Eilen, kolme kuukauden säädön jälkeen, Kela sai tukipäätökseni tehtyä. Tiivistettynä päätös oli lämmintä kättä ja käsittelijän sympaattinen toteamus: ”no nää järjestelmäthän ei oikein taivu tälläisiin erityistilanteisiin..” Rahaa on luvassa siis seuraavan kerran maaliskuun lopussa ja tililläni on tällä hetkellä 40€.
Vielä eilen aamulla ajattelin, että minäpä näprään tänään sellaisen samanlaisen budjetin kuin Eeva. Käytäntö kuitenkin osoitti toisin. Kelapuhelun jälkeen laitoin miehelle tekstiviestin, jonka jälkeen vollotin tuijottaen Home Budgetin punaisia palkkeja. Tämän jälkeen ripustin pyykit ja vollotin. Tein ruokaa ja kyyneleet tipahtelivat uunivuokaan. Jossain vaiheessa näin itseni uuniluukun heijastuksesta ja ajattelin olevani yhtä säälittävä kuin Iholla -sarjan naiset (miten muuten jotenkin tuntuu, että viime tuokkarilla niillä oli enemmän neurooseja?) ja sitten vollotin entistä kovemmin.
Ensimmäistä kertaa ajattelin, että vittuvittuvittu pakkoko tähänkin oli saatana lähteä. Ilman vauvaa olisin tyytyväisesti töissä, saisin ihan mukavaa palkkaa, suunnittelisin häitä eikä tarvitsisi laskea riittääkö rahat kahteen vai kolmeen tarjoilijaan. Voisin elää kuten tähänkin saakka; kädestä suuhun, ihan tyytyväisesti. Säästämisen illuusion loisi e-possu, joka siirtää jokaisesta korttiostoksestani euron säästötilille (eli siis loppukuu-tilille, kun rahat muuten olisi loppu).
Sen sijaan tässä minä nyt istun, laskemassa omia, miehen ja firman rahoja ja miettimässä, että mitä tuli tehtyä. Yrittämässä sisäistää se, että siihen saakka kun menen töihin, olen palannut 1950-luvun perheidylliin, jossa mies elättää perheen ja vaimo pyykkää. Idylliin, jossa minun oli peruttava tämän viikon blini-ilta ja muutaman viikon päähän sovitut vauvamahakuvaukset, koska ne ovat huvituksia, joihin en voisi pyytää mieheltäni rahaa.
Tietysti saan maaliskuusta eteenpäin äitiyspäivärahaa, mutta verottaja vie siitä mukavan osan. Kyselin Facebookissa yksi päivä, että voiko todella olla niin, että vaikka tulevana vuonna tuloni laskevat yli kymppitonnilla, ei veroprosenttini olennaisesti muutu. Ja näin on. Joku ystävistäni oli jopa soittanut perään oman päätöksensä saatuaan, mutta tuomio oli ja pysyi. Lapsilisästä nyt ei varmaankaan tarvitse edes mainita mitään. Kiinnostaisi nähdä se Saul Schubackin taulukko, josta Saukki on päätellyt että lapsia kannattaa tehdä rahan takia.
Ja tiedän, ihan oikeasti meillä ei ole mitään hätää. Maaliskuuhun on loppujen lopuksi lyhyt aika. Suurin osa vauvahankinnoista on jo tehty. Häät järjestyvät sillä rahalla, mitä sattuu olemaan. Mutta silti, silti, minua raivostuttaa tämä järjestelmä, jossa olet joko kokonaan sisällä tai kokonaan ulkona, välimuotoja ei ole. Kuukauden tai kahden heikko taloustilanne ei vielä ole syy saada yhteiskunnalta tukea. Olen aiemmin ollut kahdesti siinä tilanteessa, että olisin tarvinnut apua jostain, enkä ole sitä koskaan saanut. Mistään ennalta ehkäisevästä avusta nyt puhumattakaan.
Aina ajoittain tuntuu niin epäreilulta olla 23-vuotiaana korkeakoulusta valmistunut nuori aikuinen, joka tekee lapsia alle kolmikymppisenä. Siis sellainen, jollaisia kaikkien ilmeisesti pitäisi olla, jotta tämän maan huoltosuhde ja tulevaisuuden eläkepommit olisi edes jotenkin hallussa. Sellainen poliitikkojen märkä uni.
