Vauva-arkipostausta on toivottu jo niin monta kertaa, että nyt oli pakko istua alas, ja miettiä, että mistähän sitä kirjoittaisi. Eilen, kun mies soitti työreissulta ja kysyi, että miten meidän päivä on mennyt, vastasin kutakuinkin näin: ”No Hilda heräsi silloin puoli seitsemän kun lähdit, sitten se leikki olkkarissa ja minä nukuin, sitten syötiin puuroa, sitten Hilda meni päikkäreille ja taas mä nukuin. Sitten se heräsi ja varmaan söi ja sitten me lähdettiin kauppaan ja Hilda nukahti ja sit kun se heräsi niin se varmaan taas söi ja leikki ja sit meni pidemmille päikkäreille ja nukkui kolme tuntia ja mäkin nukuin kaksi, sitten me herättiin, syötiin, leikittiin, syötiin puuroa ja Hilda meni nukkumaan.” Koska sellaisia meidän kaikki päivät on. Mutta ehkä mä nyt yritän saada tästä irti jotain muutakin.
Juuri päiväunilta palannut Hilda ja ”osaan itse laittaa tutin suuhun”
Sunnuntaina Hilda täyttää siis puoli vuotta, mikä on erityisen hämmentävää siksi, että vastahan mä kirjoitin sen 4kk jälkeen alkaa helpottaa -jutun. Onko siitä jo muka 2kk? Siitäkin on siis puoli vuotta, kun toi toukka muutti meille asumaan. Jännittävää. Siitä on siis myös kaksi kuukautta, kun tytöllä alkoi neuvolan mukaan ”ihan normaali vaihe” eli yöunien aivan totaalinen romuttuminen. Siihen saakka likka siis nukkui erinomaisen hyvin ja heräsi 2-3 yössä syömään. Viimeiset kaksi kuukautta hän on kuitenkin herännyt pahimmillaan tunnin välein ihan vaan heräämisen ilosta. Heräämiset eivät ole nälkää tai aina edes tuttitarvetta, vaan ilmeisesti hänellä on tarve tarkastaa, että missä mennään ja eihän hän ole jäänyt yksin. Ensin kaikki neuvoivat, että kyllä se siitä kun vauva alkaa syödä iltavelliä. Sitten iltavelli muuttui iltapuuroksi ja sen jälkeen iltapuuro lihaksi, mutta mitään merkittäviä muutoksia ei edelleenkään ole tapahtunut. Kun eilen tyttö meni nukkumaan nukkumaanmenoaikaansa kello 20, heräsi hän ensimmäisen kerran 22.50 (tutti) ja sitten 23.30 (maitoa). Seuraavat heräämiset olivat 01.30 (maitoa), 02.30 (maitoa), 05.30 (tutti), 06.30 (tutti) ja lopullisesti ylös 07.20. Äiti on siis ollut viime aikoina vähän väsynyt. Onneksi tytöllä on myös maailman ihanin iskä, jonka kanssa yöheräämiset jaetaan melko tasan aina silloin kun iskä on kotona.
Mutta vaikka yöt ovat ihan totaalisen perseestä, on meillä onneksi ihanan säännöllinen päivärytmi. Riippumatta siitä, koska tyttö herää, hän ensin jutustelee yksinään sängyssään, jonka jälkeen siirrytään olohuoneeseen katsomaan aamupiirrettyjä (äidin sohvallatorkkumisaikaa). Hän viihtyy kaikista parhaiten yksinään juuri tuolloin aamulla, joten ei ole tullut mieleenkään keksiä siihen mitään muuta virikettä kuin Pikku Kakkonen ja lelukaaos olohuoneessa. Kello 9.00 on aamupuuro, hiukan päivästä riippuen kaura-/ tai riisipuuroa je hedelmäsosetta. Koska hän on nyt alkanut heräämään 07.00-07.30 välisenä aikana, on aamupäiväunet oikeastaan heti puuron perään. Ne nukutaan aina vaunuissa huolimatta siitä, jaksaako joku lähteä lykkimään vaunuja vai ei. Silläkin uhalla, että naapuri on jo monta viikkoa alkanut rakennella omalla pihallaan jotain juuri silloin, kun huomaa Hildan menevän nukkumaan. Kiusa se on pienikin kiusa. Päivästä riippuen aamupäiväunet kestävät 0,5-1h.
