Tarinoita Madeiralta

No niin! Eli nyt sain käytyä kaikki 2000 lomakuvaa läpi ja eläkepäiviään vaativa tietokoneeni suostui pienimuotoiseen kuvankäsittely-yhteistyöhön. Toki matkakertomuksen voisi kirjoittaa ilman kuviakin, mutta ymmärrätte kuvahimoni pian.

MATKUSTUS JA MAJOITTUMINEN

Mieheni ei koskaan ennen tätä reissua ole ollut pakettimatkalla ja omista pakettimatkavuosistanikin on jo vierähtänyt vuosikymmen(iä). Kun sitten Napsun äkkilähtöhaku ilmoitti, että Madeiralle pääsisi viikoksi 360€ per henkilö, niin ajattelimme, että miksei, miksei. Miten kamalaa se nyt voisi olla?

Matkamme tarjosi meille Tjäreborg. Viime talvena matkustimme Väli-Amerikkaan Aurinkomatkojen lomalennolla ja kesällä lensimme Kreetalle Finnmatkojen lomalennolla, eikä tämä oikeastaan poikennut aiemmista kokemuksista mitenkään. Lentoaika Helsingistä Funchaliin oli noin 6h, joka meni yllättävän helposti, kunhan kentältä osti mukaan tarpeeksi vettä ja kunnon tukisukat. Aiemmat tukisukkaostokseni ovat olleet Kappahlin kuuden markan versioita ja näiden apteekin 30€ sukkien kanssa niistä ei kyllä voi puhua samana päivänäkään. Jalat eivät kummallakaan lennolla puutuneet lainkaan vaan tuntuivat ihanan virkistyneiltä eikä turvotus löytänyt minua vielä tuolloinkaan. Paikkamme olivat kumpaankin suuntaan lentäessä käytäväpaikat, eli pääsin jaloittelemaan ja vessaan niin usein kuin tarve vaati. Lentokoneemme oli Thomas Cook Scandinavian ja oikeastaan ainoa oikeasti huono puoli oli, että vatsani ei oikein meinannut mahtua tuolin ja laskeutuvan pöydän väliin. Tämän onneksi pystyin vielä kiertämään kallistamalla penkin selkänojaa hieman taaksepäin. Tulomatkalla esimerkiksi tilaamamme ruoka oli oikeasti yllättävän hyvää!

Tälläkään kertaa meiltä ei mennyt mitään ruumaan, vaan olemme tottuneet matkustamaan yhdellä (no Väli-Amerikkaan meillä oli kaksi) lentolaukkua. Funchalin lentokentältä kuitenkin olisi päässyt nopeastikin eteenpäin myös matkatavaroiden kanssa, sillä meidän astuessa ulos terminaalista olivat myös ensimmäiset hotellikuljetuksen etsijät ulkona. Funchalissa siis ei ole välimeren maista tuttu ”manana” -meininki, vaan asiat tapahtuivat rivakasti oikeastaan joka paikassa.

Me emme varanneet lentokenttäkuljetuksia, sillä muistikuvieni mukaan bussit kiertävät aina kaikki hotellit, eikä koskaan voi tietää onko oma hotelli kierroksen alku- vai loppupäässä. Lisäksi halusimme tutustua kaupunkiin parhaamme mukaan heti alusta saakka ja tilasimme näin ollen taksin. Taksi maksoi lentokentältä kaupunkiin 35€ ja kaupungista lentokentälle 30€, eli hintaa tuli lentokenttäkuljetuksiin verrattuna tuplasti (14€/hlö) ja taksimatka kesti noin 20min. Funchalissa operoi myös Aerobus, joka kuljettaa matkalaisia hotellialueelta lentokentälle. Valitettavasti sen aikataulut eivät kuitenkaan käyneet meidän aikatauluihimme, eli sitä ei tullut kokeiltua.

