Kun raskaudestani tuli jossain määrin julkista, huomauttelivat tutut ja tuntemattomat, kuinka ”lapsen kanssahan et sitten enää pääse koskaan mihinkään” tai ”en mä ainakaan olisi valmis muumioitumaan kotiin”. En minäkään ole ja onneksi lapsemmekin on sen oivaltanut.
”Nälkä. Ota nyt se vtun kuva.”
Viikonloppuna kävimme kahdesti ulkona syömässä – lauantaina ihan suunnitellusti (suunnittelukokous aamulla: ”mentäiskö tänään johki ulos syömään?” ”mennään vaan!”) ja sunnuntaina vähemmän suunnitellusti isommalla porukalla. Vastikaan perheytynyt vauvakollegan perhe ja muutama muu ystävämme saapuivat meille sunnuntaina ex tempore -kahville, jonne leivoin ex tempore -marjapiirakkaa ja illalla kävimme ex tempore -siivillä Jack The Roosterissa. Kuusi aikuista ja kaksi turvakaukaloa. Screw you, joka sanoit ettei lapsen kanssa tehdä asioita ex tempore!
Myös eilisen päivän vietimme lapsen kanssa kaupungilla, että äiti sai juoda kahvia ja syödä kakkua ihmisten ilmoilla ja iskä kuunnella täysillä musiikkia ja juoda kaljaa omalla sohvalla.
Ei-niin-yllättävästi en ollut koskaan kiinnittänyt huomiota Sokoksen yläkerran kahvilan yhteydessä olevaan lasten leikkipaikkaan/vauvanurkkaukseen, mutta onneksi olin liikkeellä kokeneempien äiti-ihmisten kanssa. Vaikka toistaiseksi en pysty kuvittelemaan itseäni kuvan kaltaiseen tilanteeseen, jossa olisin kiinnostunut vieraiden lasten nimistä tai iästä, osoittautuivat leikkipaikan mikro ja vaipanvaihtonurkkaus loistaviksi keksinnöiksi. Nyt saakin vinkata myös muista Tampereen lapsiystävällisistä paikoista, joissa voi käydä kahvittelemassa ilman, että tympeät s(h)itisinkut luo sääliviä katseita ja maidon lämmitys aiheuttaa henkilökunnassa silmien pyörittelyä.
Kahden beibin hyssyttelyurakkaa helpottaa, jos edes toinen suostuu olemaan vaunuissa.
Tulin eilen siihen tulokseen, että kaupungilla pyörimisessä, kuten kaikessa muussakin lastenhoidollisessa, kätevintä on olla liikkeellä kahden aikuisen voimin. Kahvin juominen, vessassa käyminen ja tissiliivien sovittelu onnistuu huomattavasti helpommin, jos lapsi-vaunu-hoitolaukku-ostoskassi-komboa ei ole ihan pakko yrittää vetää perässään sinne puolentoista neliön sovituskoppiin. Huomasin myös, että siihen nähden että em. kombo vie tilaa jonnin verran, olen yllättävän näkymätön vaunuja lykkiessäni. Ensimmäinen kerta kaupungilla ja ostoskeskuksessa todisti kyllä hyvin sen, että suomalaista kohteliaisuutta ei ihan jokaiselle vastaantulijalle oven avaamisen tai tilan antamisen muodossa jaellakaan. Ellei siis lasketa sitä, että tuntematon mies hississä raotti ihan omatoimisesti vaunusuojaa ja päivitteli, kun niin huonosti näkee näihin nykyajan vaunuihin..
Nämä eivät ole täysin turha heräteostos. Jokainen kotiäitihän tarvitsee saappaat. Pinkit Hai-saappaat.
Äh. Koska aloitin kirjoittaa tätä juttua yhden aikaan päivällä ja sain sen valmiiksi nyt 7h myöhemmin, jäi jotain oleellista ehkä sanomatta. Mutta olkoon nyt sitten kirjoituksen pointti vaikka se, että meidän toukalla on kertakaikkisen upea tapa nukkua sitä paremmin, mitä enemmän hälinää ympärillä on. Me happy.
hunajaluu
Oikein! Meikän muksuhan on mm. käynyt junalla Turussa kuusiviikkoisena.
Olen mietiskellyt, jos järkkäisi jotain kahvittelua Lilyn Tampere & lähiympäristön mutseille vaikkapa toukokuussa. Kiinnostaisko sinua osallistua moiseen? Tuo Sokos voisi olla yksi otollinen paikka siihen.
hunajaluu
Ai niin, Koskarissa Daddy’s Dinerissa on muhkea kakkutiski, kohtuullisesti tilaa vaunuille ja mainiosti varusteltu lastenhoitohuone nurkan takana.
