Jos minulle annettaisiin tehtäväksi pitää luento aiheesta onnellisuus ja inspiraatio, tietäisin heti kenen puoleen kääntyä. Minulla on eräs ystävä, jonka impulsiivisuutta, luovuutta ja mielikuvitusta varauksetta kadehdin. Muutama vuosi sitten hänellä oli projekti ”Onnellisuuden vuosi”, jonka aikana hän testasi tuttuja ja tuntemattomia tapoja tehdä itsestään piirun verran onnellisempi. Projektista hän piti blogia ja kirjasi aina ylös kunkin jutun onnellisuuskertoimen (pikkareiden viskominen muusikolle oli onnellisuuskertoimeltaan 4). Tavat vaihtelivat yöpulkkailusta kotimaanmatkailuun ja koti-illoista vesisotaan.
Eilen hän postasi Facebookiin kuvan onnellisuuspurkista, johon olen itseasiassa törmännyt ennenkin. Ja tämän innoittamana eiliseen shoppailureissuun kuului myös kauniin purkin ostaminen. Tai no, purkin ostaminen, kun valinnanvaraa olikin yllättäen aika hintsusti. Ja sen seurauksena minullakin on nyt ihka oma Happiness Jar, johon eilen kirjoitin jo ensimmäisen onnen hetken.
Ja nyt pidetään peukkuja, että muistan ja jaksan kirjoitella onnen hetkiä ylös koko vuoden.
