Ding dong! Hejssan!

Kesässä parasta on se, että voi juoda kuohuvaa niin monella eri terassilla ympäri Suomen. Tänä viikonloppuna shamppista nautitaan Suomen pienimmässä kaupungissa, Hildan mummilassa Kaskisissa. (On ihan ok, että ette tiedä missä tämä sijaitsee – en minäkään tietäisi jos en tänään olisi ajanut tänne.) Mutta siis rannikolla ollaan ja tätä kirjoittelen satavuotiaassa puutalovanhuksessa, järkyttävän rumalla tavalla kauniiden pitsiverhojen koristamassa kammarissa, valkoisen pönttöuunin vieressä.

Koitin etsiä netistä kuvaa kauniista Kaskisten puutaloista (koska JOKU on hukannut kameran laturin kameralaukusta ja JOKU toinen ei tajunnut edes tarkistaa onko kaikki piuhat tallella), mutta suurin osa hiteistä oli Krista Siegfridsin kuvia. Kristahan siis on täältä kotoisin, jos jollain sattui viisuhuumassa moinen knoppitieto menemään ohi korvien. Kristan lärvi ei varmaan kuitenkaan keltään ole mennyt ohi, että niitä kuvia ei tähän tarvitse postata.

Tänään lähinnä lekoteltiin auringossa, ihmeteltiin Närpiön k-kaupan ruotsinkielisiä hintalappuja ja grillailtiin (hitto, ei olisi pitänyt paljastaa käyneensä missään kurssilla, niin voisi päteä näillä grillausideoilla niinkuin ne olisi omia ”siis tottakai kasvikset marinoidaan vasta grillaamisen jälkeen” tai ”ettekö te muka koskaan ole grillanneet raparperiä?”). Niin tai näin, ainakin pappa oli onnellinen, että Hildan kanssa saavuttiin pelastamaan hänet lihaperunasoselaatikolta. Siinäpä vasta kesäruokien kingi!

Nyt hetkeksi kauniiden ruotsinkielisten unien pariin, jotta huomenna jaksaa kierrellä kirpputoreja ja syödä jätskiä. Rankkaa tämä kesä. Ainakin meikäläisen painonpudotukselle.