Multa kysyttiin tytön ollessa 6kk, että koska olen ajatellut olla ekaa kertaa yön poissa kotoa, johon vastasin, että kutakuinkin silloin kun tyttö oli 2kk. Kysyjä kauhistui. Vähän aika sitten blogiini kommentoitiin, ettei puolivuotias lapsi voi olla erossa vanhemmistaan yli kuutta tuntia tai lapsesta tulee ihan vinksahtanut. Äitini kertoi yhdestä tutustaan, ettei tuttu uskalla kertoa kellekään 2-vuotiaan lapsen nukkuvan omassa huoneessa, kun sillä saa vaan pahaa silmää ja loputtoman kiintymysteoriaoppitunnin. Milloin tästä tuli tälläistä?
Jani Kaaro julkaisi tänään Hesarissa kolumnin otsikolla On luonnotonta, että toinen vanhempi on aina kotona lasten kanssa. Otsikko on ilmiselvä provo, kuten Kaarolla on tapana. Muutama viikko sitten samalla kolumnivuorolla julistettiin miesten tulevan äkäisiksi kun eivät saa seksiä ja sitä ennen kerrottiin köyhyyden olevan aivoja syövä loinen. Jos nyt kuitenkin päästään otsikkotasolla pyörivän provoilun ylitse, niin Kaaron kolumni kannattaa lukea.
Tiivistetysti Kaaro esittelee kirjoituksessaan Efe-kansan, joiden lapsia kasvattaa jokainen kyläläinen. Lapset viettävät päivästään noin 40% äitinsä kanssa ja lopun ajan muiden kyläläisten kanssa, eikä vanhempi-lapsi-suhteet ole niin lapsikeskeisiä kuin Suomessa. Tässä vaiheessa voidaan tietysti kyseenalaistaa, että miten afrikkalaisen kylän elintavoista voidaan vetää johtopäätöksiä siitä, miten meidän tulisi elää tai jupista jotain Efe-lasten eliniänodotteesta, mutta ehkäpä se ei ollut kirjoituksen pointti.
Koska tästäkin aiheesta voi löytää ihan yhtä monta tutkimustulosta ja ”tutkimustulosta” kuin mielipiteitäkin on, jätän ne nyt kokonaan omaan arvoonsa ja kerron mitä minä aiheesta ajattelen.
Meillä on ollut alusta saakka ihan itsestäänselvää, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka ovat keskenään täysin tasavertaisessa asemassa. Alusta saakka kumpikin on syöttänyt, valvonut, vaihtanut vaippoja, nukuttanut, hoivannut, leikkinyt ja halinut ihan yhtä paljon. Tai no okei, myönnetään, lapsen isä leikkii enemmän, koska tykkää leikkimisestä – ei siksi, että isin rooli olisi hassutella ja äitin hoitaa. Ja kahden yhdenvertaisen vanhemman lisäksi lapsella on muita läheisiä ihmisiä, jotka on mahdollisuuksien rajoissa tehnyt samoja asioita. Olin suoraan sanoen aika ällikällä lyöty, kun joku kommentoija kutsui kerran Hildan mummua vieraaksi ihmiseksi. Siis miten niin vieras? Hehän näkee melkein joka viikko toisensa ja Hilda on viettänyt öitä ja päiviä kummassakin mummolassa jo niin monta kertaa, että olen seonnut laskuista!
(Tähän väliin tulee nyt se moralisointi kiintymyssuhteista, mutta todettakoon, että Hilda meni pilalle jo pariviikkoisena, kun lakkasi saamasta rintamaitoa. Tässä ei enää pienet yökyläilyt paljon paina.)
Musta kuitenkin koko ajan tuntuu, ettei sitä saisi sanoa ääneen; ainoa hyväksyttävä tapa olla vanhempi, on se, jossa lapselle omistaudutaan ja jossa lapseen ripustaudutaan – ainoa sisältö elämässä on se lapsi. Musta olisi kamalan kuluttavaa olla aikuinen sellaisessa suhteessa, jossa toinen ihminen elää vain mua varten, joten en osaa kuvitella miten rankkaa se on pienelle ihmiselle. Ja siis tämähän ei koske isiä: isille on täysin hyväksyttävää käydä töissä, illalla salilla ja viikonloppuisin kaljalla, koska sehän on vaan isä ja hei pitäähän senkin joskus rentoutua. Mutta annas olla, jos äidilläkin on harrastuksia tai äiti menee töihin! Isän töihinmeno harvoin aiheuttaa jatkokysymystä ”no kuka sen lapsen sitten hoitaa” mutta äidin töihinmenon yhteydessä kysymys on takuuvarma. Unikoulua, pulloruokintaa, lapsen omaa sänkyä – siis kaikkia niitä asioita, jotka tarkoittaa ettei äiti ja lapsi elä jatkuvassa symbioosissa – paheksutaan ja kulmia kohotellaan, kun kerron lähteneeni kavereideni kanssa juomaan skumppaa pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Ja kukaan, KUKAAN, ei kohotellut kulmiaan kun mies teki niin.
