Rakas Joulupukki

Tänään on 40 yötä jouluun. On myös 24 vuotta siitä kun minä synnyin, eikä toistaiseksi ole näkynyt yhtään lahjaa, niin ajattelin nyt kirjoittaa Joulupukille ja varmistaa, että Joulupukki tajuaa miten tärkeitä lahjat jouluna on.

Eilen käytiin meidän sohvalla seuraavanlainen keskustelu:

Minä: Mitä sä haluaisit joululahjaksi?

Mies: En mitään.

Minä: Miten niin et mitään? Pakko haluta jotain! Mäkin haluan ainakin tuhat lahjaa ja se olis epäreilua muuten.

Mies: No mitä sä sitten haluaisit?

Minä: No enhän mä voi kertoa! Ei siinä ole mitään yllätystä..

Mies: Okei. Ostan sulle siis Tiimarista tuhat erilaista hajukumia.

Minä: No okei mä kirjotan Joulupukille.

Tänä vuonna olen ollut erityisen kiltti, enkä kiukutellut oikeastaan ollenkaan. En ainakaan niin että muistaisin. Sen sijaan olen ostanut asunnon ja asunnonomistajana alkanut mätsäämään astioita yhteen. Mätsääminen on muuten päivän sana, kun Iholla -sarjan uudet hahmot julkaistiin. Mukana on myös Marketta, joka kirjoittaa poikaystävänsä kanssa ”kaulusopaitablogia”. Siellä Marketta ja Visa sitten kertovat, että miten kunakin aamuna ovat mätsänneet vaatteet/kynsilakat/kalvosinnapit/whatever yhteen. Söpöä!

Myin syksyllä FB:n astiakirppiksellä kaikki rippilahjaksi saamani punaiset Unikkomukit ja -kulhot, koska yhtäkkinen päähänpisto. Sen jälkeen elimme muutaman kuukauden ilman kippoja ja kuppeja, kunnes ostin itselleni lahjaksi 6 kappaletta Marimekon Kaunis Kauris -mukeja. Kuudelle mukille olisi vielä tarve, eli rakas joulupukki, toive numero uno eli 1.

 

 

 

 

 

 

 

 

Koska korkeista mukeista ei voi juoda teetä, päästään tästä luonnollisesti toivelistan kohtaan 2. (Ja jos siellä nyt on joku mieheni kaltainen näsäviisas, joka ihmettelee miksei korkeista mukeista muka voi juoda teetä, niin syy on yksinkertainen: kiehuvalla nesteellä kestää sairaan kauan jäähtyä juomakelpoiseksi. Laakeassa, käyttöön suunnitellussa kupissa tee jäähtyy nopeammin ja on siis miellyttävämpää nauttia.) Toive numero kaksi on äitiltä saamiini siirtolapuutarhakuppeihin mätsäävä teepannu, jossa teen voi myös hauduttaa. Ja koska en saa enää juoda ja hifistellä kahvin kanssa, niin teehifistely minulle suotakoon. Eli toivelistan kakkosen Marimekon Oiva/Siirtolapuutarha-teekannu.

Myytyäni siinä siivouspuuskassa edelliset kulhotkin, puuttuu meiltä nyt murojen (jätskin) syömiseen sopivat kulhot. Kaapissa on kirppiskeräilyerä oransseja Iittalan Primavera-kulhoja, mutta ne nyt pilaa mun feng shuin jo ajatuksen tasollakin, eli listan kolmantena on kulhot. (Äiti, haluatko ne Primaverat maataloidylliin?) Tällä kertaa ei kuitenkaan Marimekkoa, vaan Iittalan Kastehelmeä. Olen saamut mumilta ennakkoperintönä Kastehelmi-tarjoilulautasen, joten sen hengessä toivoisin myös Kastehelmikulhoja. Nimenomaan niitä pienempiä, joilta voi syödä muroja (jätskiä), ei tarjoilukulhoja. Eli numero 3 on Iittalan Kastehelmi kulhot, tilavuudeltaan 23cl, väri kirkas.

Astiat taitaa ollakin sillä käsitelty! Mutta ajatelkaapa miten ihanaa ja seesteistä mun elämä sitten on, kun kaikki astiat sopii toisiinsa. Aurinko vain nousee ja meikä on onnellinen. Takaisin asiaan. Seuraavana listalla voisi olla joku ihana hoito. Eli numero 4 on jalkahoito tai hieronta. Rakastan lillua hoidoissa, mutta miten niistä on tehty Suomessa niin järjettömän hintaisia? Onko kaikkialla maailmassa kallista ottaa kasvohoito vai liittyykö tämä siihen suomalaiseen ”rumat ne vaatteilla koreilee” -ajattelutapaan? Joka tapauksessa lomailu olisi oikein mukava aloittaa rentoutumalla hoidossa, kun nyt näyttää siltä, ettei päästä talvella edes mihinkään etelään. Ärsyttävät taloudelliset realiteetit – ilmeisesti häät ja etelänmatkailu ei mahdu saman vuoden kalenteriin.

Numero viisi on niinkin perinteinen, kun ihanat uudet villasukat. Erään anonyymin työkaverin äiti esimerkiksi neuloo ihan kertakaikkisen ihania villasukkia pitseineen, nappeineen kaikkineen. Viime jouluna saadut sukat (3 paria jee!) alkaa oleen jo sen verran käytetyn näköiset ja oloset, että villasukat on aina tervetulleet.

Toinen sarjaan naurettavan kalliita hömpötyksiä kuuluva asia ovat kynttilät. Itselläni on jonkin sortin neuroosi siitä, että kynttilän pitäisi palaa tasaisesti, en halua että se valuttaa tai reunoille jää sitä ns. sulamatonta steariinia. Ikean kolmesydäminen kynttilä oli esimerkiksi aika katastrofi. Olen tänä syksynä tullut käsi laastaroituna töihin kolmesti, sillä kynttilästä on ollut pakko veistää ylimääräinen steariini veitsellä pois, kun sydämet vain tippuvat jatkuvasti syvemmälle kynttilän sisään, mutta reunat eivät sula. Lopetin sen jälkeen kun ihan oikeasti meinasin veistää koko peukalon pois ja mies paketoi kättä vartin niin ettei se kovasti vuotaisi.. Eli kuudentena toivelistalla ovat kunnolliset pöytäkynttilät (enkä lainkaan tiedä ovatko nuo Pentikin kynttilät kunnollisia – kalliita ainakin).

Toivelistan seitsemäntenä on ikkunoiden pesu keväällä. Olen maailman laiskin siivoaja ja ikkunanpesijä, eikä sille tunnu oikein koskaan löytyvän aikaa – ensi keväänä ehkä vielä vähemmän kuin koskaan. Olisi ihanaa, kun joku toisi tulppaaneja, pesisi ikkunat ja vaihtaisi kevätverhot sitten kun aurinko taas paistaa ja räystäät tiputtaa vettä.

Ja jos siis ihan totta puhutaan, niin rakastan kaikkia lahjoja. Ja jopa sitä ajatusta lahjasta. Oli se sitten halpa tai kallis tai jotakin siitä väliltä. Huonoja lahjoja ei oikeastaan edes voi olla! Ei edes se kehitysmaahan lahjoitettu vuohi. Sille sentään olisi jokin oikeasti järkevä peruste.

Kuvat Marimekko, Iittala, Kauneushuone Ravensara, taitaentehty.fi, Energiakeskus ja Pentik.