Kananomistaja

Toissapäivänä minusta tuli kananomistaja. Eräs FB-ystäväni on viimeisen vuoden aikana haksahtanut kotitilaan ja -eläimiin sen verran pahasti, että on ollut vain ajan kysymys kun itsekin hankin lehmän tuohon takapihalle. No, hiehoa ei tällä kertaa tullut, mutta nyt me omistetaan kana!

Koska meidän takapiha ei ole varsinaisesti mikään maatila, niin yksi kana olisi vain masentunut. Niinpä ratkaisu meidän pulmaan on ns. kummikana! Eli ostimme kanan, joka asuu Pihlajamäen kotitilalla vapaana ja onnellisena ja jonka munia saamme noutaa n. 1 kpl/päivä! Nerokas systeemi! Syksyllä meillä on mahdollisuus saada myös ns. patakana, joka ei taatusti ole hevoslasagnea nähnytkään. Koko lystin hinta on kokonaisuudessaan 35€ ja lisätietoja tästä saa varmasti Pihlajamäen kotitilalta!

Maaliskuussa olisi tarkoitus mennä muutenkin tutustumaan Hullun Farmarin tiluksiin. Käsittääkseni maatilalta löytyy ainakin kaneja, vuohia, viiriäisiä ja se lehmä. Ja uskokaa tai älkää, osa eläimistä majaili viime kesän Hullun Farmarin kaupunkikodin pihassa. Siellä niin. Keskellä kaupunkia. Siitä optimismistä voisi jokainen ottaa opikseen.

Pihlajamäen kotitila Facebookissa

Pihlajamäen kotitila www-sivut

Ps. Joku joskus kysyi, että miksi en merkkaa näitä sponssipostauksia. Vastaus on yksinkertainen: ne eivät ole sponssipostauksia. En ole koskaan raanut rahaa tai muita hyödykkeitä blogiini liittyvistä jutuista, vaan kirjoittelen näitä ihan vaan puhtaasta innostuksesta. Koska come on, mikä olisi siistimpää kuin oma kana?!