Nyt sen sitten tein: varasin sovitusajan. Nimittäin häämekon sovitusajan! Tai itseasiassa pistin ihan ranttaliksi ja varasin heti kaksi aikaa; toinen Morsiusgalleriaan Tullintorille ja toinen Ojakadun Lavem by Muotitalo Tyynelään. Morsiusgalleriassa olen käynyt pari vuotta sitten ja kokemus oli aika kammottava, mutta nyt kun pitsi ja kaikenlaiset rimpsut ovat muodissa niin toivottavasti Morsiusgalleriankin valikoima on hieman, noh, modernimpaa..
Kuva: Saja Wedding
Pukujen sovittamisesta tekee mielenkiintoista se, että en itseasiassa ole aivan varma, että millaisen mekon haluan. Olen kerännyt Pinterestiin häiden sopimisesta saakka kuvia inspiroivista mekoista, joita yhdistää lähinnä keveys ja kauniisti laskeutuvat materiaalit. Painajaismainen mekko olisi valtava, raskaasta taftia tehty kolttu, joka päällä en pystyisi käymään yksin edes vessassa!
Kuva: Nicole Miller / Wedding Inspirasi
Alunperinhän minun oli tarkoitus teettää puku Pukunin Saaralla, mutta tammikuussa pyytämäni hinta-arvio oli 1500€ ja näinollen budjettini ulottumattomissa. Silloin tosin ajattelin vielä imettäväni elokuussa, eli hintaa nosti imetyksen mahdollistava yläosa ja tietysti materiaaliksi toivomani pitsit. Nythän tuota imetysongelmaa ei enää olisikaan, mutta Saaran kalenteri on täynnä talveen saakka, eli teettäminen ainakaan hänellä ei tule kysymykseen.
Kuva: Monique Lhuillier / Wedding Inspirasi
Suvullamme on myös ns. luotto-ompelija (kuulostaapa herraskaiselta), joka harrastuksenaan valmistaa vaatteita lähinnä materiaalikulujen kustannuksella. Alan kallistua puvun teettämiseen hänellä, mutta sitä ennen tarvitsisi päättää tietysti malli ja suunnitella mekko. (Ja ehkä kysyä, onko hänellä tänä kesänä aikaa..) Sormet ja varpaat siis ristiin, että morsiuspukuliikkeistä löytyy edes etäisesti meikäläisen vartalolle sopivia kolttuja!
Kuva: Oscar De La Renta / Wedding Inspirasi
Onkohan tämä ihan normaalia, ettei morsmaikulla ole Sitä Yhtä Oikeaa Unelmapukua? Siis sitä, jonka kuvaa amerikkalaisten hääohjelmien morsiametkin ovat säilyttäneet rahapussissaan 6-vuotiaasta?
Nim. Yksinäinen yössä -88
Kuva: Marchesa / Wedding Inspirasi
Mistä te olette löytäneet omat pukunne? Oliko onnistunut valinta? Miltähän tuntuisi juhlia häitään puvussa, joka on vähän sinne päin? Ja onko sillä mekolla loppujen lopuksi niin väliäkään?
Mimosa.
Ei mulla ainakaan ollut tiedossa mitään yhtä oikeaa hääpukua, joka olisi pakko saada. Kattelin naimisiin.infon käytettyjä hääpukuja ja kävin muutamia sovittamassa ja yksi sattui olemaan se täydellinen puku (ja vielä hyvän hintainenkin sellainen).
Ja mitä tuttavapiirissä on morsiammet käyneet kokeilemassa liikeessä pukuja, niin kaikilla on käynyt niin, että se puku mitä ne oli itelleen ajatellut onkin ollut tosi huono. Ja yleensä on valittu joku täysin erilainen, kun aluksi ajatteli.
Pukuja pitää vaan kokeilla, jotta tietää mikä sopii itelle ja mikä ei.
Niin ja oman pukuni ostin siis käytettynä. Se oli kuin minulle tehty. Monet vieraat luulivat, että olin teetättänyt puvun itselleni. Ja kyllä sillä mekolla on väliä. Tunsin olevani, kuin prinsessa ja mekko oli täydellinen minulle. Haluaisin vieläkin välillä vetää sen päälleni, jos vain mahtuisin siihen (raskauskilot, raskauskilot).
