Taannoin jossain toisessa blogissa meikäläistä kutsuttiin mammabloggaajaksi, joka on kutakuinkin yhtä kamalaa kuin se, että mieheni alkaisi puhutella mua äitinä tai vielä kamalampaa, äitylinä, äitsykkänä, äitiliininä tai emäntänä, niin täältä nyt sitten pesee! Mammablogia nimittäin.
Tai no itseasiassa, jos nyt rehellisiä ollaan, niin tämä on avunhuuto; äitsykät tulkaa ja vakuuttakaa mut siitä, että tämä on nyt vain se kuuluisa vaihe!
Päivitin nimittäin tänään FB-statustani näin:
Mulla on kiltti ja hyväntuulinen vauva, joka viihtyy itsekseen ja tykkää seurailla maailman menoa. Kuka siis on toi ähräävä ja kirkuva lapsi, joka on viisi minuuttia kerrallaan tyytyväinen ja senkin ajan haluaa vaan istua sylissä ja repiä mun naamaa? Kenelle sen voi palauttaa ja saada omansa takasin?
Koska niin asia nyt on. Lapseni, joka on maailman herttaisin ja hymyilevin olio on alkanut muuttua kitiseväksi kiljukaulaksi, joka mieluiten ei nukkuisi koskaan, söisi koko ajan, istuisi sylissä ja tarttuisi kaikkeen, jonka voi laittaa suuhun. Tai vaikkei voisikaan. Tyttö on nyt 3,5kk vanha ja iltavellikokeilut on aloitettu. Aloitin ehkä vähän tymäkästi antamalla heti 50/50 velliä ja maitoa (kokonaisuudessaan siis 200ml), joten kolmantena iltana tytön maha teki tenkkapoon. Aiempina iltoina mies oli hoitanut vellihommat ja antanut kuulemma yli puolet vähemmän velliä. Itsehän ajattelin että enemmän velliä > pidemmät yöunet.
Nyt joku oman elämänsä neuvolantäti tietysti vetää aamukahvit nenäonteloihin: kiinteitä? Alle nelikuiselle? Totuus on kuitenkin se, että tytön maidonjuonti on riistäytynyt aivan käsistä ja jo niin hyvin sujuneet yöt ovat muuttuneet jatkuvaksi maidon lipittämiseksi. Kun aiemmin herättiin kaksi-kolme kertaa 12h aikana, nyt herätään vähintään kahden tunnin välein. Vähintään. Se tekee siis kuusi herätystä. Eikä minusta tule kovin miellyttävä ihminen, kun en saa nukkua kahta tuntia pidempään – en päivällä, enkä yöllä.
Koska päivät eivät suju sen kivuttomammin. Maitoa on saatava vähintään kahden tunnin välein ja välillä uppoaa 100ml, välillä 200ml. Hän ei enää nuku kunnon päiväunia, vaan herää puolen tunnin jälkeen väsyneenä, mutta nälkäisenä. Myös silloin, kun on juuri syönyt ennen nukahtamista.
En tiedä onko tämä nyt joku ikä, hampaat vai vaan lisääntynyt energiatarve, mutta koville se ottaa. Niinpä nyt kun miehellä on taas muutama vapaapäivä ensi viikolla, alkaa täällä sen sorttimentin velli- ja soserumba, että heikompia hirvittäisi! Ajattelin aloittaa bataatilla, koska perunasose tuntuu pelkkänä ajatuksenakin aika ankealta. Maissi kuulemma on kans mukavan makeaa.
Ja sittenhän tämä vaihe on ohi. Eikö niin?
Hilda, joka tänään tajusi, että pystyy kontrolloimaan tuota outoa viisipiikkistä uloketta, ja laittamaan suuhun muutakin kuin vain nyrkin. Tällä viikolla on muutenkin opeteltu paljon uutta: tiistaina hän oppi kääntymään selältä kyljelle ja torstaina vetämään itsensä sylissä ollessaan istumaan. Kai sitä nyt itsekin vaatisi vähän enemmän sapuskaa, jos joka päivä pitäisi oivaltaa uusia, jännittäviä asioita!
