Blogin sivuroolissa on aina välillä vilahdellut se Oikea Oma Koti, puutalo, jonka pihassa on punaviinimarjapensaita ja omenapuita ja jossa lapset voi nakupellenä juoksennella. (Mies haluaa lisätä tähän nyt myös oman erityisen mancavensa, paikan, jonne kaikki piuhat, teipit, kitarat, pleikkarit, kajarit ja muut [rumat] esineet saisi levitellä ilman, että natsivaimo pakottaa laittamaan ne johonkin piiloon. Siellä olisi kuulemma myös jääkaappi täynnä kaljaa.)
Etuovipistecom on ollut viime aikoina aika kovalla kulutuksella ja tänään aika ex tempore soitin erään talon välittäjälle, että pääsisikö sitä katsomaan. Ja pääsihän sitä! Talo oli hyvin hurmaava ja omista rintamamiestalolle tyypillisistä kauneusvirheistään huolimatta oikein hyvässä kunnossakin. Nyt täällä kuumeisesti pohditaankin, että olisiko meistä siihen – millä rahalla, ajalla ja tahdonvoimalla meistä voisi tulla rintsikka-asujia ja ollaanko me nyt tosissaan vai ei.
Tai no, rehellisyyden nimissä täällä koitetaan olla innostumatta liikaa ja säilyttää maltti (säilyttää? Ehkä ennemminkin löytää.), koska ei kai nyt kukaan ostaisi omakotitaloa tietämättä omakotiasumisesta tuon taivaallista. Vai mitä Kristaliina? 😉
Kiiki (Ei varmistettu)
IHANA! Siis todellakin ostatte jos rahat riittää. Oppia ikä kaikki. Eli siinähän sitä oppii kun asuu 🙂 Remppaa ja laittoa se taitaa vaatia koko ajan jostain kohtaa, mutta se on sitä elämäntapaa sitten! P.S. oon vähän kade, mä en uskalla mennä ees näyttöihin, kun itku siitä vielä vaan tulis…
Emmi Nuorgam
Hei, mitään ei saa, jos ei uskalla edes yrittää! Nyt ryhdistäydyt nainen. Niinku olis jo! <3
Kristaliina
Juu, kröhöm järkipäätöksiähän nämä, kaikki puutalokaupat 🙂
Apua, tästä tulee varmaan pitkä kommentti, varoitan jo etukäteen 🙂 Mut hei mä just viimeksi tänään naureskelin, kuinka koominen mä taidan olla huokaillessani noin 57 kertaa päivässä, kuinka mä rakastan tätä pihaa, tätä taloa, tätä aluetta, tätä kaikkea… Etenkin näin kesällä tuntuu, että asuu paratiisissa. Meillä viimeksi tänään pihalla juoksenteli tuo 1-vuotias nakupylly, on just ne viinimarjapuskat ja omenapuu… Rakastan puutaloelämää, vaikka tosiaan olin asunut kerrostalossa koko aikuisikäni.
Mutta joo, vanhojen talojen ostossa on tietty aina riskinsä. Jonkinasteinen riski on oltava valmis ottamaan, kunhan se riski on sellainen sopivansuuruinen. Onko teillä tuttavapiirissä jotain rakennusgurua, jota voisitte pyytää talotsekkaukseen siinä vaiheessa, jos alatte olla tarjouksentekofiiliksellä…? Monesti ammattilainen voi nähdä jotain, mitä maallikko ei näe. Meillä kävi just niin: eka talo, johon ihastutiin… Ihan nähtiin jo itsemme siellä asumassa! Mutta kun tällainen tuttava-rakennusguru kävi sitä katsomassa, sillä tuli heti vähän sellainen outo olo siitä talosta… Loppujen lopuksi hän totesi, että ko. talossa on hänen mielestään liikaa ”kysymysmerkkikohtia”, ja että hän ei ostaisi.
Se oli aika karvas pettymys ja melkein tehtiin tarjous ko. talosta silti, mutta onneksi ei tehty: kyseiseen taloon muutti jossain vaiheessa lapsiperhe, joka asui talossa yhden talven ja… No, tällä hetkellä talo on purettu niin, että siitä on vain kehikko jäljellä. Kaikki tehdään uusiksi. Toisaalta: ison (täydellisen: talo rakennetaan siis käytännössä kokonaan uusiksi) remontin jälkeen siitä tulee aivan upea talo kyllä!
Nojoo, mutta siis sitä ensi-ihastusta ei ostettu vaan jatkettiin katselua. Ja sitten tuli tämä talo, ja meidän rakennusguru totesi, että tämä on niin hyvässä kunnossa kuin toivoa saattaa. Bingo, tarjous tehtiin pikaisesti ja täällä sitä nyt ollaan, onnellisina puutaloasujina <3
Mutta: jos talon peruskunto vaikuttaa hyvältä JA talo sellaiselta, että näette itsenne rakastamassa sitä, niin…. ehdottomasti, suosittelen! Voisin kirjoittaa romaanin siitä, miksi puutaloasuminen on parasta. Oh.