Hotellimme oli Lidon alueella sijaitseva FourViews Monumental Lido, jonka Tjäreborg arvioi 3+ ja hotelli itse 4 tähdellä. Itse antaisin hotellille ehkä 3 tähteä. Hotelli oli siisti ja kerroshoitajamme Maria Jesus aivan loistava, mutta muutamia pieniä juttuja ei sitten saanutkaan, vaikka etukäteen näin ilmoitettiin (merinäköala olisikin maksanut 15€ per yö lisää, huoneen kassakaapin avainta ei löytynyt, allaspyyhkeet olisi pitänyt olla valmiina huoneissa, mutta ne joutuikin erikseen pyytämään respasta jne.). Netti toimi vain aamupalatiloissa ja allasalueella, joka alkuun kauhistutti, mutta osoittautuikin loppujen lopuksi ihan ok-ratkaisuksi. Noin joka toinen kerta huoneen avainkortin magneetti oli vioittunut ja avain piti käydä uusimassa. Hotellimme hintaan kuului aamupala, joka me sitten ennakko-oletuksista poiketen syötiinkin joka aamu. Aamupala oli ihan ok; jos syö makkaroita, munia, pekonia jne. niin varmasti joku voisi kutsua sitä oikein herkulliseksikin. Itse söin hedelmiä, leipää ja varastin aina leikkeletarjottimen koristetomaatit leivän päälle, Markku söi myös muroja ja kakkuja. Kahvi/tee tuli automaatista, mutta oli ihan ok. Erikoismaininta aamupalaan kuuluvasta kuohuviinistä! Hotellin illallisbuffaan me ei sitten kuitenkaan koskaan menty, vaikka siihenkin tietysti olisi ollut mahdollisuus..

Kaikenkaikkiaan hotelli oli ihan kiva ja varsinkin jos olisi saanut huoneen merinäköalalla, niin antaisin enemmän tähtiä. 🙂 Sijainniltaan se oli hyvässä paikassa, eli muutaman kerran jopa käveltiin keskustaan (matka n. 3km), mutta takaisin tultiin kyllä sitten aina taksilla tai bussilla. 3 km ei kuulosta paljolta, mutta koska meille sattui ihan erinomaiset säät (joka päivä paistoi aurinko ja oli 21-24 astetta lämmintä) ja Madeira on tunnettu erityisesti korkeuseroistaan, niin kyllä se tälläiselle rv28-29 mammalle oli ihan riittävästi.

MADEIRALLA LIIKKUMINEN

Sivusinkin tuossa jo sekä takseja että busseja. Bussiliikenne koko saarella tuntui olevan oikein hyvässä jamassa. Sitä en tiedä miten aikataulussa nuo bussit kulkivat, mutta Lidon hotellialueelta pääsi bussilla keskustaan päivisin noin 15min välein ja iltaisinkin bussit kulkivat ainakin kerran tunnissa. Suomalaiseen joukkoliikenteeseen verrattuna kuulostaa ehkä karulta, mutta etelän maissa olin suorastaan positiivisesti yllättynyt. Bussin kertamaksu kuljettajalle oli 1,90€ ja aina maksaessaan sai kuljettajalta lipun, johon matkoja pystyi itse lataamaan lisää. Eli tähän kertamaksuun sisältyi myös 0,50€ pantti, jota ei enää tarvinnut maksaa jos latasi itse keskustan latauspisteissä kortilleen lisää matkoja. Näin siis kertamaksuksi tuli 1,40€. Kannattaa huomioida, että jokaisella tulee olla oma kortti, eikä yhdelle kortille siis voi ladata esimerkiksi 10 matkaa, joilla maksaa 2 hlön 5 matkaa.

En tiedä oliko se yleinen laki/sääntö, mutta todella moni kuljettaja odotti aina, että kaikki raskaana olevat tai liikuntarajoitteiset henkilöt istuivat, ennen kuin bussi liikahti mihinkään. Alkuun ihmettelin, että miksi mummot tarjosivat minulle penkkiään ja kieltäytyessäni aloittivat kovaäänisen melskaamisen, joka loppui vasta istuuduttuani. Viikon aikana tähän kuitenkin tottui ja tapa alkoi tuntua itse asiassa oikein mukavalta. Suomalaisillekin turisteille siis tiedoksi, että kannattaa nostaa se pylly penkistä jos bussiin tulee selvästi vanhempi tai raskaana oleva nainen..