Mitä mä koitan nyt tässä paasauksellani sanoa? Ehkä sitä, että en koskaan haluaisi olla se äiti, jonka lapsi ei syö iltapuuroa kenenkään muun syöttämänä tai se äiti, joka marttyyrin viitta harteillaan kertoo olevansa ennemmin äiti, kuin ystävä tai vaimo. Mä luotan siihen, että kun mun lapseni tottuu pienestä saakka siihen, että hänen elämässään on myös muita turvallisia aikuisia, kuin vaan oma äiti tai isä, niin hän luottaa niihin muihin aikuisiin myös isompana. Haluaisin myös ajatella, että erilaisuuden ymmärtäminen ja varsinkin hyväksyminen olisi helpompaa silloin, kun erilaisia ihmisiä kohtaa ja heidän kanssaan aidosti viettää aikaa jo pienestä pitäen, ei vasta 7-vuotiaana kouluun mennessään.
Mutta älkää peljätkö, en mä aio ensi keväänä mennä neuvolan aulaan ehdottelemaan muille imettäville äideille että mites olis jos imeteltäis hiukan ristiin. Sen sijaan toivon, että mun imettäessä kakkosta, joku muu samassa aulassa oleva kieltää Hildaa viskomasta neuvolan leluja ympäriinsä ja Hilda ymmärtää, että myös muut aikuiset kuin vain omat vanhemmat on auktoriteetteja, joita pitää totella.
Koska niinkuin Kahil Gibran sen sanoi: ”sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.”
kao kao
Kyllä! (mä olen juuri se toinen aikuinen joka saattaa sanoa, ettei niitä legoja saa viskellä), en ehkä neuvola-asiakkaana, mut kuitenkin.
Emmi Nuorgam
Kiitos!
Ella F.
Kyllä taas olet niin villakoiran ytimessä, mutta vaan yksi lisäajatus tässä, kun en itsekään jaksais millekään äitiyden marttyyrialttarille riutua: Mä vaan jännityksellä odotan niitä happamia ikäneitoja, jotka uhrattuaan elämänsä lapsilleen, huomaavat omansa olevan ohi, eikä kiitollisuutta ja ikuista suitsutusta näy eikä kuuluu. Lapsi kun ei koskaa voi olla vanhemmalleen mitään velkaa.
Emmi Nuorgam
Niin sitä mäkin aina mietin, että entäs sitten kun se lapsi ei enää tarvitse sua? Pahimmassa tapauksessa jo kolmessa vuodessa ehtii uhrata ystävät, työn ja parisuhteen sen oman majesteetillisen jälkikasvun edessä, niin mitäs sit kun se lapsi menee hoitoon? Mitä SINÄ silloin teet? Kuka SINÄ olet?
Ella F.
Niin, ja entäpä ne, joilla on useampi lapsi? Eikä siinä mitään, mun mielestä saa haluta olla kotirouva. Sitten vaan sitä pitää elää sen mukaan, että ukko tienaa rahat ja itse pitää huolta itsestään ja lapsistaan just niinkun parhaaksi katsoo. Eikä esimerkiksi parkua yhteiskuntaa eli myös niitä työssäkäyviä äitejä, maksamaan siitä, että itse saa olla kotona. Tai nenä pitkällä halveksia a.k.a kadehtia niitä äitejä, joilla on lapsien lisäksi elämä.
