Kyllä, luitte aivan oikein: tämä olkoon kenties maailmankaikkeuden ensimmäinen kerta, kun joku kirjoittaa onnistuneesta unikoulusta (ainakin jos keskustelupalstojen juttuja on uskominen).
Yleisesti ottaen unikouluhan kai tarkoittaa sitä, että lapsi opetetaan nukkumaan omassa sängyssä, nukahtamaan itse ja nukkumaan yönsä läpi. (Tämä, kuten kaikki muutkin kirjoituksen faktat perustuvat kaksplussan ja suomikaksnelosen aktiiviseen tutkimiseen, joten niihin kannattaa suhtautua hiukan varauksella.) Meillä unikoulu kuitenkin tarkoitti elämää ilman tuttia ja yösyömisen lopettamista.
Hilda on aina nukkunut yöunet omassa sängyssään. Aina tarkoittaa siis elämää noin kaksikuukautisesta eteenpäin, sitä ennen taidettiin nukahdella kumpikin vähän minne sattuu. Häntä ei myöskään ole erityisemmin nukutettu näille unille, vaan siitä saakka kun hän alkoi ymmärtää että elämää on myös vaavisängyn tuolla puolen, on iltarutiinit koostuneet iltapesuista, iltamaidosta sängyssä ja itsekseen nukahtamisesta makuuhuoneessa. Sittemmin iltamaito on vaihtunut velliin ja ennen iltapesuja syödään nykyään puuro, mutta muuten kuvio on pysynyt samana jo viitisen kuukautta. Nukahtamisolosuhteet on pidetty samana kuin aikuisillakin: viileä ja hämärä/pimeä huone, jossa ei sänkyynmenon jälkeen jutustella eikä sängyssä hengailla ns. muuten vaan. Makkarissa nukutaan ja sillä hyvä. Jo pienestä pitäen Hildalla on ollut unirätti naamalla ja tutti suussa (ne kaksi kasvatusohjetta äitiltä ja mumilta: ”älä koske siihen kun se nukkuu tai on tyytyväinen” ja ”rätti naamalle ja nukkumaan”). Mies on tähän saakka kyseenalaistanut mun nukkumisnatsismin, mutta tällä viikolla sanoi ekaa kertaa, että ”Jos sää et olis tollanen natsiäiti, niin tää ei kyllä olis onnistunut näin helposti. Siks me mentiin naimisiin.” Awww.
Mutta nyt asiaan.
Tilanne ennen yökoulua: Hilda meni nukkumaan illalla kahdeksalta. Hyvinä öinä ensimmäinen herätys oli yhdeltätoista, jolloin joi myös noin desin maitoa. Hyvinä öinä seuraava herätys oli kolmelta, jolloin vaihdettiin vaippa ja syötiin taas. Ja kolmas herätys kuudelta, jolloin tosin ei saanut maitoa vaan unet jatkui pelkän tutin voimin. Huonoina öinä noiden kolmen herätyksen välillä saattoi olla yhdestä kymmeneen tutin tippumisesta johtunutta heräämistä.
1. yö
Oltiin puhuttu jo vaikka kuinka monta viikkoa, että nyt se unikoulu pitäisi alottaa ja ihan yhtä monta kertaa todettu, että tänään ei jaksa kun väsyttää. Viime viikon lauantaina kuitenkin mulla täyttyi mitta, kun kahdeksalta nukkumaan menneelle vauvalle oli pitänyt käydä laittamassa yhteentoista mennessä tutti jo kolme kertaa. Kun menin itse silloin yhdeltätoista nukkumaan, nappasin tutin pois ja päätin, että nyt se alkaa.
Hilda tietysti loukkaantui tästä ja parahti itkuun. Itkua jatkui yhteensä 23 minuuttia, jonka aikana vauvaa käytiin aina välillä silittämässä ja näyttäytymässä, että täällä ollaan edelleen. Vartin yli yksitoista vauva nukahti.
Seuraavan kerran hän havahtui tutittomuuteen varttia vaille yksi ja itki parikymmentä minuuttia. Silittelin vauvaa muutaman kerran tuona aikana, jonka jälkeen hän nukahti taas.
Kolmelta tyttö ilmeisesti heräsi hetkeksi, mutta en ehtinyt edes kääntää kylkeä ennen kuin nukahti uudelleen. Tämä toistui myös neljältä, viideltä ja kuudelta. Lopullisesti herättiin kahdeksan aikaan.
2. päivä & yö
Hilda nukkui kahdet päikkärit vaunuissa ja itkeskeli hetken ennen kumpaakin nukahtamista. Vaunuihin mentiin ihan normaalisti unirätin kanssa ja annettiin nukahtamismaidot tuttipullosta kuten ennenkin (nokkamukiharjoittelu on aloitettu, mutta toistaiseksi Hilda ei ole hoksannut että sille voi tehdä jotain muutakin kun pureskella).
Iltanokosille tyttö laitettiin meidän sängylle, kuten aina. Siihen nukahtaminen oli vaikeampaa kuin vaunuihin, ja itkua jatkui 45min. Taas käytiin aina välillä silittelemässä kuten edellisenä yönäkin.
