Nimittäin hiustenkasvatuksesta. Suunnitelma oli, että ennen häitä ei tehdä tukkapuolella mitään kovin radikaalia, vaan hiukset pysyy mustana, päältä pitkänä ja sivuilta siilinä. Mietin kuitenkin jo kesällä, että nyt olisi aika saada hiuksiin jotain vaihtelua ja hetken näin päiväunia alla olevasta väristä. Olen jo pitkään kadehtinut punatukkaisia ihmisiä ja ennen synnytystä elättelin (turhia) toiveita, että Hilda olisi perinyt isänsä punapigmentin. Jostain syystä mulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut punaista tukkaa – jos siis ei lasketa sitä 15-vuotiaana tehtyä kotivaalennusta, jonka jälkeen hiukset oli punertavan kukertavan oranssin ruskeat. Ja siis nyt puhutaan nimenomaan tollasesta luonnollisen punaisesta, shokkipunaiset ja pinkit jääköön muille.
Kuva otettu jostain Estradissa selailemastani alan lehdestä.
Aloin kuitenkin hannata hiusten vaalentamisen kanssa, kun mustaa on nyt vedetty hiuksiin taas muutama vuosi. Lisäksi sivulla olevaa lyhyempää tukkaa pitäisi olla värjäämässä Ihan Koko Ajan, kun hiukseni eivät kasva sillain nätisti päätämyöten kuten kaikilla muilla ihmisillä, vaan ilman järjettömiä panostuksia vahaa näytän lähinnä mikrofonin tuulisuojalta.
Päädyin siis kokeilemaan tuhannennen kerran hiusten kasvattamista. 2007 mulla oli sellainen hiukan pidempi polkkatukka, josta tykkäsin kovasti. Muistelen siihen liittyneen ihan tuhottomat määrät suoristusrautaa ja föönaamista, mutta hei, mähän olen äitiyslomalla, mulla on vaan aikaa..
Otettiin siis tavoitteeksi edes jonkun mittainen polkkatukka, katsotaan nyt tuleeko tästä mitään. Onneksi tulee talvi ja voin kulkea seuraavat puoli vuotta pipo päässä, niin siinä mielessä on aivan herttaisen yhdentekevää, että kasvatusvaiheen tukkatyylit on lähtökohtaisesti aika kamalia. Tässä on nyt kuitenkin lähtötilanne, katsotaan koska päästään siihen suoristusrautavaiheeseen saakka. Äkkiseltään saattaisi näyttää samalta kuin aina ennenkin, ja ero onkin lähinnä jakauksen paikassa ja kasvojen kummallekin puolelle jaetuissa hiuksissa. Hiukan tää vaatii totuttelua, yritän koko ajan huiskia kärpästä pois vasemmalta korvalta.
Vahingossakaan en tajunnut pyytää Saaraa kuvaamaan, joten ammattimaisilla vessakuvilla mennään.
Niin ja hei kaikille tiedoksi: Maailman Paras Kampaaja Saara on palannut takaisin töihin Kampaamo Estradiin Satakunnankadulle. Että kaikki tukkaongelmista kärsivät nyt ripinrapin varaamaan aika – lupaan että ette pety! (Tämä ei ole maksettu mainos tahi minkäänsortin yhteistyötä, vaan ihan vilpitön suositus.)
Nāiádes
Mikset kokeile oman värin kasvattamista takaisin? Siinäkin olis tekemistä! Ja lopputuloskin olis mysteeri.
Emmi Nuorgam
Siks että mitään en niin vihaa, kun ruskeita hiuksia. Tai ruskeanharmaita. Oma väri on tervetullut siinä vaiheessa kun mun tukka alkaa harmaantuun, ei sitä ennen. 😛
Emmi Nuorgam
Joo enköhän mä vielä joskus intoudu! 🙂
JonnaH. (Ei varmistettu)
Nykyinen tukka on ihana, mutta toi polkkakin on näyttänyt sairaan hyvältä! Olis jännä nähdä sut tuossa punertavassa sävyssä. 🙂
Emmi Nuorgam
Eiköhän me vielä joskus sitäkin kokeilla. 🙂