Tänään saavutettiin se vanhemmuuden virstanpylväs, jolloin rauhallinen aamukahvi on tärkeämpää kuin aamu-unet. Heräsin siis tuntia ennen herätyskelloa ja muuta perhettä, katoin itselleni aamukahvin ja kylmäsavulohibagelin ulos ja istuin nautiskelemassa auringosta ja hiljaisuudesta (jonka naapurin päiväunilta herännyt lapsi yritti parhaansa mukaan pilata – mutta olin silti todella zen).
Nyt minä kai sitten olen virallisesti Äiti.
