Kyselin Facebookissa vinkkejä hyvään brunssiin lauantaisin Helsingissä ja vaihtoehtoja sateli. Typerä iPad vaikeuttaa linkkaamista, mutta ehdotuksiin lukeutuivat Fanny, Kiila, Pasifico, Dylan, Crustum, Alia, Ravintola Sunn, Culma, Fleuriste.. Brunssiseura valikoi näistä Fannyn ja sinne siis päädyimme. Itse olisin halunnut testata Bulevard Socialin tai Kellohallin brunssit, mutta ne katetaan vain sunnuntaisin. Harmillista.
Fanny oli ihan kiva. Hieman hinta-laatu-suhteeltaan tyyris ja epäsiistihkö, ja itse olisin ruokarajoitteisena mielelläni lukenut, että mitä mikäkin mössö ja sörsseli sisälsi. Tarjolla oli aika perinteinen aamupala; munakokkelia, nakkeja ja haudutettua punaista lihaa, leipää perusleikkeleillä ja juustolla, muutamaa salaattia, hedelmiä, jugurttia jne. Missään ei ainakaan erikseen mainittu raaka-aineiden alkuperää, eli sekään ei mielestäni selittänyt 16€ hintaa.
Palvelu oli ystävällistä ja tarjoilija kehui olemustani sädehtiväksi, joskin tuputtaen samalla kuohuviiniä (uskoi vasta neljännellä kieltäytymisellä, kun kerroin että en käytä alkoholia). Sama toistui brunssiseuralaiseni kohdalla. DJ soitti musiikkia aavistuksen liian lujalla siihen nähden, että tila on kokonaan lasia ja ainakin minä halusin keskustella seuralaiseni kanssa. Mutta se tuntuu olevan muotia.
Näin kävi nimittäin taannoin myös Tampereen Inez -ravintolassa, kun olimme torstai-iltana seurueineni ravintolan ainoat asiakkaat ja ravintolan musiikista vastasi DJ. Kysyimme, olisiko volumea mahdollisuus ihan hiukan laskea, jotta voisimme keskustella, johon nuorehko tarjoilija totesi minulle: ”Rouva, nykyään ravintoloissa soi musiikki. Tietysti tyhjässä ravintolassa se tuntuu tulevan lujaa, mutta kun tulee enemmän ihmisiä, niin se ei enää haittaa.” Tämä selvä, rouva totesi ja vie rahansa muualle seuraavalla kerralla.
Kuva Fannyn omilta FB-sivuilta.