Aamupäiväunien jälkeen taas makoillaan, istuskellaan sylissä, puuhaillaan kotitöitä, leikitään – mitä nyt milloinkin. Tiistaisin lähdetään muskariin (tai lähdettäisiin, jos se meidän muskarivastaava tulisi pois sieltä pääkaupunkiseudun houkutuksista) ja perjantaisin mennään vauvauintiin. Kello 12 on tytön seuraava ruoka-aika, ja silloin syödään joko kasviksia tai hedelmiä, riippuen vähän siitä mitä sattuu olemaan sulassa ja mitä ei. Päiväruuan jälkeen lähdetään sitten ulos hiukan pidemmäksi aikaa. Yleensä käydään kaupassa, mutta joskus saatetaan lähteä myös oikein kaupunkiin. Tässä välissä on taas myös päikkäriaika, jolloin tyttö nukkuu tunnista kahteen tuntia.
Ensimmäiset soseet pakastettiin jääpalarasioihin, joista ne sai kätevästi irrotettua mm. kaulimella.
Sittemmin on siirrytty pakastuspusseihin ja pussinsulkijoihin.
Kolmas ruoka on yllättäen kello 15 ja silloin syödään lihaa. Tällä hetkellä pakastimesta löytyy pasta bolognesea (jauhelihaa, porkkanaa, tomaattia, rakettispagettia, basilikaa ja mustapippuria keitettynä), possu-bataatti-kurpitsasosetta ja kukkakaalilaatikkoa (kukkakaalta, riisipuurohiutaleita, mustapippuria ja jauhelihaa vastikkeessa keitettynä). Tytöllä on onneksi isä, joka ei suostu syöttämään tytölle kaupan soseita, eli pakastimesta löytyy myös ainakin soseutettua luumua, omenaa, nektariinia ja aprikoosia. Itse kyllä annan välipalaksi esimerkiksi Muksun vauvajugurtteja, mutta iskä taitaa antaa aina ihan oikeita hedelmiä. Kaupan lihasoseista tyttö kieltäytyi heti alkuunsa, enkä ihmettele – oletteko koskaan maistaneet?
Tarvittaeassa Hilda nukkuu vielä yhdet lyhyemmät nokoset illalla kuuden aikaan, mutta muuten illat on aika paljon leikkimistä, sylissä istuskelua ja nukkumaanmenoon valmistumista. Kuudelta syödään vielä vähän välipalaa ja iltapuuro tarjoillaan kello 19.30. Nukkumaan tyttö menee kello 20, huolimatta siitä milloin on aamulla herännyt tai miten päivällä on nukuttu päiväunia. Häntä ei onneksi tarvitse sen ihmeemmin nukuttaa, ei yöunille eikä päiväunille, vaan päivällä tyttö juo vaunuissa tai sängyssä hiukan maitoa ennen nukkumaanmenoa ja iltaisin sängyssä nautiskellaan iltavelliä. Pullon jälkeen vaan tutti suuhun ja unirätit naamalle ja tyttö nukahtaa itsekseen. Joskus makkarista kuuluu vielä juttelua tämän jälkeen, mutta jutelkoon yksinään, me emme puutu nukahtamishommiin enää sen jälkeen kun valot on sammutettu ja tutti laitettu suuhun.
Toiset vanhemmat kokevat tämänkaltaiset rutiinit ahdistavina, mutta meille rytmi sopii. On ainakin mun päällekin pelkästään hyväksi, että päivä etenee selvissä kolmen tunnin sykleissä ja tiedän, milloin on seuraava oma hetki kun likka nukkuu. Mutta emme me niitä perheitä ole, jotka eivät voi lähteä kotoa tai hiukan venyttää jotain ruoka-aikaa suuntaan tai toiseen, jos niikseen tulee. Ei sekään nyt niin kamalan vaarallista ole. Mummulla Hilda oli viikonloppuna ollut ilmeisesti talviajassa ja kaikki asiat oli tehty tunti etukäteen, mutta rytmin palauttamisessa normaaliin ei ole ollut mitään ongelmia.
