Toiset morsiammet stressaavat häidensä teemaväristä, toiset hääpuvusta ja kolmannet ilkeästä anopista. Meidän häihimme liittyvin suurin stressi (jos nyt siis sitä iänikuista taistelua budjettia vastaan ei lasketa) liittyi häiden vieraslistaan.
Kun menimme kihloihin 1,5 vuotta sitten oli ilman muuta selvää, että järjestämme hillittömät partyt kaikille maailman ihmisille. Hääpaikka valittiin sen mukaan, että sinne mahtuu paljon ihmisiä syömään, juomaan ja juhlimaan. Mitä lähemmäs häät kuitenkin ovat tulleet, sitä vieraammalta ajatus megabileistä on tuntunut.
Ihan ensiksi tietysti tuli vastaan budjetti. Koska maksamme häistämme suurimman osan itse, ei ihan kaikkien tuttujen ruokkiminen enää tuntunutkaan hyvältä idealta. Pitkään pyörittelin mielessäni ajatusta ns. kaksiosaisista juhlista, joista ensimmäiseen osaan ja illalliselle kutsuttaisiin kaikista läheisimmät ihmiset ja iltabileisiin sitten kaikki kylänmiehet ja kumminkaimat. Se alkoi kuitenkin tuntua vähän hupsulta – jos ja kun se jokin vihkiseremonian kaltainen tilaisuus olisi jo aiemmin, niin mikä tekisi iltabileistä häät? Miksi ihmiset vaivautuisivat 50km päähän Tampereelta?
Sitten aloimme miettiä, ketä ihan oikeasti haluaisimme juhliimme kutsua. Olin esimerkiksi kirjannut omalle vieraslistahahmotelmalleni rutiinilla kaukaisimpien sukulaisten (no olihan ne mun lakkiaisissakin..) ja opiskeluaikaisten ystävien nimiä, joiden elämästä en tällä hetkellä tiedä tuon taivaallista. Ajatus megabileistä alkoi myös tuntua turhalta pröystäilyltä ja jopa hieman vaivaannuttavalta. Häidenhän pitäisi olla meidän kahden juhla, eikä mikään naurettava yleisöspektaakkeli!
Kun sitten muutama viikko sitten avioitunut ystäväni antoi kultaakin kalliimman vinkin, oli kutsuvieraslistan tekeminen helppoa.
Älä mieti, että ketä haluaisit kutsua. Mieti, ketä ilman et missään tapauksessa haluaisi juhlia.
Kirjasin muutamassa minuutissa ylös ne minulle kaikista tärkeimmät ihmiset, joita ilman en häitäni haluaisi juhlia ja jätin listalta pois kaikki, joiden kohdalla epäröin hetkeäkään. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että kutsumatta jäi esimerkiksi yläaste- tai lukioaikojen parhaita ystäviä, mutta toisaalta, ehkä nyt on aika päästää irti noista ajoista. Mies teki kutsuvieraslistalleen saman tempun ja nyt häihimme onkin kutsuttu noin 60 ihmistä, jotka me molemmat tunnemme ja joiden kanssa viihdymme. Ihmisiä, joiden kanssa meillä on takuuvarmasti hauskaa ja tiedossa huikeat bileet.
Mutta mistä otsikon Save The Date sitten tulee?
Koska ystävämme ovat kiireisiä ihmisiä ja elokuu vielä aktiivista keikkasesonkia, tuntui luonnolliselta kutsua ihmiset häihimme jo nyt. Varsinaisten kutsujen lähettäminen kuitenkin oli mahdotonta, kun häihin on vielä yli puoli vuotta aikaa, joten päädyimme lähettämään vieraillemme amerikkalaiset ”varauskortit”. Näin meidän ei tarvitse stressata kutsujen lähettämisestä (eli aikatauluista, majoituksista, ohjelmista jne.) ennen kesää ja vieraamme osaavat varata päivän juhlillemme silti.
Kortti ei ollut ihan perinteinen kutsukortti, vaan ystäväni Kiiki suunnitteli sen postikortiksi. Minulle oli ihan alusta asti selvää, että teetämme graafisen ilmeen ammattilaisella. Enhän minä töissäkään itse askartele tapahtumien illalliskortteja itse tai piirrä julisteita paintilla! Miksi siis toimisin toisin tällä kertaa? Kortista tuli ihan sellainen kuin olin ajatellutkin ja Kiiki toteuttaa lähempänä häitä myös muut häidemme painotuotteet. Lisää meidän häiden yleisilmeestä ja fiiliksestä löytyy esimerkiksi näistä Pinterestiin merkkaamistani refe-kuvista. Tuo Pinterest on muuten maanmainio apuväline, kun yrittää havainnollistaa omia aatoksiaan ammattilaiselle.
Seuraavakin kuva on napattu itseasiassa Pinterestistä. Tässä vähän meille suomineidoille mallia siitä, miten hääjuhlat ämerikassa kuuluu järjestää! 😉
Meenkin tästä nyt sitten varaamaan aikaa hampaidenvalkaisuun. Eiku, tota..
