Tuossa taannoin tuskailin Tampereen heikon (työskentelyyn sopivan) kahvilatarjonnan kanssa. Pienien, vain muutamien asiakaspaikkojen kahviloiden lisäksi kaupungista on aiemmin löytynyt vain ketjupaikkojen geneerisiä paikkoja, jotka tarjoavat samaa kanawrappia ja vuohenjuustosämpylää hiukan eri nimillä. Tämän vuoksi en voinut uskoa silmiäni, kun tänään törmäsin Tuomiokirkonkadulla Pyymäen Leipomon kahvilaan.
Jos luettelisin Täydellisen Kahvilan tunnusmerkkejä, olisi kahvilassa tietysti viihtyisä ja kaunis sisustus ja kauniit astiat. Kahvilalla olisi anniskeluoikeudet, jotta kakkupalansa kera saisi juhlapäivinä lasillisen kuohuvaa. Kahvilasta ei löytyisi ainuttakaan muovikukkaa tai -kaktusta, vaan ihanat leikkokukat olisi aseteltu nätisti ympäri tilaa. Kahvila myisi kakkujen, keksien ja suolaisten herkkujen lisäksi oman leipomon leipää myös mukaan. Erikoiskahvien lisäksi kahvilassa saisi kunnollista suodatinkahvia reilun kokoisista kahvikupeista, eikä santsikuppi maksaisi miljuunaa. Kahvila tarjoisi myös vaihtuvaa keitto- tai salaattilounasta, eikä salaattiin kuuluisi kiinankaali tai marinoitu paprika. Kakkutiski olisi ihan omaa luokkaansa ja jälkkärikakku veisi kielen mennessään. Kahvilassa olisi kylliksi asiakaspaikkoja, jotta voi hyvällä omatunnolla linnoittautua tietokoneineen kahvilan nurkkaan koko päiväksi, eikä vaunujen kanssa liikkuvat asiakkaat törmäilisi jatkuvasti kanssa-asiakkaiden tuoleihin. Kesällä kahvin pystyisi nauttimaan omalla katetulla terassilla ihmisiä katsellen. Kahvilan täyttäisi iloinen puheensorina ja nauru, niin että hetken jopa voisi hämääntyä ja kuvitella olevansa ulkomailla.
Ja kuulkaa hyvät ihmiset. Juuri sellainen paikka tämä Pyymäen OMA kahvila on. Aikamoista.
ninoh
Juuri eilen huomasin kyseisen paikan ja mietin, että pakko testata pikimmiten näytti niin kivalta:)
anni annikki (Ei varmistettu)
Mites Valo..? Ainakin miun mielestäni moni kriteereistäsi tuntuisi sen kanssa natsaavan 🙂
Marjia
Vitsit, sun elämä on yhtä juhlaa!!! Pitäis kait ottaa vähän mallia….
Teea
Kiitos kun kerroit! Hyvät kahvilat Tampereella ovat aina tervetulleita. Yllättävää kyllä, että todella hyviä kahviloita on täältä hankalaa löytää. Aina jokin jää puuttumaan, yleensä useampikin seikka.
Listasi on todella hyvä, mutta itse lisäisin siihen vielä kaksi asiaa:
Mukavat penkit, vielä mieluummin sohvia. Itse viivyn kahviloissa usein tunteja, syön, juon ja vietän aikaa joko ystävän kanssa pölisten taikka yksin lukien. Kahvilan pitää olla kuin toinen olohuone, joten mukavuus on välttämätöntä.
Väljyys naapuripöytiin. Pikaisilla kahvittelu-reissuilla tai yksin ollessani tämä ei ole välttämätöntä. Hyvän ystävän kanssa kun lähden kahville, niin siitä huolimatta, että haluamme olla ihmisten ympäröimänä ja muiden palveltavana, niin arvostamme sitä, ettei tarvitse istua vieri vieressä tuntemattomien kanssa, jotta voi rauhassa keskustella henkilökohtaisimmistakin asioista.
En ole varma, kuinka nämä tuolla kahvilassa toimivat, mutta näyttää kovin kauniilta paikka ja menu runsaalta, joten teen ehdottomasti kahvilaan vierailun joku päivä. Kiitokset!
Emmi Nuorgam
Juu ehdottomasti kannattaa kaikkien mennä pikaisesti visiitille! Pyymäen kahvilassa oli sekä isoja että pieniä pöytäryhmiä, ryhdikkäämmillä tuoleilla tai sohvilla varustettuna, ulkona ja sisällä! Sen unohdinkin mainita. Lisäksi yksi isompi, kymmenen hengen pöytä, joka tuossa etualalla yhdessä kuvassa näkyykin. 🙂
Valo on minusta aika pieni, enkä sinne kehtaa esimerkiksi tietokoneen kanssa mennä – vaunujen kanssa en edes lähtisi yrittämään. Muuten kyllä ätmökseltään tosi mukava.
Niin ja Marija, älä huoli, kyllä täälläkin niitä paskavaippoja vaihdetaan, mutta mitä enemmän tekee kaikkia kivoja juttuja, sitä paremmin sitäkin jaksaa. (Sitäpaitsi mun salainen ase on silmänympärysvoide ja pikkolopullo kuohuvaa jääkaapissa – ne tekee päivästä kun päivästä juhlaa!) 😉
Rosanna
Ooh! Vau, onpa tämä blogimaailma toisinaan täynnä myös IRL-aarteita, kuten nyt tämä. Täytyy ehdottomasti mennä testaamaan! Kuvauksesi ja kuvien perusteella oma ikisuosikkini Cafè La Famille saattaisi kohdata haastajansa. Kiitos vinkkauksesta! Tosin sitä toista vinkkaustasikin, eli Tammer-hotellin brunssiakaan ei olla vielä päästy kokeilemaan… Se odottaa sellaista sunnuntaiaamua kun poika on ollut yökylässä ja vanhemmilla kahdenkeskistä hemmotteluaikaa.
Emmi Nuorgam
Tammeriin voi kyllä oikeasti mennä lapsenkin kanssa – jos siis lapsi on sen sorttista laatua, että hänen kanssaan voi ylipäänsä liikkua julkisilla paikoilla, eikä vanhempien laatuaikaa ihan heti ole näköpiirissä. 😛
honeychile
Mä tuos kotirouvailin viikon kans koneen kanssa kaupungilla ja Koskipuiston Wayne oli aika tilava, netti toimi luotettavasti ja siellä aika paljon olikin päivällä ihmisiä koneiden kanssa eli oli sopivan hiljaista. Sit hyvä oli ihan Linkosuo Hämeenkadulla, siellä oli kans hyvin toimiva netti. Ja ihana setien aamukerho, kun ne kokoontui puoli kahdeksan aina juomaan kahvia ja vaihtamaan kuulumisia 🙂 Mut tuolla Pyymäen omassa oli kyl paras atmosfääri ja ah se ruisleipä! Plussaa lisäks siitä katetusta terassista.
Emmi Nuorgam
Siilinkarin pappakerhoon kuuluu myös mun pappa, eli en voi käydä siellä.. 😀