10+10

Apilamaljakon Anna-Reetta oli heittänyt tälläisen haasteen minulle kesäkuun lopussa ja koska nyt on 240km aikaa käytettävänä, ajattelin vastata Anna-Reettan kysymyksiin. Niin ja jos oikein käsitin, niin minun pitää keksiä myös muutama asia, joita ei kysytty, mutta jotka joku palaa halusta tietää. Kokeillaanpa.

1. Mitä olet elämäsi aikana harrastanut ja mitä harrastat nyt?

Ehkä helpompi olisi luetella mitä en ole harrastanut. Meillä oli pienenä pakko olla muutama harrastus, jotka aina syksyn alussa valittiin paikallisen työväenopiston kataloogista. Senpä vuoksi kaikki kokkikursseista savitöihin ja kansantansseista tekstaustusseihin on tullut kokeiltua. Ala-asteikäisenä äiti pakotti soittamaan pianoa, mutta olin siinä aika surkea. Itseasiassa istuin suurimman osan pianotunneista piilossa meidän piharakennuksessamme. Soittotaidostani kertoo ehkä kaiken oleellisen se, ettei pianonsoiton opettaja koskaan soitellut perään, kun vaan lakkasin käymästä tunneilla.. Pisimpään harrastin kuitenkin lentopalloa, mutta se loppui kun kaljanjuonti ja torilla hengailu alkoi kiinnostaa enemmän.

En tiedä onko tämä ollut työ vai harrastus, mutta olin viitisen vuotta aktiivisesti mukana kunta- ja opiskelijapolitiikassa sekä puolueeni nuorisojärjestön toiminnassa. Aika ympäripyöreitä päiviä ja vuosia tuli tehtyä, mutta koska näistä ei saanut rahaa, niin lasketaan ne harrastukseksi.

Nyt harrastan ruokaa ja ystävien kanssa syömistä ja juomista. Joskus koitan käydä lenkillä, mutta en ehkä ylitä varsinaista harrastuskynnystä. Voidaanko Hay Dayn pelaaminen laskea harrastukseksi?

2. Mikä on viimeisin koulutus mistä olet valmistunut?

Valmistuin kesäkuussa 2012 vain vuoden yliaikaisena Tampereen Ammattikorkeakoulun Taide, musiikki ja media -yksiköstä medianomiksi Tarkemmin ammattinimike on mediatuottaja (AMK), mutta varsinaiset erikoistumisalani voisivat olla tapahtumatotanto, viestintä, media ja markkinointi.

3. Kolme maata, jonne et ole vielä matkustanut, mutta aiot elämäsi aikana matkustaa.

Hmm. Sisilia (lasketaanko se?) jonne aiomme ensi keväänä lähteä häämatkalle. Väli-Amerikka jäi vähän kesken, joten sinne olisi mahtava palata ja nähdä esimerkiksi Kuuba ja Haiti. Jostain syystä myös Islanti olisi kiehtova paikka käydä.

4. Mitä tekisit jos saisit 10 000€?

Aloitin keväällä rahastosäästämisen, joten osan laittaisin rahastoihin talteen. Osalla maksaisin luottokorttilaskut pois ja lopulla varmaan lähtisin miehen ja lapsen kanssa jo syksyllä pienelle häämatkalle. Mutta ihan ensiksi palkkaisin lastenhoitajan ja veisin miehen treffeille! Tai ehkä pitäisi palkata miehelle myös tuuraaja, että ylipäänsä päästäisiin mihinkään treffeille yhdessä. Keikatonta tammikuuta odotellessa..

5. Mitä kaikkia töitä olet elämäsi aikana tehnyt, mikä oli suosikkisi ja mikä inhokkisi?

Aloitin töiden tekemisen 13-vuotiaana äitini tädin kaupassa Leivonmäellä. Siellä hurahtikin sitten aika monta kesää, syyslomaa, talvilomaa ja hiihtolomaa (niin ja sen yhden pojan takia myös melko monta viikonloppua). Lisäksi tein 13-15-vuotiaana hommia iltaisin ja viikonloppuisin myös MLL:n lastenhoitajana ja 4H-kokkikerhon vetäjänä. Kesätöissä olen ollut myös puutarhatöissä, hotellin kerrossiivoojana, hotellin lastenhuoneen leikittäjänä ja hotellin aamiaisella. 16-vuotiaana aloitin työt S-Marketissa ja 18-vuotiaana siirryin Tampereen Kauppahalliin. Samaan aikaan aloitin myös ylöjärveläisessä ravintolassa, jossa teinkin tarjoilijan töitä epäsäännöllisen säännöllisesti yhteensä 7 vuotta! Keikkahommia on tullut tehtyä myös tamperelaisissa ravintoloissa. 19-vuotiaana muutin Helsinkiin Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton järjestösihteeriksi, jossa toimin myöhemmin myös pääsihteerinä. Nykyisessä työssäni ohjelmatoimiston tuottajana olen ollut kolme vuotta. Siinä sivussa olen myös tuottanut tamperelaista kaupunkifestaria ja musiikkialan ammattilaisten seminaaritapahtumaa sekä musiikkialan ammattilaisten palkintogaalaa.