Taksilla liikkuminen oli helppoa ja edullista. Funchalin alueen taksa oli 1,50€ ja kaupungin ulkopuolisen alueiden taksa 2,50€. Lähtömaksu oli muistaakseni 3€ päiväsaikaan ja iltaisin 4€ eli kun tulimme esimerkiksi vanhasta kaupungista taksilla illalla hotellille, maksoi matka noin 6,50€. Taksikuskit tunsivat hyvin Lidon hotellialueen, eikä kuljettajalle koskaan tarvinnut antaa hotellin nimeä kummoisempia koordinaatteja.

Taksien ikkunoissa oli myös mainoksia, joissa mainostettiin saarenympärimatkoja, mutta näihin emme lähteneet vaan vuokrasimme sitä varten auton.

Auton vuokraaminen oli helppoa ja meidän Renault Cliomme vuorokausihinnaksi tuli 50€ kun otimme siihen myös täyskaskon ja navigaattorin. Suosittelen ihan ehdottomasti auton vuokraamista ja vuoristoon lähtemistä, sillä maisemat ovat ihan huikeat! Navigaattorista huolimatta poikkesimme reitiltä aika usein, kun teiden varsilla oli mielenkiintoisten nähtävyyksien viittoja. Tiet ovat muuten tosi hyvin viitoitettuja, mutta kannustavat aina käyttämään isoja moottoriteitä. Me ajoimme Funchalista rantatietä Santanaan ja edelleen rantaa pitkin San Vicenteen, jolloin menomatka oli noin neljä kertaa pidempi kuin paluu San Vicentestä motaria pitkin Funchaliin. Sitä ihan pienimmällä moottorilla varustettua autoa tosin ei kannata vuokrata, sillä korkeuserot ovat vuoristossa aika merkittäviä. Myös korkeanpaikankammoisen kannattaa suosia motareita, sillä mäet saattoivat kallistua jopa 20% ja tiet olivat vain pikkuruisilla aidanpätkillä reunustettuja.

SANTANA & SAN VICENTEN TIPPUKIVILUOLAT

Autoretkemme siis suuntautui pohjoiseen Santanan ”historialliseen” kaupunkiin ja San Vicenten tippukiviluoliin. Tuosta Santanan historiallisuudesta voidaan olla aika montaa mieltä, sillä mainostettu Madeira Theme Park osoittautui aika köyhäksi ulkopuistoksi muutamine infotauluineen ja olkikattotaloja olikin vain keskustan turistirysässä, mutta maisemat siellä olivat kyllä melkoiset.

Santanassa kuitenkin eksyimme Queimadaksen levadalle, joka oli yksi reissun kauneimmista paikoista. Levadat ovat siis vanhoja kastelukanavia, joille on nykyään rakennettu toinen toistaan upeampia patikointireittejä. Mahasta johtuen meidän reissuun ei tälläistä kävelyreissua tällä kertaa kuulunut, kun lyhyimmätkin reiteistä on 6km luokkaa, mutta jos yhtään tykkää kävellä ja katsella ympärilleen, niin suosittelen ihan ehdottomasti!

Vaikka Madeiralla paistaisi aurinko, niin varsinkin vuoristoon kannattaa ottaa mukaan lämmintä vaatetta. Minulla oli autossa mukana sekä rantalipsut että sukat ja tennarit, ja kumpiakin tarvittiin. Lisäksi levada-reissuille kannattaa pakata sateen kestäviä vaatteita, sillä varsinkin luolissa on kylmää ja kosteaa.

San Vicenten tippukiviluolat olivat nekin varsin hienoja ja vaikuttavia, mutta satuimme saapumaan sinne juuri jonkin opastetun kierroksen alkaessa. Meistä olisi ollut mukavampi tutustua paikkoihin itse ja katsella luoliin liittyvä näyttelykin rauhassa, mutta nyt meidät juoksutettiin luolien ja näyttelyn läpi muun turistiryhmän mukana, eikä fiilistelylle oikein jäänyt aikaa.