Iltaunille mentiin samalla kaavalla kuin ennenkin ja tyttö nukahti itse sänkyyn ilman yhtään itkua. Rakennettiin hänelle pinnasänkyyn ”pesä”, eli sängyn pää-päähän laitettiin kaksi tyynyä niin, että sinne jäi hartioiden levynen rako. Hilda tykkää nukkua niin, että kasvot on haudattu rättiin/tyynyyn/peittoon/makuupussiin, joten pesä osoittautui hyväksi ideaksi.
Ensimmäisen kerran hän heräsi itkeskelemään tutin perään yhdentoista aikaan (ennen siihen aikaan sai myös ekan kerran maitoa) ja itkua jatkui kymmenen minuuttia. Toisen kerran hän havahtui varttia vaille yksi muutamaksi minuutiksi ja kolmannen kerran varttia vaille kuusi. Oli muuten eka kerta kun nukkui 5h putkeen! Ja taas herättiin kahdeksan aikaan.
3. päivä ja yö
Kolmospäivä meni samalla kaavalla kuin kakkonenkin: vaunuihin nukahti helposti itsekseen, iltanokosilla taas pidempi itkupätkä.
Yöunille mentiin vähän kahdeksan jälkeen ja iltajuttelujen jälkeen makkari hiljeni noin yhdeksältä. Seuraava herätys olikin sitten puoli kahdeksalta aamulla, eli kolmantena yönä hän nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä. Hiphei! Itse heräilin läpi yön, kun Hilda ei herännyt ja ehdin jo tuskastua, kun luulin ettei kello liiku ollenkaan.
4. päivä ja yö
Nelospäivän kaikki päiväunet onnistui ilman itkuja, vaikka Hilda oli päivän Miisan luona leikkimässä.
Iltaunille tyttö nukahti jälleen ilman itkua, mutta heräsi yhden aikaan täyden vaipan takia. Vaipanvaihdon jälkeen nukahti itse ja havahtui taas kuudelta, jonka jälkeen heräsi kahdeksan aikaan.
5. päivä ja yö
Päiväunet menivät taas hyvin, jos ei lasketa sitä kertaa kun mummu herätti nukkuvan vauvan tarkistamalla ettei se ole tukehtunut rättiin. Hupsuja nuo mummut. Tällöin oli hetken itkseskellyt, mutta nukahtanut kuitenkin pian.
Myös yöunille oli nukahdettu ilman ongelmia, vaikka nukuttaja oli poikkeuksellisesti mummu. Yöllä hippunen havahtui yhdentoista ja viiden aikaan, mutta nukahti saman tien uudelleen. Herätys jälleen kahdeksalta.
Tilanne unikoulun jälkeen: Sama kaava jatkuu. Toisina öinä havahtuu kerran, toisina ei kertaakaan, kolmansina kahdesti. Nukahtaminen kuitenkin sujuu vaivatta, enkä usko tytön edes muistavan tuttia tai yösyömistä enää. Musta on ihan ymmärrettävää, että jos on puoli vuotta herännyt joka yö tiettyinä aikoina, vaatii kellon uudelleen ajastaminen vähän enemmän hommaa, kuin vaan viikon.
Kaikenkaikkiaan ollaan tosi tyytyväisiä koko perhe. Hilda osoitti mieltänsä ensimmäisen yön jälkeisen aamupäivän, eikä sanonut sanaakaan tai suonut meille hymyn hymyä. Se meni kuitenkin yksillä päikkäreillä ohi ja nyt on taas oma nauravainen itsensä. Oli myös jännittävä huomata, että vauvan itku ei tuntunut yhtään niin kamalalta kun tiesi, syyn itkulle ja ettei sillä ole mitään oikeaa hätää. Olin kuvitellut olevani enemmän pehmo, mutta tän perheen pehmoilijapysti menee kyllä sille toiselle täällä asuvalle aikuiselle ihan mennen tullen!
Ystävällisin terveisin natsiäiti
Kath
Kiitos tästä 🙂 meillä olis samat touhut ensviikolla. Poika syö vaan kerran yössä, mut saa sekin jo loppua 😀
Emmi Nuorgam
Onnea unikouluun! 🙂
Nāiádes
Hilda on ovela. Se (muka) meni nukkuun kummillekin päiväunille hyvin, mutta toisien kohdalla se kosti mulle (muka) nukkumalla, eli puklaamalla bataattisoseet mun valkoisille lakanoille!
Oon aivan varma, että se oli tarkoituksellista, koska niin viekas ilme sillä oli kun sen sieltä herätessä hain. Että hehheh, odotapas vaan mitä tuolta mun pään alta paljastuu, kun mut tästä nostat! : D
Emmi Nuorgam
Se on niin sairaan älykäs!
sofiac (Ei varmistettu)
Olipa kiva lukea onnistuneesta unikoulusta. Ymmärsinköhän oikein että Hilda on kuuden kuukauden ikänen? Meneekö teillä paljon kiinteitä päivällä? Meidän ukkeli on puoli vuotias ja kiinteitä menee vasta jotain puol purkkia päivässä niin en oo jotenki raaskinu vielä yösyötöistä vierottaa jos sillä onkin vielä nälkä. Mutta alkaa nää kolme yösyöttöä ja kymmenen tutin nostoa täälläkin tympimään. Oon miettiny jos sitä unikoulua toteuttas niin että syliin pääsee jos kamalasti itkee, mutta rauhotuttua heti takasin sänkyyn. Pelottaa jo etukäteen. . Ihanaa että teillä onnistui!
