Viime viikolla marisin lahjattomasta syntymäpäivästä, joka onneksi päättyi kovin lahjaisaksi. Sain vaaleanpunaisia ruusuja, suklaata sydämenmuotoisessa rasiassa (really, I’m not making up this shit!) ja loistavan illallisen. Olin jotenkin niin nälkäinen ja innoissani Ravinteli Huberista, etten huomannut edes ottaa kuvia. Retroperspektiivistä se oli ihan hyväkin, sillä Huberin vahvuudet ei ole missään nimessä visuaalisuudessa – vaan lihassa ja konseptissa.
Huberin ravintolakulttuuri perustuu kokemuslähtöisyyteen. Ruuan tekemiseen voidaan hyvällä omalla tunnolla käyttää aikaa ja vaivaa. Huberin joukkio on asettautunut asiakkaiden asemaan suunnittelemalla ravintolan, jossa ravintoloitsijat itse haluaisivat käydä. Huberilaisten seuraava askel vision täyttämiseksi on ostaa 1000 kilon nauta ja jakaa se käyttötarkoitusten mukaan omiin yksiköihin.
Tarjolla on siis lihaa, lihaa ja lihaa. Eräs hyväuskoinen hölmö on todistettavasti syönyt Huberissa myös tofua, mutta sille vahingolle ei liene tarpeellista uhrata enempää palstatilaa. Huberin mentaliteetti on tarjota sitä ruhonosaa, mitä kunakin päivänä sattuu olemaan. Sisäfilettä listalta ei löydy, eikä asiakas voi tilata pihviään kypsänä, sillä keittiö päättää miten kukin pihvi kypsennetään.
En nyt lähde erittelemään mitä tilasimme ja miltä maistui – kaikki oli joko hyvää tai erinomaista. Erityisesti suosittelen kuitenkin maa-artisokkaa alkuruoaksi ja lihan lisukkeeksi luuydin-perunasosetta. Ja kyllä, listalla on luuydintä myös erikseen. Oikeastaan siihen tiivistyy koko Huberin ajatus ja filosofia: hyvää ruokaa, yksinkertaisista ja perinteisistä mauista. Ruoissa ei paljon muilla mausteilla kikkailla, mutta suolaa käytetään reilusti. Palvelu on mutkatonta ja henkilökunta tietää mitä keittiössä tapahtuu. Huberissa näytti olevan mahdollisuus ruokailla myös tiskillä niin, että näkee koko illallisen ajan mistä ruoka valmistetaan ja miten. Lihan saa halutessaan vaikka käydä itse valitsemassa keittiössä. Huberissa sen vaan tietää, että Roito&Salmela istuivat alas, miettivät millaisessa ravintolassa haluaisivat itse käydä ja perustivat ravintolan siltä pohjalta.
Tyttöjen fiiniin illanviettoon kiristävissä vaatteissa Huber ei sovi, mutta rentoon ruokailuun isolla porukalla se on juuri passeli. Mielikuva Berthasta kannattaa jättää kotiin, sillä ruoka on vielä yksinkertaisempaa kuin Berthassa. Ja oikeastaan, mitäpä me toisella Berthalla tässä kaupungissa edes tehtäisiin?
sienitukka
Kuulostaa hyvältä, pitäisi ehtiä itsekin tuolla piipahtamaan.