Emmi Nuorgam
Joo, meillä on onneksi mun äiti ja sen mies, jotka on nyt viitisen vuotta eläneet ja hengittäneet perinnerakentamista ja rintamamiestaloja. Lisäksi mun suku on kovaa remontoimaan ja rakentamaan, niin harrastuksenaan kuin työnäänkin ja ihan varmasti roudataan rakennusmies paikalle, jos (ja toivottavasti kun) se tilanne tulee eteen. Äitin ja sen tuhatkohtaisen tarkistuslistan kanssa ollaan sunnuntaina menossa uudestaan katsoon tota taloa, jos meidän kanssa samaan aikaan katsomassa ollut pariskunta ei ehdi ostaa sitä ensin. Ja toivottavasti ei: meinasi itku päästä, kun ne suunnitteli, että mitä kaikkea purkaisivat ja räjäyttäisivät ja laajentaisivat jajaja. 🙁
Mutta lohdullista tietää, että vaikka tämä nyt menisikin sivu suun, niin se ei ole maailmanloppu. Sitä just puhuttiin, että meidän on valittava kahdesta riskistä toinen:
– ostetaan nopeasti ihana talo, johon ei ehdi kunnolla tutustua, eikä ole ihan hirveen montaa ehditty katsoa
– ei osteta tuota ihanaa taloa, mutta koska tämä asunto on auttamatta liian pieni kun Hilda kasvaa, niin vähän pakotettuina ostetaan sitten vuoden päästä vaan joku, kun ei löydetäkään mitään noin ihanaa kun toi
Koita tässä nyt sitten päättää.
Kristaliina
Oi vau, sitten teillä on aivan huippu asiantuntijaverkosto omasta takaa – ja aina joku, jolta kysyä neuvoa remppatilanteessa jakossakin, ihan ideaali tilanne!
Tsemppiä päätöksentekoon! Se on vaikeaa. Mutta uskon, että Sen Oikean Kodin kyllä sitten loppujen lopuksi tietää ja tunnistaa. Ensin sitä pähkäilee järjellä ja sitten sen lopulta vaan tuntee 🙂
Kristaliina
Eäääh, mun on pakko jatkaa 😀
Tällaisessa talossa asuminen tosiaan tuntuu, että on tullut Kotiin. Vaikka meillä molemmilla on ollut aivan hurjan kivoja asuntoja aikaisemmin, omassa talossa tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että tässä voisi asua vaikka koko elämän. Ja että se on omalle lapselle sellainen Lapsuudenkoti isolla alkukirjaimella.
Samalla elo on myös jollain hassulla tavalla rauhoittunut: viihtyy omassa pihapiirissä niin hyvin, että oikeastaan ei ole kiire minnekään. Ennen just kesäisin mulla oli sellainen fiilis, että piti jotenkin ”suorittaa kesää” kamalalla vauhdilla, että ei vaan jää nauttimatta. Nyt ei tarvitse muuta kuin avata oma ovi ja ottaa jäski omasta pakasteesta ja on just keskellä sellaista nostalgista lapsuuden kesää, jossa joka päivä paistaa aurinko, vähintäänkin 🙂 Äh en osaa selittää – se kaikki on jotenkin siinä, ei tarvitse lähteä säntäilemään mihinkään.
Myös vuodenajat puutalossa ovat aivan erilaisia kuin kerrostalossa. Talven tuntee, syksyn tuntee, kevään tuntee ja joo, sen kesän tuntee. Talvi on talvi: silloin pitää oikesti pukea lämmintä päälle tai jäätyy kiinni lattiaan. Ei niin kuin kerrostaloissa, jossa kuitenkin suunnilleen on tasaisen varmaa ympäri vuoden. Siksi vuodenkiertokin tuntuu jotenkin erilaiselta – vuodenajat ovat jotenkin aivan eri tavalla läsnä elämässä. Hankitaan polttopuita talvea varten jne.
Ääääh, mun kuvailuyritykset on aivan kummallisia, ei tule mitään 🙂 Mutta joo, suosittelen – unelmiaan kannattaa edistää!
…ja nyt tätä nukkumaanmenoa kans, huh huh. Sori sekavat kommentoinnit! 🙂
Raks (Ei varmistettu)
Oi, tuo vinttikuva tuo mieleen lapsuusmuistot mummilasta. Mulla kans itää unelma vanhasta puutalosta, mieluiten vieläpä 1900 luvun alun aikaisesta.
A. Sinivaara
Oih mikä aihio!
Näin yhden 160 neliöisen kodin lattiasta kattoon remontoineena voin kuitenkin sanoa, että onhan siinä hommaa. Luoja, että siinä on hommaa. Me tehtiin koko setti 15 kuukaudessa pihan uusimista ja piharakennuksen remontointia myöten, joka viikonloppu, joka arkipäivä töiden jälkeen, kaikki lomat… koko ajan. Mutta tulihan siitä sitten kiva, sellainen kuin ajateltiin. Harmi vaan, että ehdittiin asua siinä valmiissa kodissa vajaa vuorokausi ennen kuin muutettiin USA:han 😀
Emmi Nuorgam
😀
Meillä on onneksi koko loppuelämä aikaa. (Tai ainakin 5kk ennen kun palaan töihin. Nim. lainahakemus jätetty tänään.)
Luru
Ah, ihanaa! Puutaloelämä on parasta! Kristaliina pukikin ehkä jo kaiken oleellisen sanoiksi, mutta pakko vielä itsekin hehkuttaa että eivät kyllä ole harvassa sellaiset päivät, jolloin jossain vaiheessa pysähdyn johonkin kotimme kohtaan ja huokaan ääneen:” Meillä on niin ihana Koti”. Ja nimenomaan tämä on koti. Kivojen asuntojen jälkeen juuri meidän oma pesä ja turvapaikka.
Jossa muuten juuri tällä hetkellä tuoksahtaa Betoluxille, kun mies tuolla reippaana maalaa eteisen lautalattiaan harmaata. Ja minä reippaana tyttönä täällä vaan netissä luuhaan… Reilua ;D
Emmi Nuorgam
Käytiin tänään taas katselemassa ja kyllä tuolla on vaan niin hyvä henki! Hirveen helppo olisi nähdä meidät siellä asustelemassa.. <3