Täydellinen hääpuku. Kauden kaunein kimppu. Hauska, muttei liian muodollinen ohjelma. Ankeat appivanhemmat. Riitelevä suku tai lakto-ovo-vegaanille serkullekin sopiva hääkakku. Häästressin aiheita on varmasti yhtä monta kuin on morsiusparejakin. Toiset tavoittelevat eleganttia ja täydellisen tyylikästä gaalatilaisuutta ja toiset rentoja rantabileitä varvastossuissa. Meidän tavoitteenamme oli järjestää hyvät bileet, joista ei ruoka ja juoma loppuisi kesken. Ruuasta vastasi pitopalvelu, mutta juomapolitiikka oli meidän käsissämme – ja sekös stressasi.
Kirjoitin häidemme alkoholipolitiikasta Blogikulhon vierailevana bloggaajana. Koko tekstin voi lukea täältä!
Sensei
KOLME annosta riittävä? Omg, sillä määrällä saadaan just semmoset bileet että hääväki häipyy puoliltaöin lähimpään baariin (ja mitä sivumennen sanoen olen baarissa useamman kerran ihmetellyt: hääväki hienoissa juhlatamineissaan paikallisessa discossa, kaiken kruununa morsian joka laahkaisee valkoisen hääpuvun laahuksella räkälän lattiaa…).
Emmi Nuorgam
No niinpä! Ja meillä yksi juhlapaikanvalintakriteeri oli se, ettei tarvitse lähtee ravintolaan, kun suurin osa vieraista saa olla niissä työkseen ihan tarpeeksi.
LauraEm.
Sitä on itekin tullut pohdittua, että kyllä satapäisen juhlaväen bileiltaan aika monta ropoo saa upotettua, vaikkakin sitten käviskin siellä etelänmaalla. Toisaalta luulen että useemman juhlijan suu (itseä ei haitannut koska olin paikalla oman pienen lapsen kanssa) ehti ikävästi kuivua niissä häissä, joiden alkumaljan ja kahden kaadon jälkeen oli käytössä baaritiski yhdellä myyjällä ja kuuden euron tuopilla… toki mä ymmärrän jos syystä tai toisesta ei halua ”juottaa” juhlaväkee, mut sit joku reipas välimuotosysteemi olis kiva. Esim sellaset halvat drinkkiliput!
Emmi Nuorgam
Niin, en mäkään nyt sano, ettei selvinpäin vois olla hauskaa, mut sanonpahan nyt kuitenkin että kyllä skumppapäissään on hauskempaa! 😀
Kanelibasilika
Mun täytyy myöntää, että olin vähän ehkä kaksinaismoralisti omissa häissä. Mua ei tippaakaan haittaa, että ihmiset juo (itsekin silloin tällöin), mutta tiesin että osa vieraiden puolisoista joisi sen verran, että minä en sitä touhua päivän toisena päähenkilönä haluaisi katsella ja kuunnella ja viimeisenä vielä siitä maksaa. (Sivuhuomautus: juhlat olivat ravintolassa = ravintolahinnat, mutta kohtuulliset esim. iso olut 4e). Siispä, skumpat, ruokajuomat (3 kaatoa) ja loput sai kukin ostaa ihan itse maksaen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ihmiset tiesivät jo etukäteen ottaa mukaansa taskumatin (mikä olikin ihan jees, kun ko. ravinteli oli sulkemassa oviaan ja viimeistä päivää auki meidän juhlissamme, köhöm..). Kukaan vieraista (suorapuheisia ovat ystäväni) eivät valittaneet tai nyrpistelleet nenäänsä tiskillä (jossa ei ollut jonoa, koska häät olivat pienet, n 50 hlö). Ja juhlijoita riitti melkein 03 saakka, ja jossainhan me vielä juhlia jatkettiinkin. Niin ja ne pahimmat örvellykset tosiaan jäi pois, mikä oli tarkoituskin ja kuivin suin ei ollut kukaan (jos nyt ei kuskina sattunut olemaan..). Käytännössä taisi vielä mennä niin, että ne ketkä eivät halunneet (ihan omasta tahdostaan) juoda mitään, tarjosivat omat ”juomaoikeutensa” niille, kenelle maistui. Itsellä on vähän sellainen too much is too much -fiilis aina välillä juhlissa, missä juomaa on niin paljon kuin sitä jaksaa juoda, mutta kyllä kismitti myös juhlissa, joissa tarjottiin pelkkä alkuskumppa ja kaikki muu juoma (limut, vichyt, viinit, oluet tms) olisi pitänyt ostaa baarista itse (limu 4 euroa, olut 7.. öhh..). Tuolla mietitytti, että miksi edes sen alkumaljan piti olla skumppaa, olisi voinut tuolla linjalla olla sekin sitten Pommacia tms. Ja hääpari siis kyllä oletti, että ihmiset alkoholia juovat – huomasin, että moni kävi tiskillä ja kääntyi takaisin hinnaston nähtyään. Hankalaa on tällaisten juttujen suunnitteleminen 😀