Emmi Nuorgam
Joo me ollaan syöty kiinteitä 3-4 kuukaudesta saakka, eli nyt normaaliin ruokailurytmiin kuuluu aamu- ja iltapuuro, ja lounaaksi isomman purkin verran kasvissosetta, päivälliseksi saman verran pastabolognesea tms. ja välipalaksi banaani/hedelmäsosetta/jugurttia. Eli nälkä tolla meidän ipanalla ei ole, mutta tietysti jos ei söisi oikeaa ruokaa, niin sit saattaisi hyvinkin olla. Kannattaa alottaa vaikka sillä, että annatte illalla velliä, jos puuro tuntuu liian radikaalilta. 🙂
Emmi Nuorgam
Niin ja sitä ei kannata pelätä etukäteen, vaan yrittää ottaa löysin rantein. Ei se lapsi siitä rikki mene, vaikka vähän itkisikin. Me ei otettu sängystä syliin, kun epäilen, että siitä olis tullut kahta kauheampi huuto sitten kun koittaa laittaa takaisin sänkyyn.
Onnea, hyvin se sujuu! 🙂
Kristaliina
Hienosti natseiltu! Mä ajattelinkin tänään, että oottepas te molemmat jotenkin pirteän näköisiä!
Emmi Nuorgam
No itseasiassa viime yönähän me ei juurikaan nukuttu.. Ilmeisesti mun uus super-bb-voide toimii! 😉 Ja hei kiitos, oli kiva nähdä tänään, pitää ottaa joskus uusiksi (ihan oikeesti siis, eikä sillain kun ala-astekavereita ”nähdään joskus uusiksi”). 😀
Ruusu
Onnea valitsemallasi tiellä! Olet ehdottomasti fiksu kun jätit tutinkin samaan syssyyn maitojen kanssa pois. Täällä nimittäin pidetään parhaillaan unikoulua tutin vieroittamiseksi ja poika on 1v 4kk (yömaidosta vieroitettiin 8kk iässä onnistuneesti). Huutosirkus on kuitenkin tässä iässä jo aivan eri luokkaa kuin tuo kuvailemasi, meillä huudettiin viime yönä 2 h putkeen ja tänään päikkäreille mentäessä 1,5 h. Tuota ymmärrystä ja tahtoa kun löytyy jo aika paljon enemmän kuin vauva-aikana.
Todella fiksusti siis teit kun pidit unikoulun jo nyt. Itse en vaan oo jaksanut vieroittaa aiemmin tutista kun nukkumaanmeno on ollut niin helppoa (ei ole tarvinnut lasta nukuttaa ollenkaan, tutti on riittänyt), mutta palaan vuodenvaihteessa töihin enkä todellakaan jaksa tehdä sekä töitä että yövieroitusta, joten aika oli kypsä. Puolitoista päivää takana, saas nähdä paljonko vielä edessä…
Emmi Nuorgam
Näin mäkin oon ymmärtänyt, että nyt kun se tavallaan ei vielä ymmärrä tutista muuta kun että sitä on kiva imeskellä, niin se on ”helppoa”. Voimia teille, kyllä se vielä onnistuu! 🙂
Papyli
Voi vitsi, pitäs munkin oppia natseilee 🙂
Pojan nukkuminen on ollu alusta asti vaikeaa ja varsinkin nukuttaminen vie KAUAN! Huoh! Yömaidosta ollaan päästy eroon, mutta tutin perään itkee öisin, joten pitää kokeilla teiän taktiikkaa. Mulla on vain paha tapa
Papyli
Jaha, julkaisin kommentin kesken lauseen.
siis tosiaan paha tapa luovuttaa liian helpolla jos Väbä itkee kovin tai ei vain suostu nukahtamaan omaan sängyyn.
Papyli
En mä osaa näköjään enään ees kirjottaa..
Emmi Nuorgam
Musta se itkeminen ei tuntunut niin pahalta, kun tiesi miksi se itkee ja ettei sillä ole mitään hätää. Mutta joo, mun mies on kans vähän nössö ja aina kun en oo kotona niin täällä on ihan eri meininki. Huoh… 🙂
Johannnna (Ei varmistettu)
Huohh ihana kuulla että tällainen on onnistunut teillä, meillä kyllä pakko uskaltaa alkaa kokeilemaan.
Emmi Nuorgam
Valtavan paljon kärsivällisyyttä sinne! Meillä alkoi just kahden lapsen unikoulu, kun jotenkin ton kuukauden mittaisen sairastelukierteen ansiosta meillä olikin yhtäkkiä KAKSI lasta, jotka halusi maitoa 3-4 kertaa yöllä.. Katsotaan mitä tästä tulee! *peukut pystyyn*