RUOKA JA JUOMA MADEIRALLA

Madeiran perinneruokiin kuuluvat kala ja liha ja ruokakulttuuri on mielestäni monen kulttuurin sulatusuuni. Meillä kävi reissun aikana sekä hyvä että huono tuuri, josta osittain voi syyttää ja kiittää Tripadvisoria.

Ihan ehdottomiin helmiin kuului Sabor Da India, intialainen ravintola, joka sijaitsi ihan hotellimme lähellä. Tämän olin bongannut jo etukäteen ja lisännyt must-do-listalle, emmekä pettyneet. Ruoka oli todella hyvää, ravintolan omistaja erittäin ystävällinen ja hintakin ihan kohtuullinen. Söimme alkuruoat, erilaisia naan-leipiä, chutneyja, pääruat ja jälkkärit sekä normaalit ruokajuomat ja laskumme taisi olla vähän vajaa 60€. Verotuksessa kelpaavaa laskua emme tuolta tosin saaneet, mutta mitäpä se meille kuuluukaan.

Toinen ravintola, johon ihan ehdottomasti kannattaa mennä, on vanhassa kaupungissa sijaitsesa Venda da Donna Maria, jonka ohi kävelimme eräänä päivänä. Ravintola kutsuu itseään ”gourmet-ravintolaksi” mutta loppureissua kohti meille oli jo käynyt selväksi, että mikäli ihan oikeasti halusi syödä hyvin, niin nämä gourmet-paikat olivat siihen ainoa mahdollisuus. Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää, raaka-aineet tuoreita, palvelu erittäin ystävällistä ja taas täyden illallissetin hinta viineineen oli noin 50-60€. Täällä minäkin join lasin punaviiniä, kun viini, ruoka ja tunnelma kuuluivat niin erottamattomasti yhteen.

Jos yhtään on yökerho-ihminen, niin Donna Marian lähellä sijaitsi saman omistajan yökerho nimeltä 23 Vintage Bar, jossa kävimme itse asiassa kahtena iltana. Poistuimme toki viimeistään siinä vaiheessa kun muita ihmisiä alkoi saapua ravintolaan (turistit noin klo 22 aikoihin, paikalliset puolen yön paikkeilla), mutta drinkit olivat halpoja ja paikassa soi ainakin alkuillasta varsin miellyttävä musiikki.

Vanhassa kaupungissa sijaitsi myös Jaquet, jossa saimme varsin hyvää kalaa. Valitettavasti tuolla lisukepuoli meni siihen keitetyt perunat -sarjaan, joka ilmeisesti kuuluu perinteiseen madeiralaiseen keittiöön.

Muutoin ruokamme olivat aikalailla keskinkertaisia tai jopa huonoja. Television ruoka- ja matkailuohjelmat ovat luoneet meille sellaisen aivan virheellisen illuusion, että syrjäisissä ja vähän rähjääntyneissä kuppiloissa saa paikallisten suosimaa ja aivan taivaallisen hyvää ruokaa, jota me sitten pari ensimmäistä iltaa yritimme etsiä. Rehellisesti – jos ravintola näyttää epämiellyttävältä, niin ei kannata mennä. Se ei tee ruuasta yhtään sen autenttisempaa tai kokemuksesta miellyttävämpää.. Hyvä ravintolakatu löytyy vanhasta kaupungista (Rua de Santa Maria), jonka jokainen miellyttävän näköinen paikka on varmasti testaamisen arvoinen. Siellä sijaitsee myös ehdoton nou-nou, eli yksi kulmaravintola, jonka nimi liittyi jotenkin laivastoon ja jossa on ympäri vuorokauden joulukoristeet. Siellä ruoka sekä maistui että haisi pilaantuneelle ja me lähdimme syömättä pois.

MITÄ MADEIRALLA KANNATTAA IHAN EHDOTTOMASTI TEHDÄ?