Kannattaa panostaa siihen, että sovittaa montaa pukua ja etsii sitä omanlaistaan, eikä pidä liian kiirusta.
Vierailija (Ei varmistettu)
Leikkelin lehdestä kuvia sopivista mekoista, sekä esimerkkejä mekoista mistä en pitänyt lainkaan. Mittasin itseni. Siskoni meni Thaimaaseen lomalle ja teetti puvun matkan aikana. Hintaa taisi tulla alle kaksisataa ja mekko oli aivan täydellinen.
Iksu
Kyllä sillä hääpuvulla oli ainakin minulle merkitystä, enemmän kuin olisin kuvitellutkaan. Enkä tiennyt etukäteen ihan tarkkaan mitä haluan.
Häämme olivat viime heinäkuussa, ja aloin sovitella hääpukuja vasta huhtikuussa kun olin päässyt raskauskiloistani (vauva syntyi joulukuussa 2011). Pidin jonkinlaisena morsian-budjettina tonnia (sis. puku, kengät, kampaus, meikit, korut ym.) enkä ole varma pysyinkö ihan siinä, en halua jälkikäteen laskea.
Aika alkoi loppua kesken, ja pukujen sovittelu pienen vauvan kanssa oli hankalaa, sillä lapsenvahtia ei ollut käytettävissä morsiusliikkeiden aukioloaikojen puitteissa. Kävin kahdesti sovittelemassa pukuja, toisella kertaa kaason kanssa ja vauva kiersi kitisten sylistä syliin (oli melko vaikea keskittyä) ja toisella kertaa vauva sattumalta nukkui koko ajan (ei yleensä nukkunut paikallaan olevissa vaunuissa).
Löysin kuitenkin mallipukujen joukosta puvun, joka istui hyvin, sopi juhlapaikan teemaan, sopi ihoni ja hiusteni väriin sekä näytti kaikinpuolin hyvältä päälläni. En kuitenkaan kokenut mitään vau-efektiä, mutta koska puku oli melko järkevän hintainen (680e, ovh 1490e), kaasoni lyhennettävissä (ei lisäkuluja) ja se oli mahdollista häiden jälkeen lyhentää ja/tai värjäyttää uudelleenkäyttöön, ajattelin että mikä ettei. Otin sen. VÄÄRIN. Vaikka puku oli kaikkien mielestä kaunis ja minulle sopiva, se ei silti ollut minun pukuni. Löysin edullisesti täydelliset kengät, korvikset, hiuskorun ja hartiahuivin, joten olisin varmasti löytänyt sen täydellisen puvunkin jos olisin etsinyt vähän pidempään. Olen myös hieman katkera miehelleni ettei hän voinut vahtia vauvaamme sen aikaa että olisin voinut rauhassa käydä kiertelemässä eri liikkeitä. Se olisi ollut myös ihanaa ja ainutlaatuista, minun tuskin tulee pidettyä enää koskaan elämässäni noin hienoja pukuja.
Täältä löytyy kuva, jossa hääpukuni näkyy osittain. Olisin halunnut sen pitsipuvun, en organzapukua.
Eli sinulle vinkkinä, kannattaa etsiä kunnes löytää hyvän. Sovittelemalla selviää parhaiten mikä sinulle sopii ja mistä oikeasti tykkäät. Ja varmasti kyllä löydät sen juuri oikean puvun! 🙂
Annennenne
Eipä oo mullakaan vielä hajua, että millasen puvun haluan. Oon menossa toukokuun ekana lauantaina kattelemaan, josko löytyisi edes jotain ideaa… Ja häät on tosiaan elokuun lopulla.
Emmi Nuorgam
Voi hitto, tulipa paha mieli sun puolesta. :/ Mutta niinhän se varmaan menee, että mitä enemmän on juhlissakin kuin kotonaan, niin sen paremmin kaikki tuntuu menevän. Mulla oli aikoinaan vanhojen tansseissa yli 4o astetta kuumetta ja tanssin täysin lääkkeiden voimalla. Silti muistan niistä bileistä parhaiten sen, että pukuni oli ihan kiva, eli olo oli koko ajan lähinnä tyhmä. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo silloin, kun liikkeestä lähitessä tuntui, että mekko oli vikaostos..