Allekirjoitin tänään Kansalaisaloitteen perustulon puolesta. Tulevalla äidillä, yrittäjän vaimolla ja kulttuurialan pätkätyöläisellä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Onko sinulla?
Sensei
Saat kaikki sympatiani. Itseäkin nimittäin pelottaa jo etukäteen tuo tappelu kelan kanssa (onko siitä mitään hyviä kokemuksia opiskeluajalta? Tienasin viimeisenä neljänä opiskeluvuotena kelan mielestä liikaa ja joka vuosi tipahti tonnin lasku postiluukusta. Kun valmistuin, tulorajoja nostettiin…).
Muistan erään ystäväni sanonnan: ensin opiskelit, ja olit köyhä. Sitten menit töihin, ja vähän aikaa oli rahaa. Sitten alat lapsentekoon, ja taas olet köyhä. MIKSI ihmeessä opiskelusta tai lapsenteosta pitää ihmistä rangaista? Juuri kun olen itsekin päässyt kiinni työelämään, ja on rahaa ostaakkin jotain, pitää taas alkaa laskemaan senttejä…
HelloAochi
Niinpä, aika vaikeaa on elämä välillä – mulla ei ole edes miestä keneltä lainata, eikä K:n isä maksa elatusmaksujakaan. Toimeentulotukea saan, mutta silti siitä jää laskujen maksamisen jälkeen alle 200/kk – aika paha elättää tuolla kaksi ihmistä 🙁
Emmi Nuorgam
HelloAochi, just puhuttiin miehen kans, että onneksi meitä on kaks. Yksi toinen ystäväni nimittäin kertoi just, kuinka oli saanut vuonna 2011 vain muutaman kuukauden opintotukea, tulorajojen puitteissa työtuloja ja loppuvuoden äitiysrahaa, mutta silti verottaja muisti mätkyillä, kun niiden tienattujen parin sadan vuoksi veroprossa olisikin ollut 25%. Siinähän sitten yksinhuoltajana mietit, että mistä nekin rahat repisi. Hillitön peukku sulle, että pärjäät!
ja Sensei, mä olen myös maksanut Kelalle opintotukia takaisin enemmän kuin olen koskaan edes saanut, mutta siitä olen voinut syyttää vaan omaa hälläväliä-asennetta. Vaikka eipä sekään silti ole kivalta tuntunut.
iity-
Mulla oli ihan sama tilanne täällä . Eikä kauheen hyvä tilanne oo tänäkään päivänä.
Kelasta tulee asumistuki + vanhempainraha ja ne surulliset lapsilisät, yhteensä 1000e, mistä meni tässä kuussa 800e laskuihin, vuokra jäi maksamatta ja pitäis jotenkin elää sillä kahdella sadalla loppu kuu.
Sossusta tulee pelkkiä kieltäviä vastauksia ja mies on jo muutaman kuukauden odotellu vakuutusyhtiöstä sairausrahoja.
Viime kuussa tilanne kuitenkin oli vielä pahempi, niin eiköhän me tästäkin jotenkin selvitä. Tsempit sinnekin.
Emmi Nuorgam
Äh, nyt tulee paha mieli, kun lukee muiden juttuja. Oikeastihan meillä siis menee ihan superhyvin, eikä saisi valittaa. Yritän aina välillä muistaa pistää asioita perspektiiviin myös siinä mielessä, että toisaalta tää järjestelmä on niin ainutkertainen ja mahdollistaa asioita, jotka missään muualla ei olisi mahdollisia. Mutta silti sitä vaan tuntee itsensä niin pieneks, kun käsittelijänkin mielestä tilanne on paska, mutta ”tälle nyt vaan ei voi mitään”. Tsemppiä Iity teillekin, toivottavasti asiat järjestyy!
phocahispida
Meillä on, kiitos miehen isojen tulojen ja kohtuullisen 650€:n asuntolainan lyhennyksen, normaalissa tilanteessa sellainen taloudellinen tilanne, että kaikki mitä ”tienaan” vauvan kanssa kotona olosta on plussaa.
(Täysin asian vierestä, ei muuten ole kallista maksaa omaa asuntoa pois.
Vuokrakakasio 52 neliötä, huonompi sijainti ja kunto, vuokra 790€.
