On kolme asiaa, jotka saa mut nirhaan reisivaltimoa auki paperisella kynsiviilalla silloin kun lapsen valvominen/syöminen/nukkuminen/istuminen/eläminen ottaa ihan todenteolla aivoon.
- ”Se on vaan vaihe!” No totta munassa se on vaan vaihe! Sen eliön koko lapsuus on vaihe! Miksei kukaan sano mun miehestä kun se kiukuttelee, että hei kuule se on vaan vaihe, tollasia noi lähes kolmekymppiset miehet nyt vaan on.
- ”Odota vaan kun se syntyy/kasvaa/konttaa/puhuu/juo viinaa koulun takana, se se vasta rankkaa onkin!” Mä odotan. Jumalauta että mä odotankin! Muuta en ehdi sit oikeastaan ehdikään tehdä kun odotella.
- ”Joo meillä oli toi sama, mutta se meni ohi, kun syötiin vaan männyn juuria, seisottiin joka aamu kuus tuntia päällämme kasvot luoteeseen kohdistettuina ja laulettiin kumbayjaata samaan aikaan.” Kiva kun se toimii teillä. Haluisko joku joka ei pukeudu hamppuun ja paranna vapaa-ajallaan sokeita kommentoida?
Mut hei tää on varmaan vaan vaihe. Meen nyt ampuun itseeni naulapyssyllä jalkapöytään.
Liv
Ei hätää, se on vaan vaihe. Toi halu ampua itteään naulapyssyllä siis. Kyl se siit, meillä auttoi 10km aamulenkit ja linnunlaulu.
Mindeka
Ja pakuritee!!!
😉
iity-
Meillä on NIIIIN samat top ärsytykset!
+1 Aina kun vituttaa ja valittaa jostain vauva-aiheisesta (olkoot nyt vaikka tästä VAIHEESTA), joku mutsikolleega tulee laukoon, että nauti nyt! Kun se on kohta jo niin iso tai muuta vastaavaa.
Ei tässä mitään nauttimalla nautita, jos vituttaa.
Mindeka
Entäs koko odotusajan: ”Nuku nyt, kun kohta et enää saa.” lausahdus? Raivo kumpuaa edelleenkin jostain kaukaa.
P.S. Mua auttoi noi ”se on vaan vaihe” -kommentit. Mua se lause siis helpotti, ihan silloin vauvavauvavaiheessa.
MM
Hih. Mä kans tsemppaan itseäni tää on nyt vaan tää vaihe -lausahduksilla kuopuksen kanssa, silloin, kun vituttaa erityisen kovasti. Esikoisen kohdalla olin vaan vittuuntunut, koska en vielä jotenkin sisäistänyt sitä, että kyseessä on vaihe, joka menee ohi.
Ja sorrun varmasti hokemaan sitä muillekin. Sori. Mut auttakaa siis urpoa sen suhteen että mitä noissa tilanteissa saa sanoa. Koska eihän silloin oikeasti ole mitään ns. hyvää sanottavaa. ” Koeta jaksaa” tuntuu melkein samanlaiselta saivartelulta kuin sekin, että raskaana olevaa kehoitetaan nukkumaan.
Ja mitä aikuisiin tulee, niin mun mies ajattelee varmasti kerran kuussa, että tää on nyt vaan tää vaihe.
Emmi Nuorgam
Niin ja mies kertoi, että kuulemma raskausajan kestää, kun hokee itselleen vaan koko ajan, että tääkestäävaanyhdeksänkuukautta..
Emmi Nuorgam
Joo. Sit kun se syntyy, niin et saa nukkua seuraavaan 21 vuoteen.
Raissi
Kieltämättä, välillä tuntee syyllisyyttä siitä, että on hermot kireellä ku viulun kieli ja tekis mieli lyödä hanskat tiskiin, kun on kuitenkin niin kovasti vauvaa elämäänsä odottanut. Tai kun tekis mieli tuolta teiniltä kysyä, että kerjäätkö turpaas ja ladata täys laidallinen ennen kuin hän ehtii edes tajuamaan kysymystä.
Toisaalta on hyvä kuulla kertomuksia siitä, mikä on kenelläkin toiminut ja poimia niistä itselleen kokeilemisen arvoiset jutut. Mutta sellaiset neuvojat saa minut raivon partaalle, jotka ovat sitä mieltä, että heidän tapansa toimia on se ainoa oikea. Mikäli et itse toimi heidän ohjeidensa mukaan, olet huono, paha äiti, jonka lapsesta kasvaa mummonpotkijanarkkari ja te molemmat tulette palamaan helvetin tulessa ja jotain sellaista.
