Viikonloppuna käytiin Hildan kanssa Armas Pikaruokalassa kebabilla.
Noudettiin Tammerfest-passit ja todettiin, että Laura Närhi on oivaa nukkumismusaa.
Vietiin vauva kotiin nukkumaan ja lähdettiin autolla sadevaatteissa nauttimaan jiikarjalaisesta ja telepatiasta.
Saatiin festareiden kakkospäivänä Popedan paitamyyjältä maailman pähein popedabody (ja kinuttiin toinen myös vauvakollegalle).
Oltiin helposti ylipuhuttavissa hälyttämään Miisa vauvan univahdiksi ja löydettiin itsensä ex tempore Popedan keikalta rommikolalasi kädessä ja Jack The Roosterista kasipallolasi kädessä. Nähtiin maailman parhaita ystäviä ja osoitettiin nousuhumalaisia hellyydenosoituksia. Seistiin puolitoista tuntia takstitolpalla ja tultiin lopulta aamuyöstä bussilla kotiin.
Käytiin äitillä saamassa ruokaa ja sielunhoitoa sekä Sen Puutalon pihassa napsimassa viinimarjoja ja jatkamassa jossittelua.
Vaikka tämän kesän Tammerfesteillä kului noin 300 litraa vähemmän siideriä kuin viime vuonna (viime festien jälkeinen pitkittynyt krapula nukahti juuri pinnasänkyynsä), niin pakko sanoa, että olipahan lystiä! Tyttökin diggasi, kun ei tarvinnut kökkiä vaan kotona, vaan sai monta päivää niin paljon syliä, ihastuneita hymyjä ja lässyttäviä poppareita, että kunakin iltana hän sammui kuin saunalyhty melkein heti sänkyyn päästyään. Sanoinkuvaamaton onni on myös lähellä oleva perhe, jonka voi hälyyttää apuun, jotta pääsee itse olemaan nuori taas.
Likomärkä festariemmi kesällä 2012.
Ihanat mun ihmiset, ihanat mun festarit.