Oma kolmio 58 neliötä, parempi sijainti ja kunto as.lainan lyhennys 650€ kuussa.)
phocahispida
Ja osaan kyllä olla todella tyytyväinen tilanteseemme, koska tiedän monien pienten lasten vanhempien olevan tiukoilla.
Vierailijax (Ei varmistettu)
Mä en ymmärrä tota Sensein kommenttia:
MIKSI ihmeessä opiskelusta tai lapsenteosta pitää ihmistä rangaista? Juuri kun olen itsekin päässyt kiinni työelämään, ja on rahaa ostaakkin jotain, pitää taas alkaa laskemaan senttejä…
Siis miten niin lapsenteosta rangaista? Kun valtio ei maksa yhtä hyvää vanhempainrahaa kuin mitä palkka olis ollut? hey c’mon!
Itse opiskelin ja opiskelin ja vähän vielä opiskelin. Hyvin pienet tulot. Sitten saimme lapsen. Olimme köyhiä. Äitiysloman jälkeen en löytänyt töitä. Siksi vähän vielä opiskelin. Olin entistäkin köyhempi, mutta opiskelut viimein johti työpaikkaan. Nyt tienaan hyvin, ensimmäistä kertaa elämässäni (olen yli 30-vee). Odotan toista lastamme ja miten erilaista onkaan valmistautua äitiyslomaan kun äitysraha ei tulekaan olemaan se minimi. Vaikka saakin varmaan senttejä silti laskella.
Tiedän mitä on tapella Kelan kanssa. Ja se on usein turhaa, olen oppinut. Tsemppiä kaikille!
Sensei
Vierailijax: En tarkoita sitä, että vanhempainrahan tarvitsisi olla sama kuin palkan, vaan lähinnä minua huolettaa tuo kodinhoidon tuelle tippuminen. Se kun on kuitenkin arkipäivää aika monelle perheelle, sillä aika harva edelleenkään haluaa viedä lasta hoitoon alle vuoden ikäisenä. Ja silloin ne tulot kyllä tippuvat melko radikaalisti, ja yleensä se on se äiti jolta ne tippuvat. Tämä taas aiheuttaa paitsi onkreettista rahanpuutetta, myös monenlaista painetta parisuhteeseen, kun eletään miehen palkalla (mihin aika harva meistä naisista on tähän mennessä tottunut).
Emmi Nuorgam
Vierailija, noiden Sensein pointtien lisäksi ns. vauvahankintojahan ei tueta lainkaan. Lapsilisää aletaan maksaa pahimmassa tilanteessa vasta kuukausi vauvan syntymän jälkeen, eikä se 104€ riitä kattamaan edes murto-osaa niistä hankinnoista, joita lasta varten on tehtävä. Vauva-lehdessä oli vertailu, jossa ekologisuutta ja kierrätystä painottavan perheen ja ”haluamme lapsillemme vain uutta ja parasta” -perheen vauvakuluja vertailtiin ja jopa tuo ekologinenkin perhe joutui käyttämään hankintoihin yli 2000€ ensimmäisen vuoden aikana. Hyvätuloiselle perheelle tämä ei tietenkään ole niin karua, kun vaikka yksinhuoltajalle tai hyvin pienituloiselle perheelle.
Ja miten tämä liittyy mihinkään – siten, että meitä kannustetaan vauvantekotalkoisiin, suu vaahdossa jankataan eläkepommeista, syyllistetään lapsettomia ihmisiä epäloojaaliudesta ja muistutetaan, miten paljon ja kuinka pitkään meidän on tehtävä töitä, jotta Suomen huoltosuhde saataisiin korjaantumaan. Lapsen hankkiminen on myös yhteiskunnan etu ja yhteiskunnallinen valinta, jolloin minusta meidän pitää rehellisesti tarkastella tilannetta myös yhteiskunnallisesti.
Ja kuten Senseikin mainitsi, niin naisellehan lapsi on se kaikista paskin bisnes – ja naisen työnantajalle. Lapsen kanssa kotona vietetty aika mm. vähentää eläkekertymää ja heikentää naisen asemaa työmarkkinoilla. Lapset ovat naisvaltaisilla aloilla valtava rasite työnantajille ja varsinkin pienyrittäjille. Tämä vaikuttaa jo mainitun huoltosuhteen lisäksi yritysten tulokseen, laajenemismahdollisuuksiin, kansainvälistymiseen jne.
