Paahtoleipämuistoja

Siihen nähden, miten paljon intoilen ruuasta ja syömisestä ja käyn ulkona syömässä, luulisi, että merkittävimmät ruokaan liittyvät muistoni olisivat ravintoloista ympäri maailman. Mutta ei. Useimmat ruokaan liittyvät muistoni liittyvät ihmisiin ja hetkiin läheisten kanssa, kuten loimuloheen Tenon varressa, karitsan paahtopaistiin nykyisen aviomieheni poikamiesboksissa tai paahtoleipään kymmenen vuotta sitten.

Kymmenisen vuotta sitten silloinen paras ystäväni, nykyinen Hildan kummitäti ja viime viikonlopun kaasoni, ilmaantui lauantai-iltana ovemme taakse. Itse taisin olla joko kotiarestissa tai muuten vaan kotiintuloajan ohittanut, mutta ystäväni oli ottanut muutaman oluen ja sen jälkeen tapellut (ja eronnut) poikaystävästään. Tilanne oli siis akuutti ja murheellinen, eikä tunnelin päässä näkynyt valon häivähdystäkään. Istutin ystäväni keittiönpöydän ääreen ja keitin tälle kaakaota ja tein voileipiä. Yhdessä pohdimme, millainen kusipää ex-poikaystävä olikaan ollut ja päätimme, että tästä lähtien elämäämme ei kuulu miehiä. Petasin ystävälleni huoneeseeni pedin ja peittelin hänet nukkumaan. Aamulla kun heräsimme, pyysi ystäväni ensimmäiseksi aamupalaksi niitä superherkkuleipiä, joita olin hänelle edellisenä iltana valmistanut. Aamiaiseksi söimme kasan paahtoleipiä ja suunnittelimme elämäämme miehettömänä.

Edelleen, joka kerta kun teen iltapalaksi paahtoleipää, muistan tuon tilanteen. Niin myös nyt. Miten pyhää vihaa olimme täynnä. Miten idiootti poikaystävä oli ollut. Miten lohduttomalta elämä tuntui ja miten lopullinen päätöksemme oli. Nyt se jo naurattaa, mutta voi pojat, miten tosissaan sitä silloin 15-vuotiaana olikaan!

Niin ja mitäkö niihin herkkuleipiin sitten tuli? Voin nyt tämän kerran jakaa suuren ja salisen kurmeereseptini, kunhan ette kerro kellekään: paahtoleipää, oivariinia, siivu meetvurstia ja kaksi viipaletta oltermannia.

***

Mistä ruuasta teille tulee muistoja mieleen?