Kun huomaa, että hitto, täällähän ihan oikeesti on jo syksy. Näin puolimaalla asuessa sen huomaa paljon konkreettisemmin kuin kaupungin keskustassa. Tai no meikäläisen silloisella elämäntyylillä vuodenaikojen vaihtelut huomasi lähinnä siitä, ajettiinko kilometrin matka Tammelasta Roosteriin taksilla vai pyörällä, mutta kai sielläkin olisi mahdollista huomata, kuinka ensimmäiset lehdet alkaa kellertää tai yksinäinen vaahtera punertaa kaiken vihreän keskellä.
Me lähdettiin tänään liikkeelle jo poikkeuksellisen aikaisin, koska Hildan kanssa on sovittu, ettei ennen kahdeksaa saa herätä. Tänään kuitenkin joku nimeltämainitsematon töihinlähtijä kolisteli vaatehuoneessa niin, että herättiin jo seitsemältä. Ketään siis yhtään syyttämättä. Pakkasin vauvan aamupuuron jälkeen vaunuihin (Semperin luomupikariisipuuro+marjasose on ihan hittituote!) ja lähdettiin katsomaan naapurin heposia. Oli jotenkin ihanan virkistävä ilma, kun aamulla tarvitsi vielä kaulahuivin ja hanskat, pelloilla oli sumua ja hengitys huurusi.
Neidin vedellessä aamupäiväunia kävin kirjastossa muiden eläkeläisten kanssa lukemassa aamun lehdet ja tuijottelemassa murhaavasti aulassa kiljuvia eskarilaisia. Päiväkahvit nautittiin torilla, jossa Hilda kiinnosti mummoja, mutta Hildaa kiinnosti lähinnä tuttinauha.
Kaupassa juteltiin sympaattisen papparaisen kanssa, joka oli ihan ihmeissään meidän uteliaasta 5kk vauvasta ja innoissan kertoi lapsenlapsenlapsensa täyttäneen juuri yhden vuoden. Papparaisen tyttärentytär kun oli lähtenyt rasiliaan töihin ja tuonut mukanaan riagon, jonka kanssa nyt oli 1-vuotias tyttö, ”kaunis kuin taivaan enkeli.”
Niin ja shoppailin torimummolta uuden pipon, koska kyllähän nyt syksyllä täytyy uusi pipo olla päässä. Ei sitä muuten pääse fiilikseen!
Täytyy kyllä sanoa, että ei se ihan paskapuhetta ole, kun ulkoilua kehutaan. Näin kun olen ollut viikon verran flunssassa (ja joo, se salilla käyminen ei nyt varsinaisesti edistänyt parantumista), niin Hildastakin kyllä huomaa, että kotona on oltu ihan riittävästi ja pihalla käyminen piristi taas kumpaakin. Miksiköhän se ulos lähteminen on aina muka niin vaivalloista?
anni- (Ei varmistettu)
Miulle tuli tästä niin hyvä mieli! Kunnon awww-tykitys tuli tuon papparaisen kohdalla :’) Itsekin pingoin tänään heti herättyäni aamulenkille. Vähän vihaan lenkkeilyä ja jonkun aikaa arvoin, että lähteäkö vai eikö, mut hyvä ratkaisuhan tuo sitten etenkin jälkeenpäin ajateltuna oli.
Kiitos, kun kirjotat niin hykerryttävän hyvää ja hauskaa tekstiä aina! Lisää mukavia, kirpsakoita syyspäiviä teille sinne 🙂
Emmi Nuorgam
Kiitos kovasti, tuli hyvä mieli kirjoituksestasi. 🙂
Kardiina
Totta, kaupungissa on ainakin vielä ihan kesä, mutta saas nähdä kun päästään viikonloppuna piiiitkästä aikaa mökille. Syksy on ihan lemppari. Ja uus syyspipo on must! Ja papparaiset parhautta.
Emmi Nuorgam
Me mennään kans viikonloppuna laittaan mökki talviteloille. Keski-Suomessa taitaa olla vielä enemmän syksy kun täällä. Meidän isäkin laittoi yks päivä pohjosesta viestiä, että siellä on ruska jo kohta ohi! Eli kai kohta pitää puhua jo talvesta.. 😉
Amma
Tää osa syksystä, kun on aamusin vähän vilposta mutta päivällä tarkenee ilman takkia on ihan parhautta. Tästä kuukausi eteenpäin, niin kaikki kiroaa sitä kylmää ja märkää ja loskaa ja tyhmää. Karmea pimeys peittää maan, vettä tulee kun Esterin takamuksesta ja kaikkia
vitärsyttää.Emmi Nuorgam
Sovitaanko, että tänä vuonna ei kirota olleskaan?
Amma
Yhtään en tuollaseen ala. Nyt jo kiroan märkää ja kylmää. Pimeästä ja harmaasta sen sijaan lupaan tykätä tänäkin vuonna.
Emmi Nuorgam
Appappapppaappa! Täällä et sitten yhtään kiroa. Katso kun mä olen päättänyt suhtautua vain positiivisesti siihen, että tulee talvi ja tota pentua saa koko ajan pukea ja riisua. Niin musta syksy ja talvi on nyt sit vaan tosi ihania.
Lilleri78
Oi kuin kaunista!