Mario Benedettin runo No te salves sopisi tähän mielestäni aika hyvin, mutta sitä ei ole käännetty, enkä minä ole millään muotoa lyriikan kääntäjä. Mutta runon ideana on olla suojelematta itseään elämältä, koska silloin maailma pienenee niin, ettei sinne enää muita mahdu.
emina (Ei varmistettu)
Me asutaan Keski-Euroopassa ja mulle kaanteentekeva hetki omalla ’uhrautuva aiti’ uralla oli paivahoitoa etsiessa (tama siis jo raskausaikana kauan ennen vauvan syntymaa). Paivakodin omistaja oli tutustumiskaynnilla kovin hammentynyt mainitsemastani suunnitellusta hoidon aloitusajasta ja useamman kerran varmisti etta tatako nyt tosiaan tarkoitat. Syy selvisi, kun han jalkeenpain soitti peraan ja varovaisin sankaantein totesi, etta heille voi kylla sitten tuoda vauvan hoitoon lyhyiksi jaksoiksi jo ennen varsinaista hoidon alkua, kun aidille on tarkeaa saada omaa aikaa ja loytaa taas oma itsensa synnytyksen jalkeen ja vauvakin tarvitsee ehdottomasti kodin ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja. Tuore aiti kuulemma kun niin helposti eristaytyy kotiin 😀 Esikoinen siis meni hoitoon seitsenkuisena, kun olin kayttanyt kaikki paikalliset aitiyslomat, koko hoitovapaan ja viela lomat paalle.
Vaikka ma en ihan vakuuttunut ole siitakaan etta kolmikuinen (taalla normaali hoidon aloitusika, tosin valtaosa aideista tyoskentelee osa-aikaisesti 50-80% tyoajalla ainakin alkuun) kaipaa ihan kokoaikaisen hoidon verran sosiaalisia kontakteja, niin kylla yleinen asenne vanhemmuuteen ja lasten hoitoon ja kasvatukseen on taalla jotenkin tervehenkisempi kuin Suomessa. Kuten Kaaro tuossa mainitsemassasi kolumnissa jossain kohtaa toteaa, elama ei pyori lapsen ymparilla vaan lapset elaman ymparilla.
Emmi Nuorgam
Mitäpä tähän muuta lisäämään, kuin että totta ihan joka sana! Mahtava kommentti, kiitos. 🙂
Ruusu
Siis voi luoja, taas se myyttinen Afrikka on vedetty kuvioihin meitä epäpäteviä suomalaisäitejä syyllistämään. Kyllä ne siellä Afrikassa tietää, miten lasta pitää hoitaa: kaikki kyläläiset imettämään lapsia ristiin rastiin. Ja annetaan lasten myös paskoa kenen tahansa syliin, kun se on niin mahtavaa. Kantoliinoista tai lääkkeettömistä synnytyksistä lienee edes turha mainita? Kyllä tässä on avain onnellisuuteen!
Miksei me suomalaisäidit nyt vaan tajuta, että Afrikassa on kaikki paremmin? Siellä kohdusta hautaan kasvaa vain ja ainoastaan epäitsekkäitä ihmisiä, jotka ottavat toiset huomioon ja elävät joka sekunti täyttä elämää. Mitä väliä jollain raiskauksilla, lapsikuolemilla tai nälänhädällä on, ei niitä lasketa. Kumartakaa kaikki Afrikalle ja tämän tarunhohtoisen maanosan täydellisille lastenkasvattajille!
Ella F.
Jep 🙂 Mites on, mennäänkö keräämään kaisloja, että saadaan talvimaja kuntoon? Ja ripustetaan sinne niitä synnytysliaaneja. Tule kodikkaampi olo tulipesän ympärille! Siinä se altruisimi sitten kehittyy..
Ruusu
Oi kyllä! Tässä yhteydessä on pakko vielä kertoa päivällä käymäni keskustelu anopin kanssa. Kerroin hänelle, että lapseni lempilelu on muovipullo, jonka päähän on sidottu kengännauha ja jota voi vetää perässä. Anoppini totesi tähän, että Afrikan lapsille kyllä riittää leluksi pelkkä pullonkorkki. I rest my case.
Ella F.
Jospas ei vielä vetäydytäkään sinne kaislamajaan, vaan toimitetaan ensin vitsikirja?
Emmi Nuorgam
Mua hämmentää kun en oo nyt ihan varma oletko tosissasi vai et..
Ruusu
En toki. Mua vaan ärsyttää tämä jatkuva Afrikalla syyllistäminen. Lapsena kun ei ollut nälkä sanottiin, että pakko syödä, Afrikassa lapsilla ei ole ruokaa. Teininä kun oli joku vaatekriisi sanottiin, että Afrikassa ihmisillä ei ole edes rahaa vaatteisiin. Ja nyt äitinä tämä Afrikka-kortti on noussut ihan uusiin sfääreihin. Se, että suomalainen mies kirjoittaa ihan tosissaan (toki tahallaan provosoiden) kolumnin, jossa sanotaan, että yhdessä pienessä kylässä Afrikassa kyllä osataan hoitaa lapset ja Suomen kokoisessa valtiossa ei, toisintaa taas osaltaan tätä vallitsevaa Afrikan paremmuus -myyttiä. Ja sitten me äidit ruoskitaan ihan turhaan itseämme, kun emme ehkäpä ole kantaneet lastamme tarpeeksi, synnyttäneet häntä pelkkään synnytysliaaniin tukeutuen ja imetyskään ei välttämättä täytä kahden vuoden suosituksia. Parhaammehan me kuitenkin yritämme.