Ja onneksi likka on loistava kyläilijä! Olen jo seonnut laskuista, kuinka monta kertaa tyttö on ollut yökylässä isovanhemmillaan. Mummut ja papat tykkäävät Hippusesta ja hän tykkää olla kylässä, kun saa koko ajan kaikkien jakamattoman huomion – miksi siis ei yökyläillä? Itse sain viime pe-la-yönä nukkua ja herätä yksin ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun alun ja voin kertoa, että tuli kyllä tarpeeseen. Makasin aamulla sohvalla ja katsoin viisi tuntia putkeen kaikkea boksille tallennettua hömppää syöden suklaakeksejä ja irtokarkkeja. Oli rentouttavin aamu pitkiin aikoihin!
Mutta sitten siihen murheenkryyniin. Niinkun jo jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, niin tytön valvomisen lisäksi unettomia öitä aiheuttaa hänen kehityksensä. Tai siis sen puute. Tuntuu, että viimeiseen kahteen kuukauteen ei ole tapahtunut mitään. Kaikki sai alkunsa siitä, kun sairaanhoitajamummu tokaisi yksi päivä, että ”En nyt vielä kovin huolissani siitä kehityksestä olisi.” tarkoittaen varmasti ihan vaan kaikkea hyvää, mutta en siihen mennessä ollut edes ajatellut, että pitäisi olla edes vähän huolissaan. Vielä kun törmäsin vanhaan äitiysneuvolan terkkariin, joka kyseli, että no jokos Hilda istuu ja ryömii ja minä vastasin että ei, ei se osaa vielä edes kääntyä, niin olin näkevinäni terkkarin ilmeessä suurta ihmetystä. Ihan varmasti oli. Joten olen nyt sitten googlaillut kaikenmaailman ”vauvan hidastunut kehitys” ja ”miksei vauva opi kääntymään” -tyyppisiä keskusteluja suomikaksnelosesta ja varmaan arvaatte loput..
Yhtenä päivänä Hilda epähuomiossa liikkui makuupussin päällä.
Mutta se olikin vain sen päivän erikoinen, sittemmin ei ole liikettä havaittu.
Mutta ehkäpä se tästä. Jos nyt oppisi edes kääntymään ennen kuin menee kouluun..
Raissi
Kätevästi kaulimella, ahahhaa 😀 Tiiätkö, kun tuonne jääpalarasian takapuolelle laskee kuumaa vettä, tipahtaa se klöntti ihan itekseen veks kolostaan 🙂
Emmi Nuorgam
Ei tipahtanut, sekin testattiin. Tai sitten siinä vaiheessa, kun ne kaikki palat oli sulia, niin se sose olisi valunut sieltä pois. Mä en tajua miten se mössö pystyi jämähtään niin paljon muoviin kiinni!
Raissi
Aika mahtavaa liimaa oot saanu aikaiseksi 😉 Ootko aatellu, että patentoisit uuden superliiman… Toimii pakkasessakin 😀
eh? (Ei varmistettu)
Pitääkö puolvuotiaana jo istua ja ryömiä?
Emmi Nuorgam
Ei kai mitään pidä tehdä, mutta kääntymään vauvat oppii yleensä 3-5kk ja mahallaan ollessa se ryömiminenkin sitten alkaa kiinnostaa. Paitsi meidän Hildaa. 😛
MM
Mä en ole kauhean innostunut jakelemaan me tehtiin näin -neuvoja, koska mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi teillä. Mut kerronpa nyt kuitenkin sen, että me lopetimme molempien lasten kohdalla ”yöpalvelut” eli maidon tarjoamisen n. 6-7 kuukauden iässä. Se sujui molempien kohdalla helposti, jolloin tajusin, että ne yösyötöt ovat ainakin osittain vain tapa. Ja joskus jopa vanhempien tapa. 🙂 Eivät ne yöheräilyt siihen toki loppuneet, mutta aika pian unijaksot pitenivät. Ja sekin on lukususta, kun yöheräilyjen kesto lyhenee, kun ei tarvitse syöttää. Yleensä riitti, kun kävi laittamassa tutin suuhun tai silittämässä pari kertaa päälaelta.
Ja liikkumisesta saati istumisesta mä en kyllä vielä olisi huolissani! Älä säkään! 🙂
Emmi Nuorgam
Joo tarkoitus onkin lopettaa yöpalvelut (mahtava sana!) nyt tässä piakkoin. Pitäisi vaan olla sellanen pidempi pätkä, että ollaan kumpikin kotona ja voidaan valvoa, kun mä en yöllä jaksa yhtään kuunnella niitä ton raivareita, jotka se saa välittömästi kun tajuaa ettei saa pulloa. Varsinkaan siis yksin.
