Tiedättekö sellaisia päiviä, kun on niin iloinen, onnellinen ja liikuttunut, ettei tiennyt sen olevan edes mahdollista?
Minä tiedän. Ja eilen oli sellainen päivä.
Vakipaikoilla Saludin tapas-baarin baaritiskillä.
(Tähän kuuluu nyt varmaan kirjoittaa se vastuuvapautuslauseke, että kyllä, minä rakastan lastani ihan ylipaljon ja nautin ajasta hänen kanssaan. Rakastan silti myös kuohuvaa ja ystäviäni, ja jotta voin olla riittävän hyvä äiti, tarvitsen välillä hieman vauvavapaata aikaa.)
Kun vihdosta viimein sain itseni eilen kaupunkikuntoon ja kaupungille saakka, unohtui vauvaikävä aika pian. Eräässä ravintolassa yksi naamatuttu kyseli, että miten uskalsin jättää vauvan isälleen hoitoon ja hämmentyneenä vastasin jotain huonosti jäsenneltyä siitä, että ei vauva missään hoidossa ole, vaan kotona isänsä kanssa. Erikoinen ajatus tuo; vauva hoidossa iskällä. Vai oletteko koskaan kuulleet, että joku olisi isältä kysynyt, että miten uskalsit jättää vauvan äidille hoitoon..?
Tiskin misujen kaupunkipäivään kuului vähän hallittua täsmäshoppailua Hulluilla Päivillä, Aleksis Kiven kadun kauppiaiden shoppailutapahtuma (joka kyllä rehellisesti sanottuna oli melkoinen pohjanoteeraus – meidän lisäksemme liikkeellä taisi olla parikymmentä muuta shoppaajaa), kuohuvaa ja kevään ensimmäiset parsat Wistub Alsacessa.
Wistub Alsace on ranskalainen ravintola Tampereen Laukontorilla. Viinituvan sunnuntaibrunssi on tähän saakka ollut kenties Tampereen paras, mutta nyt se on saanut kovan kilpailijan Tammerin brunssista (josta lisää 5.5.). Tälläkin kertaa ruoka oli hyvää, sen suositusviini loistavaa ja palvelu ihanan ystävällistä ja inhimillistä. Viinituvan ainoa miinuspuoli on oikeastaan sen hintataso, ja näin äitiyslomalaisen budjetille sopivalla kaupunkipäivällä satsasimme vain alkuruokiin ja viiniin (parsaa alkuruoaksi 12€). Olkoon pääruoan aika sitten joskus toiste.
Viinituvan lisäksi herkuttelupäivään kuului Tampereen uuden shampanjabaarin Champagne Bar Santén testaus.
Baari oli oikein viihtyisä, joskaan ei tunnelmaltaan kovin uniikki. Ravintola on sisustettu kauniilla tekstiileillä ja tyylikkäillä tapeteilla, mutta sijainniltaan se voisi olla yhtä hyvin Tampereella, Turussa kuin Helsingissäkin. Jotain omaleimaisuutta olisin paikkaan kaivannut. Henkilökunta oli hyvin asiantuntevaa ja mukavaa, mutta ainakin toistaiseksi nuorilta myyjiltä uupui pelisilmää: meidän neljän hengen seurueemme olisi iloisessa nousuhiprakassaan ostanut vaikka kuun taivaalta, jos henkilökunta olisi sitä hoksannut tarjota. Nyt odotimme tarjoilijaa tyhjien lasien kanssa verrattain kauan ja syy saattaa olla ravintolan epäselvässä konseptissa; tiedustellessa onko heillä pöytiintarjoilu vai noudetaanko juomat tiskiltä, saimme kahdenlaisia vastauksia tarjoilijasta riippuen. Ravintolan, jossa lasi Blanc de Blancs -shampanjaa ja kinkku/juustolautanen maksaa 18,50€, palvelukokemukselta odottaisi hieman enemmän.
Katsokaa nyt, tältä näyttää onnellinen äitiyslomalainen ollessaan pitkästä aikaa maailman parhaan työkaverin kanssa after work -kuohuvalla!
Kupliva nousuhumala oli juuri niin ihana kuin muistelinkin ja parhausystävien seura antoi virtaa viikoiksi eteenpäin. Sen verran kuitenkin aamuisella otsalohkoa jomotti, että ihan heti uudelleen en voi moiseen reissuun lähteä. Ja myönnettäköön, tänään on (vastoin kaikkia mummin ja ylämumin neuvoja) pidelty myös täysin tyytyväistä ja nukkuvaa lasta sylissä tavallista enemmän. Ei niinkään siksi, että vauva sitä olisi kaivannut, vaan enemmänkin lievittämään äidin vauvanhaistelutarpeita.