Emmi Nuorgam
Aivan. Mutta kuten sanottu, voi Kaaron kolumnista jättää kaiken sen provoilun omaan arvoonsa ja miettiä, miten omassa elämässä voisi toteuttaa ”koko kylä kasvattaa” -periaatetta.
Mindeka
Olen niin kypsä tähän äitimadonnamyyttipaasaamiseen ja ääripääkasvatusohjeisiin, joita jokainen kolumnisti/bloggaaja/leikkipuistontäti/naapurinmummo/sukulaiset/ihankukatahansa antaa, etten enää edes provosoitunut tuosta kolumnista. Mulle on aivan sama, jos naapurin (tai Afrikan!) lasta nukutetaan kantorepussa, syötetään korvikkeilla tai sitten ehdottomasti kasvatetaan sukupuolineutraalisti. Minua ei vaan yksinkertaisesti hetkauta, koska eihän sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka me kasvatamme oman lapsemme.
Mutta siis, takaisin (melkein) alkuperäiseen aiheeseen: Minä myös huomautan (Ruusu ja Emmi), jos jossain lapsi heittelee legoilla tai vie toisen lapsen kädestä lelun tai vaikkapa lyö. Siinä tilanteessa, aikuisen on otettava auktoriteetin rooli, oli kyseessä oma lapsi tai ei.
Huh, tulipas paasaus 😉
Epe (Ei varmistettu)
Sattumalta näin blogitekstisi lilyn etusivulla ja hyvä kun luin. Hyvä teksti ja olen niin samaa mieltä. Meillä tyttö 1v 8 kk joka nukkuu omassa huoneessaan, on ollut yökylässä jo monta monta monta kertaa ja selkeästi rakastaa näitä mummila-yökyläilyjä. Ja muutenkin rakastaa mummia ja vaaria jotka ovat hänelle erittäin rakkaita ja turvallisia aikuisia, ei tietenkään yhtälailla kun äiti ja isä mutta olen samaa mieltä, että mitä enemmän turvallisia aikuisia lapsella on, sitä turvallisempi olo hänellä on kasvaa, hän uskaltaa tehdä virheitä ja oppii niistä kun tietää että on suuri verkko ihmisiä jotka rakastavat ehdottomasti ja juuri häntä.
Ja myös tuo, että kaikki aikuiset saavat komentaa jos tekee jotain väärää.
Emmi Nuorgam
Ja näistä turvaverkoista pitää olla myös onnellinen, koska kaikilla ei ole niin hieno tilanne kun esimerkiksi teillä ja meillä. Ja tietysti ottaa turvaverkosta koko ilo irti! 😉
Katie
Kiitos tästä lisäyksestä. Mua jo etukäteen harmittaa & huolettaa, että mitenkäs me sosiaalistetaan tuo Edsteri, lähisukua ei ole mailla halmeilla ja parhaat ystävätkin on kaaaaaukana. No, onneksi on sentään parit kummit ja innokkaat täti-ihmiset täälläkin, ja ollaan sitä paitsi jo suunnittelemassa lapsenvahtirinkiä perhevalmennuskavereitten kanssa… Ja sit kun tuosta kasvaa, lappu kaulassa Suomeen mummolaan, kummilaan tai tätilään! 😉
Asikaine
KYLLÄ! Perkele.
Luulin, että se on jotain blogien länkytystä, että äitin ollessa yksin liikkeellä tullaan kysymään missä lapsi on? Mutta kyllä vaan tultiin, jopa ihan vihaisesti mulle sanomaan. (yleensä miehet kysyjinä!) Ei kyllä hipiltä koko vuotena kukaan kammennut Nyrkkitappelun lavalle päivittelemään, että hei etkös SÄ saanut JUST lapsen? Missä se on? Mitä hei sä TÄÄLLÄ teet?