Emmi Nuorgam
Niin ja siis enhän mä itse hereillä ole, vaikka toi söisikin. Sen yösyöminen kestää yleensä noin viis minuuttia, josta kahden ensimmäisen jälkeen mä olen jo nukahtanut. Käteviä noi pehmolelut, kun tuttipullon voi torpata niillä paikoilleen.. 😉
Ja olin ehkä epäselvä tekstissäni: öisin siis aina ensin laitetaan vaan tutti suuhun ja toivotaan, että tyttö jatkaa uniaan. Usein ei jatka, vaan ottaa välittömästi huutoraivarin, kun tajuaa, että täähän on tää paska tutti eikä mikään pullo. Siitä huolimatta vaikka sillä ei olisi yhtään nälkäkään.
MM
Onnea ja voimia matkaan yöpalveluiden alasajon kanssa! Kyllä siihen tosiaan kannattaa varautua kahden levänneen aikuisen voimin. 🙂
Viola-mamma (Ei varmistettu)
Meidän jääpalarasioille kävi aivan samalla tavalla, kun pakastelin soseita kolme vuotta sitten esikoiselle. Nyt pakastimessa on jemmassa äidinmaitoa minigrip-pusseissa kuopukselle ja minigrip-pussilinjalla meinattiin jatkaa, kun kuopus aloittelee kahden viikon päästä soseita. Siis mitä? Onko meidän vasta syntynyt pian 4 kuukauden ikäinen, mihin se aika oikein menee.
ps. Blogissani on arvonta, jossa voi voittaa lahjakortin Lindexille. Käyhän kurkkaamassa: http://tuttirallia.blogspot.fi/2013/09/arvonta-voita-20-euron-lahjakortt… Osallistumisaikaa on perjantaihin saakka.
SofiaP
Ei kannata olla huolestunut, kyllä ne ennemmin tai myöhemmin oppii! 🙂 Meidän poika on nyt vähän yli vuoden, enkä enää edes muista milloin oppi kääntymään, vaikka olin siinä 5-6 kk iän hujakoilla jo todella huolissani että oppiiko ollenkaan. Kai se taphtui sitten ihan huomaamatta. Ryömimään poika oppi ilmeisesti melko kypsässä iässä (9 kk) ja konttaamaan kaksi päivää sitten. 😀 Kävelemään oppimisesta en jaksa enää päätäni vaivata, kyllä se kerkeää sitten lopun elämäänsä kävellä. 😛
Emmi Nuorgam
😀 Kiitos.
Asikaine
Älä ole yhtään huolissasi, ihan normaalilta kuulostaa Hildan touhut. Itseasiassa nauti siitä, ettei se vielä pääse liikkumaan. Itse aina jätin vauvelin leikkimatolle ja puuhastelin vaikka mitä ja kävin suihkussa(välillä vaan kurkistin, että jep, siellä se makoilee tallessa leikkikaaren alla, mihinkäs se siitä). Kun tyyppi alkoi kääntyä ja ryömiä, niin ei sitä enää voinut niin vaan heivata lattialle yksin.
Äläkä ainakaan mee kaksnelosiin tai plussiin selvittelemään mitään ”vähän huolestuttavaa”. Valvoin varmaan viikon, kun menin sinne diagnosoimaan niskapoimua raskausaikana. Oli aihetta huoleen, mutta hyvä etten hypännyt sillalta veitsi mahassa kun kävin sieltä hakemassa infoa pimeänä hetkenä.
Raissi
Mie oon miettiny puolivuotiaan tyttelin äitinä sitä, että miks pitää yösyöttö lopettaa huudattamisella, jos siitä ei ole haittaa kenellekkään.. siis siitä että syö yöllä. Mieluummin minä tuikkaan tissin tytölle suuhun ja jatkan uniani, ku kymmeniä kertoja nousen hyssyttelemään. Tai kuuntelen pari yötä tuskaista itkua maidon perään.
Emmi N (Ei varmistettu)
Mä olen ainakin niin väsynyt jatkuvasti, ettei musta oikein ole kenellekään mitään hyötyä. Ja kun Hildalla ei selvästikään ole öisin nälkä, niin en ymmärrä miksi mun pitäis parin tunnin välein nousta antamaan sille pulloa vaan siksi, että häntä sattuu huvittamaan. Sehän se idea on, että jossain aiheessa tyttö nukkuisi yönsä kokonaan, eikä tarvitsisi hyssytelläkään.
