Ihan Tavallinen Päivä

Marija epäili eilisen kirjoitukseni kommenteissa, että elämäni on silkkaa juhlaa päivästä toiseen. Ja vaikka kovasti juhlia rakastankin, niin kyllä meillä on ihan Tavallista Arkeakin – esimerkiksi juuri tänään.

Itse pyörin viime yönä kolmeen saakka valveilla, vaikka vauva oli vedellyt jo viisi tuntia sikeitä. Mielessä pyöri hääasioiden lisäksi juhannussuunnitelmat, joiden lisäksi odottelin kaverinsa keikalta palaavaa miestä. Miksi nukkua, jos joka tapauksessa herää, kun toinen rynnii aamuyöstä mäkkärin paperikassin kanssa kotiin? Onneksi vauva oli kovin armollisella tuulella ja heräsi vasta yhdeltätoista, eli yöuneni eivät olleet aivan katastrofaalisen lyhyet.

Aamu alkoi samalla tavalla kuin aina: heräämisen jälkeen naureskelimme ja köllöttelimme sängyssä porukalla, söimme, puimme vaatteet (vauvalle, vanhemmat hiihtelivät aamutakeissa iltaan saakka) ja mies soitti kitaraa ja lauleskeli lapsen kanssa. Vajaan kahden tunnin jälkeen lapsi (ja mies erityisesti) alkoi osoittaa päiväunitarpeen merkkejä, joten laitoin heidät unille, keitin itselleni kahvit ja katsoin kaksi rästiin jäänyttä Homelandia.

Muun perheen päiväunien jälkeen jatkettiin sohvalla makoilua ja itse pohdin siivoamista – pohtiminen ei kuitenkaan johtanut mihinkään sen suurempiin toimenpiteisiin. Lakanapyykki on lojunut keinutuolissa jo viikon, koska en saa lakanoita mitenkään siirrettyä vaatehuoneeseen. Sitä tarina ei kerro, miksi keinutuoli on vaihtanut paikkaa kolmisen metriä omalta paikaltaan olohuoneesta keittiöön. Rokapöydällä näkyy olevan muutaman viikon postit, joista kiireellisimmät on jopa avattu. Esimerkiksi Stockmannin kanta-asiakasposti ei ole lukeutunut näihin kiireellisiin. Aamupalatarvikkeetkin näyttää olevan kuvassa edelleen pöydällä, vaikka aamupalan syömisestä on kuvanottohetkellä jo muutama tunti. No, kiirekö tässä, valmiissa maailmassa..

Lounaaksi syötiin toissapäiväistä chili con carnea ja paahtoleivän jämät. Ei kovin kuvauksellinen kasa ruokaa. Lounaan yhteydessä hoidin häätilauksia, päivittelin budjettia ja luin lapselle kuvakirjoja. Uusi tuttavuus oli kirjakerhosta saatu käsinukke, josta ainakin näin ensimmäisellä kerralla tyttö oli todella innoissaan!

Viiden aikaan oli pakko nousta sohvalta ja alkaa pakkaamaan viikonlopun kamoja. Tulimme taas tänne Nurmijärvelle anopin hoiviin määrittelemättömäksi ajaksi. Mies on viikonlopun ja alkuviikon vielä töissä, ennen juhannuksen pientä kesälomaa. Torstaina olisi tarkoitus suhauttaa Konginkankaalle mökille, eli ennen sitä aiomme kotiutua Hildankin kanssa. Ohjelmassa on ainakin Taste Of Helsinki – ne terassitreffit taitaa nyt jäädä osallistujien puutteessa väliin?

Automatka sujui leppoisasti, sillä tyttö rakastaa autossa matkustamista. Turvakaukaloon siirtyminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta innostuneita kiljahduksia ja noin 90% automatkoista tyttö nukkuu aina tyytyväisenä. Nyt annoin alkumatkasta maidon vauvalle takapenkillä ja jo Lempäälän kohdalla hyppäsin etupenkille. Loppumatka syötiin mansikoita ja pelattiin miehen kanssa Trivial Pursuitia iPadilla.

Perillä syötiin lihasoppaa, tuoretta rievää ja lämpöisiä pullia, jotka nälkäkuoleman partaalla unohdin kuvata. Mutta ehkäpä te tiedätte miltä lihakeitto näyttää? Appivanhemmat olivat Porvoossa konsertissa, joten naureskelimme omalla porukalla vielä muutaman tunnin, ennen kuin vauva äsken uinahti yöunille. Itse taidan vielä käydä päivittämässä kuulumiset tuossa olohuoneen puolella ja painua unten maille. Josko tänä yönä ottaisi viime yön univelat takaisin?

Aika tavallista. Aika ihanaa.