Mulla onneksi lähtee sovitusseuraksi kumpikin kaaso, jotka ainakin toistaiseks taistelee lapsen hyssyttelyvuoroista. Ei sillä, että sitä juuri tarvitsis hyssytelläkään (ehkä se selittää, miksi ihmiset haluaa vielä hyssytellä..).
Emmi Nuorgam
Annennenne meillä on siis sama sovituspäivä! Toivotaan sille päivälle paljon hyviä ja kauniita ajatuksia ja auringonpaistetta. 😉
Vierailija (Ei varmistettu)
Itse kävin sovittelemassa niin Tyynelässä kuin Morsiusgalleriassakin. Välillä tilanne oli jo epätoivoinen – tuntui, että kaikissa puvuissa oli liikaa kaikkea. Lopulta löysin vähän yllättäen sopivan modernin puvun pienellä jujulla Mosiusgalleriasta. Tampereella kannattaa piipahtaa The Cloth Housessa, ystäväni löysi sieltä kauniin, kapealinjaisen pitsipuvun. Oli niin tyytyväinen löytöönsä, että hankki puvun yli vuotta ennen juhlapäivää!
Noa (Ei varmistettu)
Moi!
Jos ei löydy valmista täydellistä pukua
niin luulen että Miia, teidän luotto-ompelija
loihtii sulle sellasen 😉
Kysy varoiks hyvissä ajoin.
A. Sinivaara
Meidän hääbudjetti oli tosi, tosi pieni. Joten mekkoon ei paljon ollut varaa laittaa. Sopiva mekko, joka tosin oli aika erilainen, löytyi lopulta hieman erikoisesta paikasta ja halvalla. Kirjoitin mekosta täällä 😉 Häiden jälkeen ei mekko ole käynyt päällä, mutta en ole sitä raaskinut myydäkään. Tuolla se on pesulan jäljiltä edelleen paketissa, joten olen ihan tyytyväinen, etten laittanut siihen sen enempää rahaa kiinni. Pääasia, että pysyi kasassa sen yhden päivän verran.
Emmi Nuorgam
Nyt on pakko kysyä, että kuka olet ”Noa”? 😀
Emmi Nuorgam
Anne, oletko sä nyt ihan varma että tuossa hääkuvassa olet sinä..? 😀
A. Sinivaara
😀 Siis väitätkö, että olen jotenkin erinäköinen nykyään?
Emmi Nuorgam
No joo, kai sen voisi niinkin muotoilla.. Hertsyykkeli sentäs. En olisi KOSKAAN tunnistanut, että tuo hääkuvan nainen on sama kuin sun palstan oikeassa profiilikuvassa. Siis en koskaan. Ei sillä, kumpikin näyttää tosi hyvältä – mutta täysin eriltä.
A. Sinivaara
Tää on kato sitä mitä Kalifornia tekee ihmiselle. Tai ikääntyminen…
Emmi Nuorgam
Voi hyvänen aika. 😀
Mun plondi on viä ihan kevyttä kamaa:
Vierailija (Ei varmistettu)
Itse löysin pukuni naimisiin.info -kirpputorilta aivan asuntoni naapurista. Suosittelen! Pukua oli käytetty muutaman kerran, oli siis ihan priimakunnossa. Ihastuin siihen heti eikä ollut kalliskaan, 400 euroa. Kaikki juhlissa kehuivat pukuani ja itse asiassa kävi niin että kaveri käytti samana vuonna omissa häissään samantyylistä 😀
Vierailija (Ei varmistettu)
Meillä oli kans ns luotto-ompelija 🙂 Puku tehtiin osaksi tämän ompelijan omasta vanhasta häämekosta 🙂 Puku oli melko klassinen olkaimellinen ja pitkähelmainen. Olin tyytyväinen, etenkin kun budjettikin oli minimaalinen. Kampauksen teki myös tämä samainen henkilö, meikin teki tuttavani. Kaikki ammattilaisia, joten sattui hyvin meille 🙂
Tärkeintä mielestäni oli, että puku miellytti itseäni ja tunsin itseni siinä kauniiksi sekä oloni luontevaksi. Haaveilin ja kävin sovittamassa morsiusliikeen pukuja, mutta tajusin, etten olisi niissä osannut liikkua luontevasti saati tuntenut oloani luontevaksi 😀 Ja tietty se hintakin oli liian korkea…
honeychile
Se, kuinka tärkeä puku on, riippuu varmaan morsiamesta. Mulle se oli tärkeä. Mutta jos aikoo uutena ostaa puvun, sanoisin että se on vähän sama kuin asuntojen kanssa, ne on niin törkeän kalliita että jos sellaisen kerta ostaa niin sitten sijoittaa edes sellaiseen josta tulee oikeasti hyvä olo 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Oletko kuitenkin vakuuttunut, että haluat ns. perinteisen hääpuvun? Itseäni helpotti suuresti kun ymmärsin että minulla valkoinen pitkä häämekko olisi ollut kuin rooliasu, en tuntisi siinä oloani kotoisaksi koska prinsessamaisuus on olemuksestani muutoinkin hyvin kaukana. Toiseksi mieltäni vaivasi kaikki se ”näin sen pitää mennä”-humputus ja valkoisen viittaukset neitseellisyyteen (huhhuh). Koska olin nähnyt niin monta lievää ja vähän suurempaa pettymystä suurena juhlapäivänä, ajatukseni juoksivat yhä enemmän siihen suuntaan jossa hääjuhla oli yhä edelleen tärkeä juhla, mutta ei maailman loppu jos mekko ei olisikaan täydellinen.
