-halloumivartaita

Jugurttikakku

Munakoisotahnan ja feta-pinaattikääröjen ohjeet voi katsoa suoraan Maku.fi:stä ja Pippurimyllyn tai Sillä sipulin blogeista. Sillä sipulin Merituulilla on ihan loistavat ohjeet nyyttien kokoamiseen, jotka itse tietysti tajusin katsoa vasta jälkikäteen eli taas mun piirakat näytti aivan järjettömän rumilta. Mutta hyvältähän ne maistui ja tuo fetan ja pinaatin yhdistelmä on yksinkertaisuudessaan ihan loistava. Viime viikolla syötiin muutenkin paljon pinaattia; esimerkiksi ihan vaan paistamalla se vuohenjuustokiekkojen kanssa tuli aivan tajuttoman hyvä alkuruoka. Myös munakoisotahna oli yllättävän hyvää ja eräskin pöydässä istunut munakoisonvihaaja rakastui munakoison ja saksanpähkinöiden liittoon.

Tämän aterian kruunu ja ensimmäinen onnistuminen lajissaan oli itse leivottu leipä. Minä, maailman huonoin leipoja, sain leivän onnistumaan! Se oli sisältä ihanan kuohkeaa ja pehmeää ja päältä kuitenkin rapea. Se jopa näytti samalta kun kuvissa! Leivän reseptin löysin Viinikassin viinibloggaaja Jacques Boissonsin FB-sivulta. Jacques Boissons bloggaa myös ruoasta täällä! Jacquesin blogi tuli mulle jotenkin ihan kertakaikkisena yllätyksenä, koska Mikon kanssa on tehty töitä yhdessä, mutta asia ei koskaan ole tullut esiin. Leipä siis on Jim Lahey’s no-work-bread. No-work ja no-work, kun leivän laittoi tulemaan jo perjantai-iltana ja vahti kuplia, kohoamista ja lämpötiloja, oli leivässä vähän enemmän hommaa kuin nimi antoi ymmärtää, mutta silti se oli iisimpi kun olin kuvitellut.

JIM LAHEY’S NO-WORK-BREAD

9,5 dl venhäjauhoja
1/2 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
4,7 dl huoneenlämpöistä vettä
2 ruokalusikallista oliiviöljyä
korppujauhoja

Jauhot, suola ja hiiva sekoitetaan kulhossa, jonka jälkeen kulhoon lisätään vesi ja taikina vaivataan taikinaksi. Toinen kulho voidellaan öljyllä ja taikina kaadetaan siihen. Kannattaa ottaa heti lähdöstä niin iso kulho kuin löytyy, sillä itse jouduin yöllä siirtämään taikinan kulhosta toiseen, kun se meinasi pyrkiä kulhosta ulos. Kulho peitetään tiiviisti kelmulla ja annetaan sen levätä 18-24h.

Kun aikaa on jäljellä noin pari-kolme tuntia tarjoiluun ja taikinan pinnassa on kuplia, jatketaan leivän tekemistä. Työalusta jauhotetaan kevyesti, taikina nostetaan työalustalle ja sitä vaivataan ihan muutama kerta. Jälleen taikina peitetään kelmulla ja annetaan sen levätä viitisentoista minuuttia. Tämän jälkeen taikinaan lisätään taas vähän jauhoja niin, että taikinasta saa muotoiltua leivän muotoisen pallon. Nyt taikinan pinnalle voi ripotella maissijauhoja (joita meidän kaupassa ei ollut) tai korppujauhoja (tuntui toimivan ihan yhtä hyvin). Taikina siirretään taas kulhoon ja annetaan sen kohota parisen tuntia.

Uuni lämmitetään 200 asteeseen ja uuniin laitetaan emali- tai valurautapata lämpiämään. Leipä paistetaan ensin padassa, jossa on kansi päällä (n. 30 min) ja sen jälkeen n. 20 minuuttia ilman kantta. Leipä turpoaa vielä jonkinverran uunissa, eli ei kannata pelästyä vaikka taikinaa näyttäisi ensin olevan jotenkin todella vähän. Itse otin leivän noin 45 minuutin jälkeen pois uunista, kun leivässä oli kaunis ruskea pinta. Leivän kannattaa antaa uunin jälkeenkin levätä noin puoli tuntia, niin sitä on helpompi leikata.

TSATSIKI (10 hengelle)

1 litra kreikkalaista jugurttia
1 iso kurkku
10 kynttä valkosipulia
suolaa & pippuria

Tsatsikiin voi käyttää myös tavallista maustamatonta jugurttia, mutta silloin se täytyy valuttaa yön yli. Kreikkalaisella jugurtilla voi hypätä suoraan kurkun käsittelyyn. Kurkku pestään ja raastetaan melko isoksi raasteeksi. Tämän jälkeen se itketetään, eli suolataan ja annetaan veden valua pois. Kurkku on hyvin itketetty silloin, kun siitä ei puristamallakaan enää valu vettä. Kurkku, hienonnettu valkosipuli ja mausteet sekoitetaan ja annetaan tsatsikin tekeytyä jääkaapissa pari tuntia.

MUNAKOISOVUOKA

2 isoa munakoisoa
fetaa
yrttinen tomaattikastike (persilja, minttu, basilika)

Munakoisovuoka on yksinkertainen lisäke, joka tämäkin maistui myös niille munakoisovihaajille. Paistoksen tärkein juttu on hyvä ja pitkään haudutettu tomaattikastike, jonka sous chef Markku taisi tehdä eilen nelisen tuntia aikaisemmin hautumaan. Tomaattimurskaa, tomaatteja, suolaa & pippuria, paljon yrttejä (n. litraan tomaattimurskaa meni neljä punttia yrttejä), vähän sokeria, vähän chiliä. Tomaattikastikkeesta voi tehdä ihan minkä makuisen vaan, se todennäköisesti sopii munakoison ja fetan kanssa silti superhyvin yhteen! Uunissa paistos otti vajaan tunnin, kun munakoisot, fetat ja tomaattikastike on ladottu vuokaan lasagnettain.

KARITSA-HALLOUMI-VARTAAT

n. 200g karitsan ulkofilettä per syöjä
halloumia
sipulia
paprikaa

Karitsan ulkofileet hain hallista ja kävin tilaamassa kaksi kiloa filettä jo torstaina. Pyysin myös, että lihat laitettaisiin jo valmiiksi marinadiin (öljy, rosmariini, meirami, suola) ja siellähän ne odottelikin perjantaina. Torstaina oli sattunut tuleen myös possunposkia juuri ennen kun kävin hallissa, niin otin niitäkin kilon pakkaseen. Katsotaan josko ensi viikonloppuna possunposket ja pakastimessa niinikään oleva maa-artisokkapyre saisi kyytiä! Vartaat koottiin liha-juusto-liha-vihannes -tyyliin, koska let’s face it, lihansyöjiähän tässä ollaan kaikki. Ne myös grillattiin uunissa grillivastuksen alla parissa kolmessa minuutissa. Kun uunin pohjalle laittaa pellillisen vettä, ei ritilältä tippuvat lihasnesteetkään sotke uunia.

Pelkäsin aluksi, että ruokaa on liian vähän, kun meitä lopulta olikin kymmenen syömässä, mutta ei sitä sitten ollutkaan. Seuraavalla kerralla tosin teen pasteijoita tuplamäärän, sillä ne vietiin käsistä jo heti lähdössä. Paljon ruokaa, paljon viiniä ja paljon ystäviä – ehdottoman hyvä lauantai! Kuvat on ottanut iki-ihana Loviisa, jonka taidan pyytää kameran kanssa paikalle aina!