Vietettiin jo lauantaina ihanien naisten kanssa vappubrunssia. Aatto ja vappupäivä menee ihmisillä aina kaiken maailman kissanristiäisissä, niin aloitettiin jo pari päivää etuajassa. Tänään meidän elämä meneekin sitten näinkin villeissä merkeissä.
Mies kävi hakeen postista pleikkarin ja mä juon kahvia terassilla. Käynnissä on myös täydellisen coleslaw-reseptin metsästys huomiselle, kun kokoonnutaan koko perheen voimin taas mumille grillaamaan. Mun vastuulla on coleslaw, koska ”sä olet ainoa joka jaksaa tehdä sen itse, eli siitä tulee hyvää”. Kiitos tästä, olin ajatellut lintsata ja hakea valmista salaattia kaupasta, mutta enpä nyt sitten hae.
Lauantain vappubrunssin menu
Leipää ja juustoja
Kauppahallin lohiviettelys
Grillattua parsaa mascarponen kera
Lohipastramia wasabimajoneesilla
Perunasalaattia
Juusto-mansikkasalaattia
Serranoa ja cantaloupemelonia
Miisan taikajälkiruoka
Mascarponen ja parsan yhdistelmän löysin Lauran blogista, ja hän oli ihan oikeassa – yhdistelmä oli yllättävyydessään todella toimiva! Grillasin vaan parsan kevyesti, päälle pirskoteltiin balsamicoa ja vähän suolaa ja pippuria. Balsamico toimi ihan kivasti, mutta jälkikäteen mietiskelin, että balsamicosiirappi olisi voinut olla vielä parempi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla sitten, kun parsa sellaisenaan alkaa tulla korvista ulos! Melkoiset hintaerot muuten oli: LuomuAnilla hallissa parsanippu oli 7€, Sokoksen herkussa näytti olevan 2,50€ ja Partolan Citymarketissa 4,75€. Tokikin hallin parsa oli luomua, mutta kyllä näyttäisi ässällä ja koollakin olevan ihan tuntuva hintaero.
Leipä oli se sama, jota tupareihin leivoin. Tällä kertaa tosin korvasin osan vehnäjauhoista rouheisella sämpyläjauholla. Vähän se vaikutti koostumukseen (imho) mutta tyttöjen mielestä oli ihan yhtä hyvää kun aiemminkin. Nyt toisella kertaa leipä meni jo paljon rennommin, enkä edes hankkinut varaleipää epäonnistumisen varalle. Tästä voisi hyvin tulla viikonloppuleipä niille viikonlopuille, kun sattuu oleen perjantai-iltana laittamassa leivän kohoomaan. Juustoina oli vanha tuttu Väinö (<;3) ja joku manchegotyyppinen kova juusto, jonka nimeä en nyt muista tekemälläkään.
LOHIPASTRAMI JA WASABIKASTIKE
Lohifilleestä tasakokoinen pötkö (kutsutaankohan sitä nyt ammattiterrmein selkämykseksi)
Merisuolaa
Pippurirouhetta (musta, mauste, puna)
Ostin loheni hallista ja pyysin sen jo valmiiksi oikean kokoisena palana. Lohi myös suolattiin ja pippuroitiin hallissa, jotta sain sen heti kotiintullessa pannun kautta jääkaappiin maustumaan ja suolan ja pippurin tasapaino säilyi. Suolattu ja pippuroitu pötkö siis käytettiin nopeasti pannulla (10 sek per sivu) ja vedettiin kelmuun. Lohi ei missään nimessä saa kypsyä kokonaan, vaan pinnat lähinnä vedetään kiinni. Tän jälkeen lohi rullattiin tiukasti kelmuun ja jääkaappiin, sillä se on yleensä seuraavana päivänä parhaimmillaan. Vähän ennen tarjoilua kelmu avataan ja lohi paloitellaan sopivan kokoisiksi annospaloiksi.
Turkkilaista jugurttia
Wasabia (tai piparjuuritahnaa)
Suolaa & pippuria
Limen mehua
Sokeria
(väkevää sinappia)
Kaikki ainekset sekoitetaan ja annetaan kastikkeen maustua hetki kylmässä. Kannattaa ihan vähän ylimaustaa kastike, koska lohi on melko pippurista, niin kastike ei jää jalkoihin. Mulla kävi juuri näin, mutta toisaalta wasabivihaajat tykkäsi.
Käytin esillepanossa annoslusikoitani, eli pohjalle töräys kastiketta, pastranisiivu päälle ja päälle vielä ruohosipulia. Mulla vaan ei ollut sopivaa, TASAISTA, lautasta lusikoiden alle, niin ne levähti vähän miten sattuu. Lisää toiveita valmistujaislahjalistalle..
.
PERUNASALAATTI
Kiinteitä perunoita
Kevätsipulia
Oliiviöljyä
Valkosipulia
Panaman chilikastiketta
Suolaa & pippuria
Limen mehua
En ole majoneesiperunasalaatin suurin fani, niin tein perinteisestä kirkkaasta versiosta oman variaation. Jätin siis myös yleensä salaattiin tulevat oliivit ja kaprikset pois, koska aikuisena voi tehdä niin. Oikeastaan tästä tuli siis peruna-sipulisalaatti, mutta se on sairaan hyvä ruoka, joka ei edes kaipaa mitään muuta. Sipulit ja mausteet sekoitetaan öljyn kanssa kastikkeeksi, joka sekoitetaan perunoihin. Maailman yksinkertaisinta, mutta yksi mun lempikesäruuista.
Juomaksi nautittiin cavaa (tietysti) ja shampanjaa (tietysti). Naurettiin, vierailtiin Pub Vinyylissä (joka BTW on ehkä maailman pittoreskein pubi ja jossa mä vielä joskus järjestän jotain!), käveltiin pitkin Näsijärven keväistä rantaa ja syötiin illalla vielä vähän lisää. Onni on ihmisiä, joiden kanssa viihtyy.
Eilen mietiskelin ääneen, että miksei näitä viinilaseja muka voisi pestä koneessa. Tuntia myöhemmin mulle selvisi miksei. RIP Riedel Degustazione. Eli vastauksena kysymykseen ”Voiko Riedelin laseja pestä astianpesukoneessa?” ”Ei.”
