Pienen Hildamme ensimmäisiä kekkereitä juhlittiin äitienpäivänä minun äitini luona. Juhliin oli kutsuttu tytön kummit sekä meidän kummankin perheet, eli yhteensä meitä oli hieman yli kolmekymmentä. Kyllä, kolmekymmentä. Epäsuomalaiseen tapaan minun perheeseeni kuuluu vanhempien, näiden uusien puolisoiden ja siskojeni lisäksi myös serkut, tädit, sedät ja isovanhemmat ja vielä epäsuomalaisempaan tapaan olemme lähes viikottain tekemisissä. Arvatkaapa vaan onko miehellä ollut totuttelemista vaimon mukana tulleisiin kahteenkymmeneen muuhunkin ihmiseen..
Juhlat olivat aika vapaamuotoiset ja ohjelmassa oli lähinnä ruokaa, kuohuvaa ja Hildan kanssa naureskelua – mutta myös muutama hieman virallisempi ohjelmanumero. Koska emme kuulu kirkkoon eikä Hildalle järjestetty varsinaista kastejuhlaa, oli juhla aika riisuttu versio ristiäisistä. Tervetuliaismaljan jälkeen juhlaväkeä pyydettiin kerääntymään muutaman hengen ryhmiin ja ryhmille jaettiin pienet paperilaput, joissa olevista kirjaimista muodostui Hildan kolmiosainen nimi. Joko olemme aika ennalta arvattavia tai sitten sukulaisemme ovat neroja, mutta nimet muodostuivat yllättävän nopeasti. Hildan lisäksi tytöllä on siis kaksi muuta nimeä – toinen miehen mummolta peritty ja toinen minulta, äidiltäni ja Mumiltani peritty.
Tämän jälkeen kerroimme miten tähän nimeen oli päädytty ja nostimme Hildan maljan. Maljan jälkeen luimme kummitodistuksen, jonka pohja oli otettu Proseremonioiden kummitodistuksesta (kiitos Tommi!) ja lisäsimme siihen muutamia asioita, joita erityisesti kummitädiltä toivoisimme.
SAARA
on tänään 12.05.2013 luvannut
HILDAN
kummina
tukea hänen vanhempiaan
Hildan kasvattamisessa
ennakkoluulottoman avoimeksi,
uteliaaksi, maailmasta kiinnostuneeksi,
rohkeaksi, toiset huomioivaksi, hyväksi ihmiseksi.
Opettaa Hildalle,
kuinka tukka laitetaan saparoille
ja pikkukissoja hoivataan.
Miten täynnä maailma on musiikkia
ja kuinka omiin ajatuksiin uppoudutaan.
Olla Hildan tukena
kun maailma on häntä vastaan,
antaa hänelle aikaansa,
kuunnella häntä
ja neuvoa – silloin kun hän neuvoja kaipaa.
En ollut valmistautunut kummitodistuksen lukemiseen mitenkään erityisesti ja hieman omaksikin yllätyksekseni todistus piti puolessa välissä antaa miehen luettavaksi, kun en pystynytkään sitä liikutukseltani lukemaan. Kummitodistuksen lukemisen mukaan kummitäti ja -setä lauloivat Hildalle kappaleet Kolme variksen sulkaa (Atletico Kumpula) ja Pikkuihminen (Aki Sirkesalo).
Juhlallisuuksien jälkeen tyttö siirtyi sisälle naureskelemaan jokaiselle vieraalle, joka vaan tyttöä jaksoi hööpöttää, kunnes loppujuhlien ajaksi sammui äitini makuuhuoneeseen. Ennen juhlia koin aikamoista mekkotuskaa, kun en meinannut millään löytää tytölle juhliin sopivaa mekkoa. Kriteereinä oli, että se ei liikaa näyttäisi kastemekolta ja siinä ei olisi hempeitä nalle- tai kukkakuvioita (miksi alle 68-kokoisille ei tehdä kivoja, värikkäitä vaatteita kohtuuhinnalla?!). Onneksi ihana Nonariina pelasti minut Facebookissa olevalla, second hand mekkoja myyvällä Mekkopuu -kaupallaan, ja sain mekon postissa juhlia edellisenä perjantaina. (Kannattaa muuten käydä katsomassa, Nonariinan löytämät mekot on aivan sairaan ihania ja voisin ostaa ne kaikki!) Tytön virkattu panta löytyi Tampereella sijaitsevalta Minimii -kirppikseltä, joka jälleenmyy Romppoolin käsitöitä ja tossut ovat lahja mahtavalta Taikalta.
Ennen juhlia äitini kysyi, että pitäisikö juhliin tilata pitopalvelu, mutta moinen ajatus ei taaskaan ollut edes käynyt mielessäni. Tarjoilut loihdittiin siis taas omin (ja miehen) sekä siskoni Miisan voimin ja pöytään päätyikin hipustuksia, eli vähän niinkuin tapaksia, mutta ei sinne päinkään.
