Tilinpäätös 2008-2012

Innostuksissani ilmoittauduin phocahispidan Ystävänpäivän blogipostia -tempaukseen, joka tarkoittaa sitä, että blogini on nyt Virallisesti siirtynyt Lilyyn. Onnittelut siis mulle! Kokosin teille (ja itsellenikin) pienen historiikin siitä, mitä elämässäni on aiemmin tapahtunut. Oman blogin lukeminen tosin tuntui samalta kuin vanhojen päiväkirjojen tutkiminen, mutta se ei pelaa joka pelkää. Siispä:

Blogihistoriani wordpressin puolella juontaa juurensa vuoteen 2008, jolloin olin ehdolla kuntavaaleissa Ylöjärvellä. Alkuaikojen postaukset siis liittyvät pitkälti Ylöjärven kuntapolitiikkaan, joka on oikeasti seksikkäämpää kuin miltä se kuulostaa. Tuolloin vanhemmat sedät puristelivat takalistoani ja minä ymmärsin, että toiset naiset ovat ennemminkin mahdollisuus kuin uhka. En tullut valituksi valtuustoon, mutta istuin koulutus- ja nuorisolautakunnissa sekä Ylöjärven lukion johtokunnan puheenjohtajana. Paikoissa, joista (ainakin mielestäni) tiesin enemmän kuin keskivertovaltuutettu, ja toin sen myös esille. Samoihin aikoihin pyrin puolueeni nuorisojärjestössä eteenpäin, herättelin henkiin yhden opiskelijayhdistyksen ja toimin aktiivina tusinassa muita, bailasin, muutin Helsinkiin, työskentelin nuorten kuulemisen parissa, koin valtavaa maailmantuskaa, halusin kipeästi muuttaa jokaisen naisen käsityksiä feminismistä ja taistelin oikeudenmukaisuuden puolesta. Kahden vuoden hullunmyllyn jälkeen väsyin, jätin luottamuspaikkani, nukuin ja aloin miettiä, mitä elämältäni halusin. Itseasiassa paasasin parin vuoden aikana niin paljon naisista, pimpeistä ja homoista, että edelleen suosituimpia hakusanoja, joilla blogiini on tultu, on ”emmi lesbo nuorgam”. Aijai. Se naurattaa kyllä edelleen.

Pienen irtioton jälkeen ymmärsin, että haluan olla olemassa ensisijaisesti itseäni ja läheisiäni varten ja tehdä asioita joista nautin. Samoihin aikoihin tapasin nykyisen avomieheni ja keväällä syntyvän esikoisemme isän. Viime talvena ostimme asunnon Pirkkalasta, minä hullaannuin omasta pihasta, aloimme yhdessä kokkailla ja pitkäaikainen ravintolaharrastus alkoi konkretisoitua myös kirjoituksiksi. Vuoden aikana ehdittiin kokata venäläisesti, löysin maailman parhaan leipäreseptin ja käännytin munakoisovihaajia munakoisorakastajiksi.

Olen siis kirjoittanut kaikesta – iloista, suruista, onnesta, menetyksestä, yhteiskunnasta, ihmisistä, ruuasta, Jaloviinasta.. Ja sama tulee toivottavasti jatkumaan myös tänä vuonna, nyt täällä Lilyn puolella.

Niin kuin eräälläkin kiertueella viime syksynä hoettiin: tehdään tästä meidän näköinen vuosi.