Jäi oikein tuosta edellisestä kirjoituksesta häiritsemään, että onko nyt tosiaan niin, ettei Hildalla ole koko puolivuotisen uransa aikana ollut mekkoa päällä. Itse olen vannoutunut mekkoihminen (tai ainakin olin, ennen kuin vaatteet piti alkaa vaihtaa kolme kertaa päivässä, kun lapsen suurinta huvia on heitellä ruokaa mun päälle), joten se kuulosti oudolta. Selasin siis iPhoton kuvia aika ylimalkaisesti viimeisen puolen vuoden ajalta ja löytyihän sieltä mekkoa mekon perään!
1 kk vanhana rääpäleenä Hilda pukeutui elämänsä ensimmäisen kerran kolttuun vauvakollegan nimijuhlien kunniaksi. Sukkahousut ja body paljastuivat beibisuihkuillani saamasta vaippakakusta ja mekko oli kirppislöyty kummitädin äidiltä. Aika vaaleanpunaista ja rimpsuista, mutta vaihtoehdot oli tuolloin aika vähissä. Mikähän siinäkin on, että vastasyntyneiden vaatteet on aina niin hempeitä..
Ja heti parin viikon päästä Hilda mekkoutui omia nimijuhliaan varten. Mekko oli ihan huikea pelastus ihanalta Nonariinalta, kun olin jo valmis pukemaan vauvan yöpaitaan juhlia varten. Nekin kun olivat kivempia kuin kaupoista löytyneet mekot. ”Kaljun kaunistus” (yök mikä nimi) löytyi tamperelaiselta Minimii – second hand -kirppikseltä ja tossut olivat yllärilahja eräältä opiskelijapolitiikkatutulta.
Ja taas kahden viikon kuluttua likalla oli mekko päällä miehen serkun ylioppilasjuhlissa. Mekon taisin ostaa joltain fb-kirppikseltä ja siihen kuului myös saman kuosin pöksyt.
Sitten pidettiinkin muutaman kuukauden mittainen tauko, koska kesällä Hildan vaatetukseen kuului lähinnä vaippa – joskus myös lyhythihainen body. Yllä oleva kuva on meidän häistä, joissa Hippunen oli pukeutunut mummun porista ostamaan uusioliivimekkoon. Olikohan kangas ollut aiemmin lakana vai pyyhe, en nyt ihan tarkalleen muista. Sukkikset löytyi Metsolan mallistosta, kun halpamerkeiltä on mahdoton löytää vauvoille värikkäitä sukkahousuja. Kamala pussihihainen body on sittarista, kun kesäaikaan pitkähihaisen valkoisen bodyn löytäminenkin oli yllättävän tuskaisaa.
Ja nyt, vain kuukausi häiden jälkeen tytöllä oli päällä Seppälän raitatunika ja sydänleggarit!
Alvariinsahan tässä siis on Hilda pyntätty parhaimpiinsa. Nyt voidaan ihan hyvällä omalla tunnolla kaivaa mekko seuraavan kerran kaapista pikkujouluissa. (Toiveajattelua – mikäli yhtään isomummia tunnen, niin aurinkorannikolla odottaa kaikkia ihania vaaleanpunaisia glitterunelmia ja flamencoasuja. Mutta kyllähän nyt lomalla kuuluukin vähän hassutella.)
PS. Ei pidä käsittää väärin – mekot on ihania ja pukisin tyttöä niihin vaikka joka päivä, JOS ne ei olisi niin järjettömän epäkäytännöllisiä. Jos mekon alle pukee bodyn, tulee tytön kuuma, ja jos ei, niin selkä vilkkuu koko ajan paljaana ja vaippa roikkuu polvissa. Toistaiseksi vastaan ei ole kävellyt yhtään kivaa body-mekko-yhdistelmääkään. Siihen saakka, body ja sukkikset it is.
Vierailija (Ei varmistettu)
Jep, ihan samaa mieltä, mekot on äärettömän epäkäytännöllisiä. Sitten kun tuo ihmisenalku alkaa kävellä, niin voin palata asiaan.