A. Sinivaara
Heiii…. mä taisin puhua vauvabloggaajasta 😀 Vaikka ei tämä kyllä pelkkää vauvaa ole tämä blogi 🙂 Mutta on sulla se vauva kuitenkin, tai se kitisevä juttu siellä, kenen se sitten onkaan 🙂
Emmi Nuorgam
Sinä senkin!
Liv
Se on vaihe, niitähän on noin pienillä jatkuvasti. Kutsutaan kans mm. Tiheän imun kaudeksi 😉 lapsi heräilee syömään kun se yrittää tilata jatkoon enemmän rintamaitoa. En tiedä imetätkö vielä, mutta itteäni ainakin risoi noissa vaiheissa kun ei enää imettänyt ja lapsi toimi kuitenkin kuin lapsi. Vaan eihän sen pienen elimistö tee eroa rinta-ja pullomaidolle (tai tietty tekee, mutta ei siis tajua kummasta se maito tulee).
dim (Ei varmistettu)
En ole siis ainoa jota tuo karmea mammablogi häiritsee 😀 Mammahan on isoäiti, hei haloo! Miksei voi sanoa äitiblogi? Tai lapsi/vauvablogi. Elämä vaan on joskus niiiin vaikeeta.
Emmi Nuorgam
Tai ihan vaan blogi. 😉
HelloAochi
Hyiii, mamma. Mamma kuulostaa läskiltä blondilta kartanonemännältä.
Äitiblogi on hyvä, kuten myös vauvablogi, riippuen siitä, kirjoittaako enemmän äidistä tai vauvasta. Pelkkä blogi taas… Noh, pitää aihepiiri osata rajata.
Emmi Nuorgam
No miten rajaisit mun aihepiirin?
HelloAochi
Tsihi, minunko se kuului päättää, mistä sinä haluat kirjoittaa? Kirjoituksiesi perusteella minä leimaisin sinut äitibloggaajaksi, mutta määritelmäähän voi toki muuttaa, jos päätät yhtäkkiä alkaa kuvata kukkapuskia 😉
Emmi Nuorgam
Niin mutta mähän kuvaan kukkapuskia. Ja olen kirjoittanut enemmän ruuasta kuin vauvasta. Myös jonkin verran kodista. Ja yhteiskunnasta. Siksi mä en halua lokeroida itseäni mihinkään tiettyyn kategoriaan – en blogin tai minkään muunkaan suhteen. Ihmisten lokerointi kaikkineen on arsesta. 🙂
HelloAochi
Ihmisen lokerointiin harvoin syyllistyn, se tosiaan on arsesta. Blogin (tai minkä tahansa muun tekstin) soisin yleensä olevan aihepiiriltään suhteellisen rajatun, ettei tekstistä tule sekavaa ja rönsyilevää. Olen asiatekstin ystävä.
Sun blogi ois olla vaikka minäminäblogi, tsihihi.
Petrruska
Tykkään sun blogista sen monipuolisuuden vuoksi. Äitiblogi-kategoriaan et kuulu missään nimessä muutaman vauvapostauksen takia. Olet todiste siitä, että myös lapsen synnyttäneen ihmisen elämässä on muutakin mukavaa kuin se lapsi, sitä on kiva lukea.
hunajaluu
Porkkanasose on kans hyvä vaihtoehto! Pikkusen yli neljäkuukautisena minunkin kupeitteni hedelmä aloitti kiinteiden maistelun. Energiankulutus kasvoi yhtäkkiä hurjasti liikkumisen alkamisen myötä ja mua alkoi aavistuksen väsyttää imettää kahden tunnin välein… Aattelin sitten, että hittoako odottaisin puolivuotiaaksi asti, kun mulle on tuollainen riehusimpanssi sattunut kuitenkin vauvalotossa.