Joku viisas minulle joskus sanoi, että ensimmäiset neljä kuukautta ovat vauvan kanssa vaikeimpia – ja sitten helpottaa. En tiedä voidaanko varsinaisesti puhua helposta elämästä (ei ainakaan näillä yh-viikoilla), mutta ehkä hiukan helpommasta. Palkitsevammasta. Hauskemmasta ainakin.
Nyt, kun vauva on jo yli neljä kuukautta, on ollut helpottavaa huomata, ettei elämä lapsen kanssa ole vain lapsen hoivaamista ja itsestä antamista. Ihan pienen vauvan kanssa elämä pyörii vauvan jatkuvien perustarpeiden ympärillä: nyt nukutaan, seuraavaksi syödään, röyhtäistään, vaihdetaan vaippa, nukutaan, syödään, röyhtäistään, vaihdetaan vaippa, nukutaan.. Elämä on kutakuinkin ihan yhtä tylsää kuin miltä se kuulostaakin: ne satunnaiset hymyt ja naurut piristävät tasan kolme sekuntia, kunnes tyhmempikin tajuaa, että hymy tarkoitti pierua ja nauru todennäköisesti hallitsematonta ääntä, joka tarkoittaa nälkää, väsyä, tarvetta röyhtäistä tai märkää vaippaa.
Nyt, kun vauva on jo isompi, on elämä enemmän yhessä puuhastelua kuin tulipalojen sammuttelua. Toki vauva edelleen syö, nukkuu ja kakkaa, mutta on ihan eri asia mennä vauvan kanssa yhdessä päikkäreille, kun vauva reagoi silittelyyn tai tuutulauluihin. Tai herätä joka aamu sängystä kuuluviin riemunkiljahduksiin ja ihan hillittömään iloon, kun vauva on tajunnut, että on taas aamu ja kohta näkee äidin ja iskän. Tai maistella uusia makuja ja nauraa pissat housussa, kun vauva saa ensimmäistä kertaa uutta sosetta. Tai soutaa saareen, kuunnella lastenlauluja, soittaa kitaraa, naureskella ja hömpötellä, katsella lastenohjelmia, kokkailla tai ripustaa pyykkejä – ylipäänsä elää elämäänsä sellaisen olion kanssa, jonka kanssa voi olla ihan oikeassa vuorovaikutuksessa.
Nyt alan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset pitävät vauvoista ja kaipaavat sitä vauva-aikaa. On ihanaa, kun lapsi oppii joka päivä uutta ja ymmärtää päivittäin yhä enemmän ympäröivää maailmaa. Mutta ei tämä pelkkää auvoa kuitenkaan ole – mitä monilapsisten perheiden vanhempien päässä oikein liikkuu? Siis onko ylipäänsä mahdollista joskus unohtaa, että miten vähän tuon lapsen kanssa saa nukkua? Ei siis pelkoa, vaikka pikkuhiljaa alan hurmaantua lapsestani, en kuunaan pukkaisi toista maailmaan. Ainakaan ihan heti. Pariin vuoteen.
Emmi Nuorgam
Onko muilla ongelmia kuvakokojen kanssa? Vaikka kuinka muuttaisin kuvien kokoa ja tarkistaisin vielä, että koodissakin on tietyt leveys x korkeus -luvut, niin nää kuvat muuttuu julkaisun jälkeen aivan sairaan isoiksi, eikä resoluutio riitä millään. :/
Kath
Ihana typy! <3 totta, elo vauvan kanssa käy aina vaan hauskemmaks! Ajoittain ainakin 😀
joo mulla on ollu toi ongelma kuvien kans jo pitkään! :/
Emmi Nuorgam
Kiitos! 🙂
Raportoinpa siis ongelman eteenpäin.
Katie
Jes, täällä sama ongelma kuvien kanssa.
Ihania kuvia kyllä! Mä niiiin odotan, että meidänkin muksu alkais hymyilemään/nauramaan/jokeltamaan/mitä vain vuorovaikutustaitoja.
Vierailija (Ei varmistettu)
Lilyhan muuttui responsiiviseksi (skaalautuu päätelaitteiden mukaan), niin sen takia niillä pikseleillä ei ole enää merkitystä. :–)
Emmi Nuorgam
Kyllä kai siitä huolimatta kuvan pitäisi pysyä sen maksimissaan sen kokoisena, mikä se on, vaikka sivupohja skaalautuisikin päätelaitteen mukaan. Rautalankaa: edellisen postauksen kuvien pitäisi olla 250×250, eli huomattavasti pienempiä kuin tekstialue, jota ne eivät todellakaan ainakaan meidän millään laitteella ole. Ongelma ei myöskään tullut uudistuksen myötä toukokuussa, vaan alkoi joskus parin viikon sisään.
MM
Vau, hienoa! Minä olen itse kokenut, että 4-6-kuisen vauvan kanssa on vaikeinta, joten mukavaa kuulla, että toisilla menee toisinpäin. Mutta puolivuotias se vasta mahtava seuralainen onkin! Ja siitä eteenpäin kaikki vain paranee. Ja todellakin helpottuu.
Liv
Mä kanssa muistan kokeneeni 4-6kk vaikeimmiks (ja myöhemmin 8-14 kun tuli hampaita eikä nukuttu, mutta se oli taas samalla tosi palkitsevaakin aikaa).
Ella F.
Ooh tuo toinen toinen kuva, mitä ihmeen ongelmia (ok, noissa kahdessa muussa ihanassa kuvassa kyllä)? Mutta olettepas aika herttaisia, ja sulla Emmi on mahtavan tyylikäs mekko päälläsi. Että jos yksi kolmesta on noin hyvä, niin kahden muun tekniset ongelmat annetaan anteeksi. Itseään ne tietty ärsyttää hamaan maailman tappiin saakka.
Emmi Nuorgam
Well thank you! Soon Marimekkoa oikein kuule. 😉
Mun kaikissa kuvissa on sama ongelma – ärsyttää.
Ella F.
Joo, tunnistin 🙂 Ja tunnustan, olisin halunnut tuon itselleni, mutta se sopii sun väreille paremmin kuin mulle. Parempi näin!
Iksu
Joo, ne ekat, rankat kuukaudet menee onneks todella nopeesti, vaikka niitä eläessä se vaihe tuntuu toisinaan helvetiltä joka ei lopu koskaan. (Tai ainakin musta tuntui, mutta mä en olekaan mikään varsinainen vauvojen rakastaja).
Mutta ootas vaan, nyt yksivuotiaan kanssa elämä on vielä paljon, paljon hauskempaa, sillä reagoinnin lisäksi se lapsi osaa tehdä jo niin paljon ihan itse! Esimerkiksi kiivetä syliin ja muiskauttaa ison pusun poskelle <3