Raissi
Meillä muuten aloitetaan yökukkumisenvähentämiskoulu just tänään!! 😀
Emmi Nuorgam
Onnea opin tielle! Se on muuten vaan vaihe. Ootapa sit kun se tekee hampaita, se se vasta rankkaa onkin! 😉
Kristaliina
Hahahahaha kiitos ja aamen!
…ja lisäyksenä tuhon kolmoskohtaan, että jos yrittää nätisti sanoa, että ”voi kun tuo kumbayaa ei oikein taida olla meidän juttu, kun meillä kuunnellään hc-punkia aamusta iltaan”, niin olet ylimielinen paska, joka ei suostu ottamaan neuvoja vastaan! 😀
VAIKKA sä et olisi neuvoja kysynytkään ja sun pointti olisi alun perin ollut, että kyseisessä asiassa ei ole ongelmaa. Esimerkiksi sanankääntein ”jee wohoo hyvin menee”. ”EI MENE JOS TEET ERILAILLA KUIN MINÄ TAIDAT OLLA YLIMIELINEN!!!”
Aaaaaaargh. Anteeksi avauduin 😀
Emmi Nuorgam
Joo sekin on jännä, kun kysytään, että no mitä kuuluu ja vastaat, että on nukuttu vähän huonosti pari yötä. JOO SE ON SE PERHEPETI LAITA LAPSES KELLARIIN VAI OLETKO LAISKA TÄH?
Tota onneks tapahtuu lähinnä netissä.. 😉
mimimuu
Hahahaa! Ihan mahtava avautuminen! 🙂 🙂 🙂 ”Vaihehan se vaan on.” Ja päälle vielä alentava suun mutristus ja pään kallistus. XD
Emmi Nuorgam
Joo siis se alentuvuus siinä on se juttu! ”Taidat olla vähän tyhmä jos luulet että toi jatkuu loputtomasti voivoi.”
Raissi
Kyllä se on kuulkaa niin, että tämä meidän eliölajimme ÄIDIT, on luonnekuvaukseltaan jääräpäinen, omaan (lapsensa) napaan tuijottava, kaikesta kaiken tietävä, erittäin hankalasti käännytettävissä oleva jästipää.
Mikäli haluat tulla toimeen hänen kanssaan, älä arvostele, älä neuvo, älä tyrkytä, älä ole erimieltä.
Älä myöskään kehuskele omilla saavutuksillasi hänen kuullensa.
No joo, läppä läppä, mutta pieni totuuden siemen kylvettynä 😀
Silkkitassu
Itseä ärsytti eniten lausahdus, et ”kyllä teidän arki muuttuu ihan erilaiseksi lapsen myötä”. No, tottakai pieni pitää huomioida kaikessa mitä teet, mutta todettiin muutama päivä sitten sohvalla köllöttäessä, että aika pitkälti samoja asioita me tehdään kuin ennen vauvaakin. Ehkä vähän väsyneempänä…ehkä me vaan ollaan tylsiä koti-ihmisiä. 😀
Katie
Hih, meidän arki ON muuttunut ihan erilaiseksi vauvan myötä… Ei enää leffailtoja eikä spontaaneja pubikäyntejä kavereiden kanssa, enkä ole shoppaillut Lontoon keskustassakaan sitten pojun syntymän. Julkisilla liikkuminen on niin hankalaa ja aikaavievää, että oon aika tehokkaasti jumittunut omille kulmille. Mut ei se mitään, ehtii sitä myöhemminkin.
Emmi Nuorgam
Sekin on niin yksilöllistä. Ei meidän arki juurikaan oo muuttunut, mitä nyt tulee juotua vähän vähemmän viinaa. 😉
HelloAochi
Munki muuttui TOOOOOSI paljon. Kun mun elämä oli aiemmin sellaista kahdet pikkarit ja hammasharja laukussa, kun ei koskaan tiennyt minne sitä avajaisten jälkeen päätyi. Ja avajaisia oli siis joka ilta jossain, ja sitä ilmaista viiniä.