Mindeka
Me päästiin yöheräilystä irti kasarikikalla, eli vesipullolla. Poika oli tuolloin kai 10kk. Ideana siis se, että poikakin tajusi, että jos huonepalvelu yöllä on tätä luokkaa, niin en varmana enää heräile 😉
Tsemppiä!
Mindeka
Niin ja siis, älä huoli, äläkä missään nimessä eksy niille kekustelupalstoille! 😀
Emmi Nuorgam
Ei pitäis, ei pitäis.. Mut joskus on pakko. Vähän niinkun kännitkin. Ei pitäis, mut joskus vaan on pakko. 😛
Raissi
Niin no se onkin ihan eri tilanne, jos yösyötöt kuormittaa. Etenkään jos tyttöselläkään ei ole tarvetta maitoon, vaan on ennemminkin tapa, niin ehkä siitä sitten voi yrittää päästä. Mie oisin varmaan taas väsyny jos en sais syöttää… Se kun on mulle helpoin tapa jatkaa omia unia 🙂 Mutta joo, Saana nyt syö ekan kerran vasta 6:30-7… Periaatteessa vois jo aamupuurot antaa, mutta ku laiska mutsi oon, niin annan tissiä ja saan vielä hetken jatkaa unia.
Emmi N (Ei varmistettu)
Niin no tosiaan yksi herääminen yössä on hiukan eri asia, kun vähintään viisi-kuusi.. 🙂
Raissi
Ihan vähän eri juu 😀 En ole edes ajatellu tuota, että yleensähän se tosiaan herää vaan yhden kerran ja sekin tapahtuu aamuvarhaisella. Koko ajan vaan miettiny, että kyllä se vaan sitä maitoa vielä yölläkin tarvii…
Kath
Meillä poika oppi kolmen kuukauden iässä kääntymään mahalleen, kohta hän on seitsemän kuukautta eikä vielä ole tuota enempää oppinut 😀 viime kerralla neuvolassa th sano, et jos ei pariin kuukauteen opi liikkumaan niin sit pitää mennä fyssarille hakee jumppaohjeita.. Tottakai siitä nyt äippä vähän huolestuu, mut en kyllä nää mitään paniikkia ja tarvetta fysioterapeutille..
Mut vähän jo odotan et poika oppis ryömimään, kovasti sitä yrittää jo. Pojalla on niin lyhyt pinna, ettei häntä voi jättää kun korkeintaan kymmeneks minuutiks selälleen leikkimään, heti pitäs olla jo uutta tekemistä. Eli en pahemmin kerkeä tekemään mitään kun aina pitää olla siirtämässä toista 😀
Mmmm (Ei varmistettu)
Meille neuvolassa just taivasteltiin sanottiin, että 8 kk iässä vasta aletaan odotella liikkumista ja istumista. Ne vaan kehittyy eri tahtia, oikeesti. Kaverin samanikäinen vauva kääntyi paljon ennen mun vauvaa, mutta mun vauva alkoikin sitten liikkua paljon sitä ennen. Kyllä se lähtee, ja sitten kun lähtee toivot että pysyis paikoillaan 😉
Ella F.
Chillaatte Hildan kanssa ihan rennosti. Mun lapsi makasi tyytyväisenä äxänä puolivuotiaaksi asti, just ja just alkoi siinä sitten kääntymään. Neuvolatäti jotain mutisi mutta hyvin hiljaa 😀 Ja kas, lapsi nousi kuukauden kuluttua jaloilleen, eikä vieläkään tajua miksi pitäisi kontata tai ryömiä. 8 kk neuvolassa istui niin tomerasti tuolissa, että lääkärineitonen totesi hihitellen tylleröiselle että ”sä tuut sitten vissiin ens kerralla ilman vanhempia”.
Hilda varmaan keskittyy nyt vaan olennaiseen ja kerää voimia sitten hämmästyttääkseen sua joku päivä ponnistamalla itsensä pystyyn 🙂 Ja siitä ei sitten ole enää paluuta, sitten sä toivot että se edes hetken makais äxänä jälleen…
Otatte ihan iisisti vaan, suurteot vaativat aikansa 😉
KA (Ei varmistettu)
Noi kehitysjutut on kyllä hauskoja. Esikoisen kanssa (nyt 3v) kyttäsin hullun tarkkaan, että mitä pitäisi osata missäkin vaiheessa. Nyt tän toisen vauvan (4kk) kanssa on paljon lunkimpi, tietää, että nekin vauvat joista On Oltu Huolissaan kyl kävelee ennen toista ikävuottaan joka ikinen. (Ja 11-kuisena kävelevä taapero, joka menee kauheella vauhdilla ja kuin päätön kana ei ole oikeasti mikään kovin kiva juttu.)