Amma
TO-DEL-LA-KIN! Päde kulki syksyn mukana mun ja kummitätinsä jokakuukausittaisissa lounastapaamisissa ja aika pitkälti nukkui aina. Viimeisimmillä reissuilla istui jo syöttiksessä ja natusti maissinaksuja.
Koska mun lastenkasvatusfilosofia on ”kun kerta koirankin kanssa, niin..” ajattelin, että sosialistaminen (öö, miten se kirjoitetaan?) on erittäin tarpeellista lapselle. Uusien paikkojen ja ihmisten näkeminen on välttämätöntä jos haluaa lapsesta sopeutuvan.
Marjia
Kaupungilla käyminen on suositeltavaa myös oman pään kasassa pysymisen kannalta. Me käytiin Sipulin kanssa Telakalla muistaakseni ekaa kertaa hänen ollessaan kolmeviikkoinen.
Stockmannilla oli muuten lastenhoitohuone remontissa pari-kolme viikkoa sitten, mutta voi olla jo valmis. Mulla on kassissa aina yksi vähän isompi pyyhe, jonka päällä olen vaippaa vaihtanut esim. Gopalin wc:n lattialla ja hyvin sujuu. (Siis nykyäänhän vaippa vaihtuu jo vaikkapa sylissä, tai ilmassa, tai lennossa.)
Vierailija (Ei varmistettu)
Cine Atlaksessa on myös erillinen lastenhoitohuone ja maito on lämmennyt mikrossa henkilökunnan toimesta ihan ilman ilmeilyä!
Emmi Nuorgam
Hunajaluu, olen ehdottomasti mukana!
Ja näin mäkin olen vähän ajatellut – jotta se lapsi oppii olemaan ihmisten ilmoilla, käyttäytymään hyvin ja pitämään esimerkiksi ravintoloita normaalina ympäristönään, on se lapsi vietävä niihin ilman sen suurempaa draamaa ja hampaidenkiristelyä. Kai niilläkin joku vaisto on, joka sanoo, että tässä paikassa nyt on joku vika ja tätä pitää pelätä, jos vanhemmat lähtee ulos kerta puoleen vuoteen ja panikoi lähtemistä jo kotona.
Vierailija (Ei varmistettu)
Moi.
Sun blogia on niin kiva lukea =)
Tykkään paljon.
Joo, pienen vauvan kanssa joka (lähinnä nukkuu) turvakaukalossa tai vaunuissa on vielä helppo mennä mihin vaan.
Mutta sitten kun ne ihanat vauvat kasvaa ja alkaa liikkuun
tulee haastetta noihin tavarataloissa sun muissa paikoissa
liikkumiseen ja olemiseen.
Ihanaa kevättä teille =)
Emmi Nuorgam
Kiitos! 🙂 ja toivotaan, että äidin pitkäjänteisyys vähän kehittyy ennen taaperoikää, jotta myös tulevaisuudessa olis helpohkoa. 😉
hunajaluu
Mä taas oon kokenut, että kun muksun voi iskeä syöttötuoliin ja leivänpalan käteen, niin on lounailla ja kahvilassa istuminen helpottanut imeväisiästä. Lisäksi sen omiaan touhuilevan tyypin kanssa on hauskempi seurustella. Puolensa ja puolensa!
Emmi Nuorgam
Hei tässäkin keskustelussa tais olla muita tamperelaisia! Teille on kutsu täällä: http://www.lily.fi/juttu/tarskyt-tampereella
suhdepäiväkirja
Kiva lukea tälläisista ex tempore-hommailuista, ja niiden onnistumisista 🙂
Kaikki on muakin jo valmiiksi pelotelleet, että mihinkään en pääse, juurrun kotini sisätiloihin ja olen niin väsynyt etten edes jaksaisi lähteä minnekkään….
Itse olin ajatellut että pikkuinen voi olla sellainen ”sosiaalinen tapaus” joka ei kestä pelkän äidin seuraa, neljänseinän sisällä montaa vuorokautta pidempään 😀
Emmi Nuorgam
Pidetään peukkuja että on! Tuo meidän neiti oli tänään mummilla hoidossa, että me päästiin miehen kans ex tempore -treffeillekin. Nukkui koko illan, eli hän on nyt ainakin hoksannut miten pääsee useemminkin pois kotoa.. 😉