Joskus myös, jos olemme molemmat liikkeellä ilman poikaa, tullaan asiasta kysymään, mutta harvemmin äkäisesti. Silloin siinä on usein sellainen jännä sävy: jaa, te olette päässeet kaksin liikkeelle, uuh! Viedään pussauskoppiin äkkiä!
Hauska tapaus oli myös hämmästynyt kysyjä, joka huomasi, että minä, hippi sekä hipin kolme siskoa olimme samoissa juhlissa. Jos te kaikki olette täällä, KUKA ON POJAN KANSSA NYT??
Ja ennen jopa sitä omaa vapaan ajanviettoa minulle tärkeä pointti on se, miten kiva se onkaan lapselle, kun saa nähdä mummua, mummoa, ukkia ja tätejä yms ihan itsekseen, kyläillä ja leikkiä. Tottua, että he kuuluvat porukkaan ja tietää, että tämä on ihan normihommia, eikä mikään erikoistilanne ja sieltä ne vanhemmat sitten tupsahtavat.
Emmi Nuorgam
No sepä – meidän (ja teidänkin) elämäntapaan kuitenkin kuuluu, että vanhemmat on öitä poissa kotoa eikä siinä ole mitään outoa, niin en tajua, että miksi siihen totuttamista pitäis pantata siihen saakka, että lapsi on 5-vuotias.
Ennja (Ei varmistettu)
Tääkin on niin totta. Itse olin muutama viikko sitten baarissa kolmen miespuolisen työkaverin kanssa. Paikalle sattui neljännen miespuolisen työkaverin tyttöystävä, he olivat kesällä saaneet lapsen. Tyttöystävä oli innoissaan törmätessään tuttuihin, mutta minun seurueeni tivasi vain että missä se mies on, miten se voi olla vauvan kanssa kotona ja sinä täällä, kun sä oot äiti. Kyllä mua hävetti seistä siinä vieressä, mutta jotenkin ei tullut siihen tilanteeseen puututtua. Hassua että tuon tyttöystävän menoihin piti tarttua, eikä kenellekään tullut mieleen että heidän omassa seurassaan on pienten lasten äiti, eli minä.
Silkkitassu
Itsekin luin kyseisen kolumnin eilen. Hyvä ajatus ja tätä me yritetään myös toteuttaa siinä määrin kuin se meillä on mahdollista. Itse palaan taloudellisista syistä töihin kun pikkuinen on kolme kuukautta. Isä jää kotiin. Siitäkin on kyllä saanut kuulla jonkun verran, mutta onneksi suurin osa sukulaisista on ottanut asian ihan lunkisti. Tottakai se tuo oman polemiikin, koska imetän ja toivottavasti imetän vielä silloinkin, mutta siitä selvitään sitten. Rintapumppu on ollut apuna jo nytkin, jotta olen päässyt käymään kaupungilla yksinkin.
Isovanhemmat asuvat meillä sen verran kaukana, ettemme heitä näe kovinkaan usein. Mikä on harmi, koska olisi mukava, että pikkuinen tottuisi muihinkin aikuisiin kuin meihin. Mutta onhan meillä onneksi kavereita, jotka tulevat ihmettelemään pikkuista ja joita näemme viikottain!
Emmi Nuorgam
Se on kyllä harmi, kun ihmiset asuu kaukana toisistaan eikä sen vuoksi näe. Onneks nykyään on kaiken maailman blogit ja skypet, joiden avulla on silti helpompi olla mukana lastenlasten/mummujen elämässä! 🙂
Silkkitassu
Onneksi sentään jotain. 🙂
HelloAochi
Oliko kolumnista tarkoitus provosoitua!? Mä en huomannut, mä olin vaan että, joo-o, nii-iin, jos mä saan toisen lapsen joskus niin se lähtee kyllä päiväkotiin jo kaksiviikkoisena 😀
Mähän siis INHOSIN kotiäitiyttä. INHOSIN. Vaikka juostiinkin Kainin kanssa joka päivä kaiken maailman harrastuksissa ja kavereilla ja ties missä. Mut kun ei jaksa olla kotona niin ei jaksa. Kun tyyppi roikkuu helmassa, ja molemmilla pinna sen kun kiristyy.
Nyt kun mä oon taas töissä ja Kain hoidossa, niin on kaikki hyvin. Me halaillaan koko ilta ja leikitään ja nauretaan, eikä ollenkaan riidellä tai kitistä.
Silti yöt se on nukkunut aina mun vieressä ja mä imetänkin edelleen, että ehkä se saa sitä kuuluisaa läheisyyttä sitä kautta.