Ehkä sitä vielä joskus 😀
Katie
Voi apua, mä tunnustan heti kädet ylhäällä syyllistyneeni tuohon vaihetteluun! Kuten Mindekaa, mua se lohduttaa, kun ei tajua, miksi hitossa se kersa nyt heräileekin kolmasti yössä kun viime viikolla heräsi vain kerran, että tää kuuluu kehitykseen ja menee jossain vaiheessa ohi…
Ja omia kokemuksiakin olen jakanut muka-neuvoina! Ääk, menen nyt nurkkaan häpeämään ja keittämään sitä pakuriteetä. (Mä ulkomaanelävä en muuten edes tiedä, mitä tuo kuuluisa pakuritee on. Jokin nuoruudenlähde ilmeisesti?) 😉
Emmi Nuorgam
Siis ei neuvoissa itsessään mitään vikaa ole, niin kauan kun ne on taso ”ootteko kokeilleet vaihtaa d-vitamiinitippoja mahavaivojen vuoksi” tai ”ne emmaljungan syöttölusikat on vähän kätevämpiä musta kun aventin ensilusikat, jotka on liian leveitä”.
Vitutuskynnys ylittyy sit kun mennään tähän ”ai imetysoneglmia? Ei meillä vaan, kun makasin tissi suussa kuusi kuukautta ja pissasinkin pottaan etten olisi liian kaukana lapsesta” tai ”kyllä uniongelmiin auttaa kun tanssii auringonlaskuun ja kävelee vetten päällä” -tyyppiseen ”neuvontaan”..
Emmi Nuorgam
*tissi vauvan suussa, ei omassa!
Katie
LOL! No juu, olen samaa mieltä neuvomisesta… 🙂
Ruusu
Mua toi ”odotapa vaan” -lause väsyttää ihan kauheasti. Teen ihan tietoisesti töitä etten vaan koskaan sano sitä eteenpäin, koska olen itse jotenkin niin traumatisoitunut koko lauseesta.
Mä olen sitä paitsi kokenut pikkuvauva-ajan jälkeen nämä ”odotapa vaan” -hommat paljon paljon helpommiksi kuin on peloteltu. Joo, onhan se sottaista puuhaa kun lapsi esim. syö itse eikä sitä syötetä, mutta hei: se syö itse! Ei oo äidin pakko olla koko ajan lusikka ojossa. Kävelystä taas peloteltiin että sitten se juoksee joka paikkaan. No, niinhän se juokseekin mutta kyllä se myös kävelee ihan itse esim. lähikauppaan tai leikkipuistoon. Ihan mahtavaa! Ja joo, lapsi osaa protestoida todella kovaa, mutta hän osaa myös ilmaista olevansa esimerkiksi janoinen eikä vain huuda mystistä huutoitkua. Aivan huikean paljon helpompaa kuin se ihan pikkuvauva-aika. Ah!
Emmi Nuorgam
Mulla ihan sama. Yritän myös olla kovasti neuvomatta, jos sitä ei erikseen pyydetä. Aina välillä siitä tosin lipsuu, kun tietää itse kaiken niin paljon paljon paremmin.. 😉
possu (Ei varmistettu)
Voi apua…mä oon ilmeisesti kasvattunut niitä mummonpotkijanarkkareita. Vastasin totuudenmukaisesti mitä meidän lapset kuuntelee (radio: Radiorock/cd: kaikki isin ja äidin metallilevyt), ei tainnu kysyjällä olla sama musiikkimaku…vieläkö auttaa jos vedän sen pyjaman päälle ja lähden istuttamaan hamppua?
Emmi Nuorgam
Uskon, että kun otat vielä nokkahuilun mukaan ja opettelet sillä sen kumbayjaan, niin jo toimii!
SariV (Ei varmistettu)
Ai, että mä nauroin silmät vedessä tälle 😀 Oli pakko näyttää miehellekin. Huipputekstiä!
CougarWoman
Aahhhaaahhh! 😀 Musta tuntuu että minäkin olen syyllistynyt noihin ”vaiheiluihin” – paraskin asiantuntija kun en ole kasvattanut kuin koiria tähän mennessä. Varmaan vähemmän ärsyttävää vielä suvereenisti lähteä vertailemaan pentukoiran hampaittenlähdöstä johtuvaa kaluamisvimmaa vauvan hampaittentulokitinään? 😀
Täällä itseasiassa parhaillaan toivotaan, että se olisi ”vaan vaihe”, kun kerran noista lähes kolmekymppisten miesten kiukutteluista puhutaan… o_0
Emmi Nuorgam
Joo on se. Odotahan vaan, kun se täyttää 50, hankkii moottoripyörän ja alkaa pukeutuun lantiolle jääviin nahkahousuihin!
possu (Ei varmistettu)
Lapsen tai koiran kasvatus, what’s the difference? Ehdollistaminen toimii kummassakin, nokkahuilun kanssa tai ilman.
Papyli
Repesin 😀