Mut tuohon yökyläilyyn mummolassa, tää ei oo nyt tarkoitus olla sellanen v*ttumainen TIEDÄTHÄN SINÄ, tyyppinen vinkki, mutta pakko sanoa, kun kirjoitit jotenkin että ”miksi ei kyläilisi?” niin hyvin moni kiintymyssuhdeteoria (tätä ei saa sekoittaa niihin vauvaviestintä-perhepeti-imetäsatavuotiaaksi-ihmisiin, jotka on tuon nimen napanneet tietämättä mitään mistään teorioista) että hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää alle vuoden ikäiselle, että omien ikäkuukausien verran voi olla erossa pääasiallisista kiintymyssuhteista. Eli että viisikuinen voi olla muilla kuin vanhemmillaan max 5h, kuusikuinen max 6h jne. Ja tämä pätee siis siihen, että molemmat vanhemmat on poissa näköpiiristä, ihan eri juttu on jos lapsi on äitinsä kanssa kun isi on poissa tai toisin päin. 🙂
Ja tottakai on hyvä ja tosi tarpeellista, että vanhemmatkin saa omaa aikaa ja tuulettua, en sano sillä, mutta tuotakin erossaolon pituutta kannattaa ehkä miettiä, jos usein ihan muuten vain lapsen vie hoitoon isovanhemmilleen.
Mutta varsin positiivista on, että teillä on hyvät tukiverkot! Ja voimia hurjasti yöheräilyyn, kohta se helpottaa ihan varmasti!
Emmi Nuorgam
Mä en koe että mun tai miehen jaksaminen on ”ihan muuten vaan”. Jos olet tutustunut teksteihini, niin tiedät varmaan, että olen usein jopa yli viikon lapsen kanssa kaksin ja jollen koskaan saisi nukkua tai olla ihan yksin, niin se olisi lapselleni huomattavasti paljon vahingollisempaa kuin se, että hän pääsee hoitoon paikkaan, jossa saa jatkuvasti huomiota, syliä ja rakkautta.
KA (Ei varmistettu)
Tuosta pätkästä ”Olen jo seonnut laskuista, kuinka monta kertaa tyttö on ollut yökylässä isovanhemmillaan. Mummut ja papat tykkäävät Hippusesta ja hän tykkää olla kylässä, kun saa koko ajan kaikkien jakamattoman huomion – miksi siis ei yökyläillä?” sain sellaisen käsityksen, että viette hoitoon isovanhemmille lähinnä siksi, että kumpikin osapuoli siitä tykkää, ei siksi että vanhemmat olisi ihan piipussa.
Sori, en oo lukenut kovin tarkasti kaikkia juttuja. 🙂 Ja ilman muuta on munkin mielestä ensiarvoisen tärkeää, että vanhemmat saa lepoa jos unettomuus kasaantuu, en sillä tarkoittanut. Tuosta pätkästä tulkitsin tilanteen vain väärin. En todellakaan kannata sitä marttyyrimutsi-mentaliteettia, että vuoden univelalla silti kieltäydytään hoidosta ja asetellaan sulkaa hattuun siitä, miten ei Prismaa kauempana ole yksin käynyt. Levännyt vanhempi on parempi vanhempi.
Katie
Kiitos ja kumarrus vauva-arkijutusta. 🙂
Harvempi on selällään kouluun tosiaan mönkinyt, joten kyllähän se Hildakin siitä… Vaikka tuskinpa tää sua yhtään lohduttaa.
Sey (Ei varmistettu)
Meillä mammaryhmässä yksi tyttönen oppi vasta eilen kääntymään. Ikää reilu seitsemän kuukautta. Ja muistan pikkuveljenikin skipanneen kokonaan ryömimisen ja konttaamisen, nousi suoraan seisomaan ja kävelemään yhdeksänkuukautisena. Joten älä huoli, kehitys on jokaisella omansa. 🙂