JUUSTOJA & VIIKUNAHILLOA JUUSTOSOPISTA
KYLMÄSAVUHÄRKÄ-VUOHENJUUSTOLEIVÄT BALSAMICOSIIRAPILLA
PORO-OMENARULLAT
GRAAVILOHIRULLAT
MANSIKKA-VUOHENJUUSTOSALAATTI
MELONILAJITELMA
KEKSILAJITELMA
SUKLAAKAKKU
LIME-GRANAATTIOMENAJUUSTOKAKKU
KINUSKIKISSAN SUKLAAKEKSIT
Kattoon ja terassille ripustetuista DIY-pompomeista on vielä erikseen tulossa sellainen martastewarttyyppinen ohjepostaus. Harmittaa, ettei meissä Miisan kanssa ollut tarpeeksi muotibloggaajaa eikä hoksattu kuvata sitä rentouttavaa askarteluhetkeä.. Ilmapallot juhliin tilattiin Juhlamaailmasta ja kattoon ripustetut viirit on hankittu yli 20 vuotta sitten minun 4-vuotissyntymäpäivilleni.
Kaikenkaikkiaan juhlat olivat aika meidän näköiset – ei pönötystä, ei jäykkiä puheita, vaan mukavaa yhdessäoloa ja herkuttelua. Sellaista, kuin soisi Hildan elämänkin olevan.
Kummitodistus ja menu on tekstissä keskitetty, mutta näyttävät nyt vähän hassulta siihen saakka, että Lily alkaa pelata kunnolla. Siihen saakka, koittakaa kestää! 🙂
Uuden elämän arvoitus
Ihanan näköisiä herkkuja! Itse jo mielessäni suunnittelen, minkälaiset nimiäiset tulevalle vauvalle voisi pitää 🙂
hunajaluu
Päivänsankarikin on syötävän soma!
Katie
Oih, ihanat juhlat, suloinen sankari, vau mitä herkkuja, ja tuon nimenkeksimispelin voisin hyvinkin kopsata meidän Eddien tuleviin nimiäisiin – kiitos vinkistä! 🙂
Nonariina
Ihanat juhlat teillä! Ja mikä söpöliini pikkuinen Hilda on <3
Emmi Nuorgam
Hän on kyllä! Ja tänään oltiin neuvolassa, kahdessa viikossa tullut painoa puoli kiloa, niin että hänestä alkaa kohta tuleen maailman suloisin pullea vauva. 🙂
Nonariina
Vaude! Se on oikeesti loistava juttu. Meillä on ne karmeet painotaistelut aluks ja se oli todella uuvuttavaa.
Nonariina
Siis oli…;)
Emmi Nuorgam
No joo, ymmärrän, että terveydenhoitajan tehtävä on olla huolissaan, mutta kyllä musta oli vähän ylireagointia kun ekat viikot punnittiin toi ennen syöttämistä ja syöttämisen jälkeen (ja siis mähän oon vakuuttunut, että sen terkan vaa’assa oli joku vika, kun kotona punnittuna paino ei heilahdellu samalla lailla ku neuvolassa). Jotenkin mun logiikalla vauvalla on kaikki hyvin, niin kauan kun sillä on kaikki hyvin ja se jaksaa naureskella! 🙂
Anna-Reetta
oi ihanuutta 🙂 Noista nimijuhlista monet tekee niin hienoja ja kivoja!
Ite kyllä niin haluaisin pitää, sitten joskus, lapselleni ihan nimiäiset eikä ristiäisiä, mutta tämä elämänkumppani haluaisi lapset kastettavan. Itselleni ei kasteella niinkään ole väliä (olen uskossa, mutten ev.lut.), mutta ristiäisistä tulee yleensä niin tylsät ja uskonnolliset. Mielummin vaikka pelkkä lapsen siunaus ja kunnon nimikekkerit, kuin ankea tylsä vanhanaikainen kastejuhla.
Emmi Nuorgam
Mekään ei oikein olla niitä ”kaste kirkossa ja seurakuntasaliin kahville” -tyyppejä, ei tässä nimiasiasa rikä häissä. Ehkä sekin on yksi syy, joka on helpottanut kirkosta eroamista – ei tarvitse haikailla kirkollisten seremonioiden perään. 🙂
tahiti
ooh onko tuon sulkaakakun reseptiä sinulla missään? haluaisin kovasti tehdä oman lapsen ristiäisiin suklaakakun jatuo näyttää älyttömän hyvältä! 🙂
Emmi Nuorgam
Moi! En ole huomannut sun viestiä, mutta mä en valitettavasti osaa sanoa, kun se tosiaan on siskon tekemä. Voit käydä tuolla Naiadesin blogissa kyselemässä. 🙂 http://www.lily.fi/blogit/naiades