Kaikenlaista on siis tullut puuhattua ja kaikissa töissä on ollut omat hyvät puolensa. Nuva ry:n työ on ollut ehkä huikean jäsenistönsä vuoksi mieleenpainuvin. Lisäksi silloin sai olla mukana kehittämässä pienestä yhdistyksestä vakavastiotettava nuorisojärjestö ja tekemässä myös valtakunnallisesti merkittäviä linjauksia nuorten osallisuuteen ja kuulemiseen liittyen. Nuva ry:n lisäksi tykkään nykyisestä työstäni ihan hurjan paljon, enkä voisi kuvitella parempaa työpaikkaa!

6. Mikä on sinusta elämässä oikeasti tärkeää? Mikä kaikista turhinta? (ei saa vastata rakkaus ja raha)

Tärkeintä elämässäni ovat ihmiset: oma perhe, läheiset, sukulaiset ja ystävät. Vaikka olisin miljonääri, mutta elämässäni ei olisi tärkeitä ihmisiäni, olisi raha täysin merkityksetöntä. Lisäksi omien voimavarojen ja tunteiden kuunteleminen on tärkeää – pitää tunnistaa mikä itselle on hyväksi ja mistä tulee onnelliseksi.
Turhinta? Ei minusta elämässä ole mitään turhaa. Ikävistäkin asioita pitää aina voida oppia jotain ja kasvaa ihmisenä. Jos nyt jotakin on sanottava, niin ehkä leipäkone on melko turha. Ja hedelmävaaka.

7. Voisitko ikinä antaa kampaajalle vapaita käsiä?

Tietysti. Enhän minä putkimiehellekään kerro miten hänen pitäisi hommansa hoitaa. Kampaajallani on aina vapaat kädet.

8. Paheesi?

Juon liikaa ja kännissä poltan tupakkaa. Juuri typerämpää asiaa tästä maailmasta on vaikea löytää.

9. Pahin moka minkä olet eläissäsi tehnyt?

Olin koulukiusaaja. En koskaan kiusannut niitä kaikista heikoimpia, mutta eihän kenenkään kiusaaminen ole hyväksyttävää. Olen monesti miettinyt, että jos vain tilaisuus tulisi, niin haluaisin pyytää kaikilta kiusaamisen kohteeksi joutuneilta kanssaihmisiltäni anteeksi. Yläasteella eniten kyytiä saivat opettajat. Nim. Suutarin lapsella ei ole kenkiä.

10. Käytkö koskaan kirkossa?

En. Erosin kirkosta joskus viime vuosikymmenellä, enkä voisi kuvitella liittyväni takaisin. En ymmärrä valtionkirkkosysteemiä lainkaan, mutta se on ehkä erillisen postauksen aihe. Tai no joo, ensi kesänä aion mennä kirkkoon ystävieni häihin, mutta sitä tässä ei varmaan tarkoitettu?

Sitten niitä random-asioita.

1. Minulle lapsuudenkotini ei merkinnyt mitään, mutta Konginkankaalla sijaitseva sukumökki on sitäkin tärkeämpi ja toivon, että siitä voisi tulla omillekin lapsilleni yhtä tärkeä paikka kuin äidilleen.

2. Pidän ihan liian vähän yhteyttä lapissa asuvan isäni kanssa ja poden siitä huonoa omatuntoa lähes päivittäin.

3. Pienenä minua hoiti äitini mummu, jonka kanssa kävimme mattopesulla ja eläkeläisten kerhoissa. Harmittaa vietävästi, ettei mummu ehtinyt nähdä Hildaa.

4. En syö munaa. Kakussa menettelee, mutta keitettynä, paistettuna, munakkaana, munamaitona jne. ei tule kuuloonkaan.

5. En ole erityisen innoissaan muiden lapsista. Oma on ihana, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa vieraiden lasten päivärytmit, sormiruokailut tai hampaat. Sukulaisten ja ystävien lapset ovat siinä kintaalla.

6. En voisi koskaan mennä naimisiin ihmisen kanssa, jota näkisin vuoden ympäri päivittäin. Parisuhteemme salaisuus onkin miehen ympärivuotinen ja minun osittainen reissutyö.

7. Siivoan FB:n kaverilistaa ja luettujen blogien listaa melkein viikottain ja yritän muutenkin panostaa entistä enemmän siihen, että olen suhteissani aidosti läsnä – päälleliimattu hyvänpäiväntuttuus ei enää oikein puhuttele.

8. En voi sietää avuttomuutta, en aitoa enkä teeskenneltyä. Minusta on idioottimaista, jos joku ei osaa tehdä ruokaa tai vaihtaa lamppua. Myös tyhmäksi heittäytyminen on raivostuttavaa.

9. Olen saamelainen. Hildakin on, mutta mikäli Hildalla ei käy saamelainen flaksi, hänen lapsensa eivät enää valitettavasti ole. Harmittaa hienon alkuperäiskulttuurin ja suojellun sukunimen miltei väistämätön kuoleminen.

10. Opettelen paraikaa pois ehdottomuudesta. Kaiken ei tarvitse olla joko-tai, vaan mustan ja valkoisen välille mahtuu koko värien kirjo. Myös erilaisuuden hyväksyminen on jatkuva prosessi ja varmaan vaikeutuu entisestään kun oma lapsi kasvaa.

Huh. Olipahan homma.