Porkkanaleipäset

Leivoin lapsena varmaan ylivoimaisesti eniten teeleipiä. Kuten on hyvin käynyt ilmi, niin en ole mikään varsinainen mestarileipuri ja tuskin olin muksunakaan. Teeleivät oli helppoja ja halpoja, ja niihin löytyi melkein aina aineet kotoa. Hupsua muuten, miten sitä lapsena ajatteli omien vanhempien olevan vaan tylsiä tiukkapipoja, kun kaapista ei löytynyt tonneittain erilaisia suklaita ja nonparelleja. Kaikilla muillakin on.. Mutta eipä niitä näin aikuisenakaan löydy, osittain siksi, että ne ovat kalliita ja eniten siksi, että suklaat katoaa parempiin suihin aina ennen kuin ne päätyy leipomuksiin.

Teeleipiä tein siis tänäänkin. Tai rieskoja, miksi näitä nyt kukakin haluaa kutsua. Leipäsiksi? Kaupassa muistelin uusimmassa Pirkka-lehdessä olleen porkkanarieskareseptin, mutta koska vietin puhelitonta sunnuntaita, niin resepti täytyi soveltaa. Samalla mietin, että ennen internetpuhelimia on täytynyt olla joko todella helppoa tai todella vaikeaa. Onko ennen kirjoitettu kauppalappu kauppaan mennessä? Tai suunniteltu ruokalistaa etukäteen? Eikö sillon ole kirjoitettu heviosastolla googleen ”lanttu” ja valmistettu sitten sitä, mitä hakutuloksissa ensimmäisenä tarjotaan?

Porkkanaleipästen kera mies kokkaili pakastekalakeittoa ja ai että kun oli hyvää! Kouluruokia pitäisi kyllä tehdä enemmän. Ei sillä, omat ruokatraumani eivät oikeastaan liity kouluun, vaan iskän perinneruokiin, kuten kauraleseillä tuhditettuun porokeittoon tai maksakastikkeeseen. Meidän koulun keittäjä oli mummuni vanhoja ystäviä ja asui meidän naapurissa – ei sitä koskaan tullut edes ajatelleeksi, että kouluruoka olisi ollut sellainen ruuan laji, jota pitäisi vihata.

Mutta nyt nostalgia sikseen ja kehiin glögiä, suklaata ja vaalivalvojaisia. Lykkyä kaikille tutuille ja tuntemattomille ja palataanhan pian normaaliin päiväjärjestykseen?

PORKKANALEIVÄT

3 isoa porkkanaa raastettuna
2,5 dl maitoa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl kauraleseitä
(2 rkl siirappia)

Paistetaan 225 asteessa noin 15 minuuttia.