Auton vuokrauksen lisäksi on pari juttua, joita minusta kannattaa ihan ehdottomasti tehdä! Meidän lomalle painottui aika 50/50 löhöilyyn ja aktiviteetteihin, eli 3 päivää lekoteltiin altaalla ja kolme päivää kierrettiin paikkoja.

WORKER’S MARKET (MERCADO DOS LAVRADORES)

Jokaisessa maassa ja kaupungissa on minusta pakko käydä vierailemassa paikallisella torilla sen tarjontaa ja tunnelmaa. Myös Funchalissa se kannattaa, sillä sisällä oleva tori on kertakaikkisen hurmaava ja myyjät antavat sinun maistaa mitä eksoottisempia hedelmiä ja muita herkkuja.

MONTE PALACE TROPICAL GARDEN

Monten palatsiin pääsee joko bussilla, taksilla tai ”cable carilla” jolle en nyt keksi mitään järkevää suomennosta. Sellainen köysirata, jolla kuljetaan lasiseinäisissä kopeissa? Monten puisto on aivan kertakaikkisen kaunis jopa talvella, kun suurin osa kukista nukkuu talviunta. Vaikea kuvitella miten upea paikka se on kesäisin! Meillä meni puistossa melkein yksi kokonainen päivä, mutta se oli todellakin ajan arvoinen.

JARDIM PANORAMICO

Yksi hienoista paikoista sijaitsee Lidossa. Varsinkin lasten kanssa paikka on ihan ehdoton, sillä kaupungin ylläpitämässä puistossa saa hyppiä pomppulinnassa, ajaa polkuautoilla, pelata minigolfia tai vaan syödä jäätelöä niin paljon kuin sielu sietää – ja suurin osa huveista on ihan ilmaisia. Puisto on osa ”panorama routea”, jolta on upeat näkymät myös merelle. Madeiralaiset tuntuivat olevan aika lenkkeilyhullua kansaa ja tämä lukeutui heidän suosikkilenkkeilykohteekseen. Puiston lähettyvillä oli myös muutamia ihan kelpo ravintoloita, eli se sopii vaikkapa löhöilypäivän lounaskohteeksi.

Summa summarum. Madeira on hirvittävän kaunis lomakohde, jonne kannattaa lähteä joko vaan löhöilemään aurinkoon (kesäisin) tai ns. aktiivilomailemaan – mikään biletyskohde se ei ole. Shoppailusta en valitettavasti osaa sanoa mitään, kun tajusin, ettemme kertaakaan käyneet yhdelläkään Funchalin lukuisista ostoskeskuksista tai edes niissä miljoonissa kenkäkaupoissa, joita kaupungissa on.

Ravintolaelämä on kait keskittynyt aika lailla vanhaan kaupunkiin, jossa sijaitsee myös mielenkiintoisia näyttelyitä ja museoita niistä kiinnostuneille.

Hiekkarantoja Funchalista ei löydy, mutta vanhan kaupungin laidalla olevan keltaisen linnoituksen ”eteen” on rakennettu alue, jolta pääsee sekä uimaan että ottamaan aurinkoa. Lisäksi Lidossa on hienoja merivesialtaita, jos matkassa on merivesi-intoilijoita enemmänkin.

Kirjoitus on jo näineen varmaan miljoona merkkiä pitkä, mutta varmasti unohdin vielä jotakin. Kysykää, niin vastaan kyllä kaikkeen, mihin vain osaan! 🙂

Niin ja siihen alun kysymykseen ”miten paha se nyt voi olla?” vastaukseni on ”välillä todella paha, välillä vain huvittavaa”. Pakettimatkalla kannattaa valmistautua crockseihin ja omiin eväisiin aamupalalla, ruoansulatusongelmatarinoihin uima-altaalla, epäkohteiliaisiin suomalaisiin samassa bussissa jne. Aika varmoja olemme, että seuraavalla matkalla varataan taas lennot ja hotellit erikseen. Matkustamme kumpikin kuitenkin fiiliksen vuoksi ja sitä fiilistä on tosi vaikea löytää, jos joka aamu kuulee samat tarinat ripulilääkkeistä. 😉