P.S. Mä en tajuu syyllistymistä, en vain tajua. Miksi pitää itse tuohtua siitä, että joku muu puhuu läpiä päähänsä?
No joo, ei yhtään aiheen vierestä taaskaan. Pointtina: hyvä kolumni, kaksin lapsen kanssa kotona kököttäminen on perseestä, mutta ne jotka siitä tykkää sen kun kököttävät?
Emmi Nuorgam
Haha, luulen että ihmiset provosoituu juurikin tosta Ruusun mainitsemasta Afrikka-näkökulmasta, jos ei näe tekstin taakse ja ymmärrä sen käsittelevän yhteiskunta- ja perhekäsitystä vähän laajemmin kuin vaan ristiinimetyksen osalta. 🙂
ja mahtava kuulla, että olette Kainin kanssa löytäneet oman tapanne olla onnellisia, sehän vanhemmuudessa on tärkeintä!
Vierailija (Ei varmistettu)
Pakko myöntää, että katsoin vähän kummissani, kun sukulaispariskunta tuntui tarjoavan joka välissä vauvaansa hoitoon lähisukulaisille ja sukulaisilla kyläillessä lapsi on aina kaikkien muiden paitsi omien vanhempien sylissä, syötettävänä tai leikkimässä. Nyt lapsi on vuoden ja aivan upea tapaus. Reipas, sopivan itsenäinen, ottaa kontaktia, leikkii ja nauraa, kuten lapsen kuuluukin. En tiedä onko lapsen ”tarjoaminen” muiden hoitoon ja syliin ollut tietoinen kasvatusvalinta vai vanhempien tapa hengähtää hetki, mutta tasapainoisenoloisen lapsen se on ainakin tehnyt. Vieraampana aikuisena ei tarvitse ainakaan pelätä sitä, että lapsi parahtaa itkemään heti kun katson päinkin, menen lähelle tai yritän leikkiä, koska en ole se tuttu äiti tai isi.
Emmi Nuorgam
Mahtavaa kuulla, koska toi kuulostaa tosi tutulta! Äsken lueskelin itse blogeja ja söin suklaata, kun Hilda leikki ja söi mummun kanssa. Sanoisin, että se on meillä ainakin sekä tietoinen valinta, että tapa hengähtää: itse lapsen kanssa saa kuitenkin touhuta kotona suurimman osan aikaa kaksin tai kolmisin ja käytän kyllä kaikki mahdolliset hetket hyväksi, jos joku vaan haluaa hoitaa jonkun ruokailun ilman mua. Usein ”ulkopuolisiset” näkee vaan ne tietyt tilanteet, joiden perusteella tekee johtopäätöksiä, eikä hoksaa että niin joo, vanhemmathan hoitaa lasta sen kaiken muun ajan. Tällä viikolla Hilda on ollut tän päivän tädin luona leikkimässä ja muskarireissulla ja illalla mummu oli täällä meillä moikkaamassa matkalla pohjoisesta kotiin. Joku voi nyt kauhistella sitä, että Hildalla on ollut muuta kuin omien vanhempien seuraa melkein kokonaisen päivän, mutta koko loppuviikon mies onkin sitten töissä ja me ollaan Hildan kanssa kaksin. En kokisi, että 8h versus 160h on kokonaiskuvan kannalta kovinkaan pitkä aika. 🙂
Papyli
Itsellä sen on ainakin hetken hengähdys keino 🙂 Sitä kun on kuitenkin kahdestaan ollessa lapsessa koko ajan kiinni..
A. Sinivaara
Mun mielestä sä olet hirmuisen järkevällä tiellä jo pelkästään senkin takia, että toimit niin kuin susta tuntuu että teille (kaikille) on parasta. Mutta enhän minä toki saisi mitään sanoa, kun a) ei mulla ole lapsia b) mun on mahdotonta ymmärtää niiden kasvatuksesta mitään ja c) en oikeastaan ole edes nainen ennen kuin synnytän ja d) lässynlää. Ah, äitien kommentit on ihan parasta.
Emmi Nuorgam
Arvaa mitä? Tää on sitten salaisuus… Mä olen lastenkasvatuksesta paljon enemmän pihalla saatuani oman lapsen, kuin ennen sitä. Ennen oli niin mustavalkoista, mutta nyt joutuukin kammottavalla tavalla tekeen jatkuvasti kompromisseja ja kyseenalaistaan omia tekemisiään. Mutta ethän kerro kellekään? 😉
Elbau (Ei varmistettu)
Mä oon niin ”Hyvä” äiti etten tiedä kannatteeko mun edes osallistua tähän – lapset (kaksi kappaletta tyttö ja poika).