Tämä on siis paljon suurempi kusetus, kuin pelkkä mitätön äitiys- tai vanhempainpäiväraha. Onneksi vastineeksi saa lapsen, se kummasti tasapainottaa vitutusta. 😉
Dalmi
Hei tuo veroprosenttiasia on minuakin nyppinyt nyt tässä todenteolla. Ja ajattelin mennä sitä verotoimistoon selvittämään, jotkut nimittäin väittävät että Kelan etuuksia voisi saada nolla-prosentilla kun hakee muutosverokortin sosiaalietuuksille. Se ois aika hurja plussa se, jos on mahdollista (edes laskea sitä vähän siitä 25%:sta!). Ihan älytöntä että minunkin veroprosenttini on kaksinkertainen siihen verrattuna mitä se oli kun olin töissä. Puh.
Sensei
Dalmi: kerrohan sitten täällä miten kävi. Meitä muitakin riittää joille asia on ajankohtainen…
Emmi Nuorgam
Minä tilasin sen muutosverokortin sosiaalietuuksille, mutta kyllä siinäkin se 22% komeili.. Kerro tosiaan että kuinka käy!
Dalmi
Ilmottelen miten käy, jahka saan aikaiseksi lähteä Verotoimistoon pähkimään. (:
Papris
Joo, samojen asioiden kanssa täällä painiskellaan.. Itselläni menee ihan kätevästi kun voin nostaa kesäkuulle asti opintotukea ja huhtikuulta alkaen äitiysrahaa, mutta vähän kurjempaa on miehellä, joka nosti viimeisen opintotukensa nyt helmikuussa ja työt alkaa vasta keväällä niin että ensimmäistä palkkaa voi odottaa silloin huhti-toukokuun vaihteessa. Jeejee, elellään sitten vissiin meikäläisen opintotuella ja molempien minipienillä säästöillä tässä pari kuukautta.
Ja toi veroprosentti!! Siis mitä hemmettiä. Onneks aloin selvittää asiaa, koska muuten oisin vaan tyytyväisenä pitänyt sen 10% mikä tällä hetkellä on ja ajatellut että ”vitsi tulee varmaan palautuksia vuoden päästä ku elelen nyt tällä pelkällä vanhempainrahalla enkä ees tee töitä”. Mut ei, 18 %:iin se muutosverokortissa nousi.. Kyllä ärsyttäää.
Kumiankka
Vaikka asiat olisivatkin ns. peruskunnossa, 20 euron balanssi tilillä antaa itselle sellaisen kuvan että perseelleen menee. Saa siitä vähän porua vääntääkin, helpottaa ainakin hetkeksi.
Suosittelen tutustumaan You Need a Budget-nimiseen todella mahtavaan ohjelmaan, vaikka sinulla ei oikeasti rahaprobleemia olisikaan; sen budjettijärjestelmä on kehitetty eri tavalla kuin useimpien henkilötalousohjelmien, ja on omiaan nimenomaan helpottamaan oloa paremminkin kuin huomauttelemaan puutteista.
Tsemppiä jne.
Emmi Nuorgam
Kiitos vinkistä Kumiankka, täytyy testata. Toi HomeBudget masensi mut ainakin niin, että sinne meni sekin 5€ kankkulan kaivoon..
Vierailija (Ei varmistettu)
Ongelma taitaa olla se, että meidät on kasvatettu vielä kuvittelemaan että yhteiskunta tukee elämistä, mutta käytäntö on jo ihan eri. Monissa maissa nuoret naiset (ja miehet) joutuvat oikeasti suunnittelemaan elämäänsä etukäteen vuosiksi, ja miettimään onko heillä varaa perheeseen ja lapsiin. Miettikääpä vain esim. jenkkien sosiaaliturvaa. Siellä ei ole vanhempainvapaita tai äitiysrahoja.
Poliitikot painostavat lastentekoon, mutta oikeasti kukaan ei kerro meille että lapsen hankkiminen voi viedä tuloloukkuun. Opiskelupaikkakin valitaan usein sen perusteella mitä haluaa tehdä, ei sillä strategialla että mistä saa varmasti toimeentulon.
Meistä kaikista on pikkuhiljaa tulossa oman elämämme yksityisyrittäjiä, halusimme tai emme. Perustulo voisi ratkaista tätäkin problematiikkaa, mutta en usko että siihen on Suomessa enää varaa.