Vaikka kohtahan tuo lapsi on jo niin vanha, ettei se minua edes tarvitse! Katsokaapa mitä erikoistaitoa (!!) meidän lapsinero tänään esitteli useampaan otteeseen 15-päiväissyntymäpäivänsä kunniaksi.
Kohta se jo tuo poikaystäviä näytille. Niisk.
Veera Einola (Ei varmistettu)
Aivan ihana blogi sulla ja inspiroivia kuvia! Suloinen pikkuneiti teilläkin. 🙂
t. Veera
veeraeinolanelamaa.blogspot.com
Emmi Nuorgam
Voi kiitos. Myös lapsinero kiittää ja kumartaa! 🙂
Kath
Hitsi miten nätti typy! <3
Minttumaaria
Sun teksteistä huokuu se hyvän olon fiilis! Omakin mieliala saa heti sitä upliftiä! 🙂
Emmi Nuorgam
Voi miten kiva kuulla! 🙂
Vierailijax (Ei varmistettu)
Toi on niin totta, ”vauva hoidossa isällä”, niiiiin outoa, minäkin sain tota aina välillä kuulla. Niin kuin ei isä omaa lastansa osais hoitaa siinä missä äitikin. Ainut ongelma on se maito, mutta eipä sekään, kun on rintapumput keksitty! 🙂
Vierailijax (Ei varmistettu)
Nyt vasta luin noita edellisiä juttuja joista kävi ilmi ettet imetä enää ja että se ilmeisesti painaa sinua. Ei ollut siis missään nimessä tarkoitus kääntää veistä haavassa. Ja se oli hyvä neuvo jonka sait ystävältäsi, tarpeeksi hyvä äiti on hyvä äiti, vai miten se meni 🙂
terveisin: tarpeeksi hyvä äiti
A. Sinivaara
Mä niin tykkään, kun kirjoitat niin kuin asiat koet etkä vedä kaikkea vaaleanpunaisen suodattimen läpi 🙂 tosi outo kommentti tuo ”isällä hoidossa”, oikein nyppii ihmisten asenne. Sellaisten ihmisten, jotka noin itsekkäästi perhe-elämän ajattelee, ei tulisi tehdä lapsia ollenkaan.
HelloAochi
Perheitä on hyvin monenlaisia, kyllä mun lapsi aina on ollut isillään hoidossa tosiaan. Ja vastaavasti kun minä itse olin pieni, isäni oli aina huolissaan kun olin kahdestaan äitini kanssa ja olisi halunnut hoitaa minua aina itse. Tietysti tuo teidän perhesysteemi on ihanne, mutta läheskään kaikki perheet eivät ole ihanteellisia, ehkä siksi kyselyt.
Ruusu
Eikös ookin jännää miten ennen niin tavanomaiset jutut saa ihan toiset sfäärit kun ne ei lapsen myötä olekaan niin itsestäänselviä? Vaikka ainahan toki ihanien ystävien näkeminen on kivaa, mutta lapsen myötä siitä on mulle tullut sellaista ekstramegasuperhyper-ihanaa, koska sitä on vaan niiiiiin fiiliksissä 🙂 Että vaikka sitä pelkäsi ennen lasta että ehdinköhän nähdä enää koskaan ketään, mä voin ainakin nyt todeta että ehdin ja joka kerta nautin satakymmenenprosenttisesti.
Emmi Nuorgam
Tietysti perheitä on erilaisia, mutta kysyjä tietää kyllä hyvin meidän perhetilanteen, eli kyse ei ole siitä. Enemmänkin ehkä tiedustelijan iästä – hän tuskin on lasten ollessa pieniä jäänyt kotiin kun vaimo on lähtenyt skumpatteleen.
Nyt vasta kun tuo bebe on tullut maailmaan mä alan nauttia tästä äitiyslomailusta! Teen myös salaa vähän töitä tässä ohessa, että ehkä sekin vaikuttaa.. Mutta enää ei tartte vaan olla kotona ja odotella jotakin määräämätöntä (synnytystä). Tänäänkin lähdettiin ex tempore -syömään ystävien kanssa! Tää on sittenkin aika mukavaa. 🙂
Emmi Nuorgam
Niin ja vierailija, olen ihan sinut imettämättömyyden kanssa. Ei siis huolta! 🙂
Miau! (Ei varmistettu)
Moi, en seuraile säännöllisesti blogiasi, mutta mielestäni se osoittaa vain tervettä järkeä, jos mami osaa ottaa aikaa itselleen! Ten points ja great success!