2kk sai äidinmaitoa sitten ne sylki sen vain pihalle
4kk naapurin likka valvoi jo vauva unta ku äiti ja isi käy äkkiä autokaistalla leikkimässä vapaata
6kk joo voi olla jo mummolassa yhden yön (lasten kasvaessa oikeasti ollaan mummolassa jossa murut paljon viettää aikaa ja on yökylässä niin yhteiset pelisäännöt kun meinasi mummolassa lapset hyppii seinille eikä omia vanhempia toteulta ollennkaa – no sovittii yhteiset pelisäännöt ja ongelma hävisi)
9kk-12kk iässä päivähoitoon kipinkapin.
Lasten harrastus on päivähoito illat on lepoa varten jotta vanhemmat kuitenkin voi harrastaa tai siis eihä meidän perheessä harrasta kukaan muu kuin ÄITI (toooosi itsekästä mutta voitte olla varma että tätä asiaa itkin ja kipuilun 5v ennenkuin uskalsin iha hyvällä omalla tunnolla ottaa itselle aikaa rakkaan harrastuksen parissa KAKSI kertaa viikossa).
Jäin taas kottii ja aikoi muka huoletta olle 2v kotona. Nuorimmainen (ei biologinen muru eli on meidän muttei oma) täyttiki jo 10kk nyt salamana päivähoitoo eihä tästä tuu muuten mitään ku vanhin on vain eskarissa 5krt viikossa NELJÄ tuntia! Ja tytöllä kerho KOLME kertaa viikossa vain KOLME tuntia kerralla. ”Niin eihä tätä voi kukaa jaksaa!” 😉 Mä kuolen täällä kotona tylsyyteen ja syrjäydyn ja masennun ja rapistun. Voisi mulla olla auto mutta vannon hyötyliikunnan pariin enkä hanki siksi sitä. Eikä mua millää jaksa kiinostaa perhekerhot yms kotiäitien päivä tapaamiset, kun en mä jaksa puhua lapsista niide vaatetuksesta kakoista kiukuista yms.
Ainakin 2vkl vuodessa vapaa viikoloppu lapsista ja 2vkl vuodessa vapaa viikoloppu koko perheestä.
Tyhmähä mä varmaa oo ku edes halusi perhee ku vaadin jopa 4vkl vuodessa yhteensä vapaata niin perheestä – ai miten hirveä ajatus.
Minulla oli kakkos äiti elämässä häneltä opin vaikka ja mitä – sitä kutsutaankin ”alipullenin neidiksi”.
Ja auks mä olen asuinalueemme varmaa nuorin äiti ja pahin kyläpoliisi – haaa olen virkaintoinen äiti 🙂
Mutta meilläpä rötvätää ja rakastetaa niin paljon ja rajat meillä vasta onki ;). Otin poikani tänään kainaloon kun hän vielä iltapalla hyppeli ja juoksi niin poika totesi että ”äiti nämä sun kädet o niin ihanat”. <3
Muuten murut pärjää hyvin uusissa paikoissa hoidoissa yms. ei koskaa mitää ongelmaa ole ollut kun ovat oppineet luottamaan muihinki aikuisin. Hui oikein kauhistuttaa ajatus ettei voisi jättää lapsia kellekkää että saisi itse hetken edes ajatella 🙂
Pidän niin tärkeänä asiana kasvatuksessa kaikkien ihmisten kunnioittamista. Poikani kanssa juteltii esikoulun kaveri asioista kysyin että kenenkä kanssa leikit (ei ole vielä löytynyt ainakaa kaveria joka olisi yksi ylitse muiden) niin poika vastaa mulle että ”Minä leikin vähä kaikkien kanssa kun kaikkia pitää alkaa” <3. Se on sitten harmi ku poika o niin reilu kaikkia kohtaan ettei hän ole löytänyt vielä sitä parasta ystävää sieltä jonka koen että olisi hänelle tärkeä asia -Nyt tulee iha sivuseikka, mutta onkoha maailma niin kiero ettei voi olla kaikille hyvä vaan pitää aina valita joku puoli jotta saa hyviä/hyvän ystävän (tuo asia on mulle myös haaste työmaailmassa kun ei halua osallistua paska puhumisee yms. kieroiluun)?
Raissi
Meijän tyttö täyttää huomenna 8 kk:tta, eikä ole ollut hoidossa vielä missään. Kivittäkää minut!