Päädyin lopulta kierrätyskankaasta tehtyyn mustaan coctail-mekkoon. Olin tavallaan ylpeä siitä kuinka relasti suhtauduin the mekkoon, josta muut tuntuivat stressaavan vuosia. Se oli vapauttavaa. Ja vaikka häiden jälkeen olenkin törmännyt vielä ihanampiin mekkoihin, en harmittele yhtään, koska hääjuhlan tunnelma ei olisi muuttunut yhtään sen sydämellisemmäksi tai rakkaiden ihmisten läsnäolo sen tärkeämmäksi, vaikka olisin juhlinut piirun verran kivemmassa mekossa.
Toivottavasti löydät oman mekkosi helposti ja vietät ihanat juhlat!
Emmi Nuorgam
Juu, kyllä mä olen varma siitä, että morsiuspuvun haluan. Ja näen itseni valkoisessakin ihan hyvin, vaikka kaikki neitseellisyyshömpötykset vähän ahdistaakin..
Mutta sitä ihan perinteisintä mekkoa en halua – jostain syystä yhdistän aina valkoisen morsiussatiinin niihin kammottaviin itse askarreltuihin kutsukortteihin, teemaväreihin ja kerroskakkuihin. Hui.
Noa (Ei varmistettu)
Moi!
Olen enosi vaimon lapsuudenystävä
ja Miian työkaveri =)
Eli häissä nähty
ja ehkä kerran kun lähdin enoltasi
tulit sinne =)
Sun blogi on todella ihana
ja tekstiäsi on helppo lukea,
osaat kirjoittaa hienosti.
Emmi Nuorgam
🙂 No se selittää! Ja kiitoksia kehuista. 🙂
ajon
Satunnainen lukija ilmoittautuu ja haluaa kertoa oman häämekkokokemuksen 🙂 Minulla ei ollut mitään haavepukua, vain tiettyjä ajatuksia siitä millaisen mekon haluaisin. Kävin sitten yhdessä liikkeessä katselemassa olisiko ajatukseni ihan mahdoton ja niinhän siinä kävi, että siellä oikea oli. Yksi ja ainoa jota kokeilin, muita en harkinnutkaan sen jälkeen (tyyliltään puku on aika lähellä tuota ensimmäistä laittamaasi kuvaa). Uusi puku morsiusliikkeestä, hinta 290 euroa sisältäen korjaukset (helman lyhennys, yläosan kavennus) ja pukupussin. Ajankohta oli kevättalvi 2010, häät olivat saman vuoden syyskuussa. Jos nyt etsisin pukua, haluaisin pitsisen, mutta missään vaiheessa en ole katunut valintaani. Nyt kun imetys on vienyt kaikki raskauskilot ja muutaman ylimääräisenkin, aion pukea puvun päälleni (kunhan olen sen kanssa samalla paikkakunnalla, puku on säilytyksessä vanhemmillani) ja muistella ihanaa hääpäiväämme 🙂 Onnea puvun etsintään ja hääpäiväänne!
Emmi Nuorgam
Voi kiitos 🙂