Mummolat on kaukana, joten se siitä. Mutta ois täälläkin täti, joka hoitaisi kyllä. Minä en vain ole yksinkertaisesti ole ollut valmis jättämään tyttöä vielä mihinkään, en vain ole.
Tänään mietin ekan kerran, että ehkä kohta pystyisin katsomaan vaikka leffan ilman ahdistusta siitä, että tyttö ei ole kuuloetäisyydellä. Ehkä kohta.
Mutta minä olenkin jo ”vanha” äiti, toinen kierros menossa ja elän just näin elämäni onnellisinta aikaa. Toiset oli ajatukset 13 vuotta sitten kun esikoinen syntyi. Outoa miten sitä ihminen muuttuu.
Jokainen taaplatkoon tyylillään minun puolestani, minä toimin näin ja nautin tästä täysin rinnoin. Kaikki ratkaisut sallittakoon, kunhan muistetaan se tärkein, eli lapsen etu. Miten sen sitten kukakin tulkitsee… Omat vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita jne.
Mutta se on vielä pakko sanoa, että joskus rassaa kun kuulee sellaisen bilehileäidin suusta, että kyllä se on lapsellekin paras, jos äiti vain voi hyvin. Ja tuolla verukkeella bailataan joka viikonloppu ja pieni lapsi parka on yökylässä milloin missäkin. Argh! Ja EI OLE! Satunnaiset yökyläilyt ym. ymmärrän täysin, mutta tuota en. Miks hitossa pitää lapsia tehdä, jos niitä ei ole aikomustakaan hoitaa?? Toinen punainen vaate minulle on se, että lapset pidetään päiväkodissa läpi koko kesän, vaikka vanhemmat ovat itse LOMALLA! Kyllä on kipeetä touhua. Miettikää jos ite pitäis paiskia duunia vuositolkulla, ilman ainuttakaan lomapäivää… Huh. Ja tätä tapahtuu paljon.
LauraEm.
”Mutta se on vielä pakko sanoa, että joskus rassaa kun kuulee sellaisen bilehileäidin suusta, että kyllä se on lapsellekin paras, jos äiti vain voi hyvin. Ja tuolla verukkeella bailataan joka viikonloppu ja pieni lapsi parka on yökylässä milloin missäkin. Argh! Ja EI OLE! Satunnaiset yökyläilyt ym. ymmärrän täysin, mutta tuota en. Miks hitossa pitää lapsia tehdä, jos niitä ei ole aikomustakaan hoitaa??”
Ymmärrän pointin, mut… jos äiti (ilmeisesti ei koske isiä?) hoitaa lasta kuus päivää viikossa ja bailaa yhen, niin se tarkottaa ettei oo ollut aikomustakaan hoitaa lastaan? Joo, jos elämän ainoo ilo on jokaviikkonen sammumiskänni ja laps on heitteillä ”millon missäkin” niin se ei tietenkään oo hyvä juttu, mut mua ei kyllä rassaa jos joku äiti on pois lapsensa luota kerran viikossa.
Raissi
No minun pointti oli se, että lapsi on hoidossa muualla kuin kotona. Tyhmästi kärjistin asian äitiin. Isä kuuluu samaan pakettiin.
HelloAochi
Entä jos mummo (tai naapuri tai serkku) on huomattavasti läheisempi kuin isä? Eikö ne sitten kuulu samaan pakettiin?
Raissi
Sanonpa näin, samassa taloudessa asuvat kuuluvat samaan pakettiin. Ja tämä on vain oma kantani tuohon asiaan. Minun on vaikea ymmärtää sitä miksi omasta lapsesta pitäisi saada ”lomaa” esim. joka viikko. Satunnaiset yökyläilyt ymmärrän kyllä. Mutta, ei näistä minun ajatuksistani kannata provosoitua. Jokaisella on omat tapansa toimia, eikä kaikkien tarvitsekaan niitä ymmärtää/ hyväksyä, puolin ja toisin.
Emmi Nuorgam
Kyllä mun täytyy saada lomaa ihan kaikista mun läheisistä ihmisistä viikottain, tai alan hyppiä seinille. Silti se ei tarkoita sitä, että en aikoisi huolehtia mun lapsista – kuten jo jossain muussakin kommentissa sanoin, on musta kohtuutonta vaatia, että lapsen tai puolison kanssa ollaan 24/7 yhdessä. Eikä mulle ainakaan riitä pelkästään päiväuniaika, vaan haluan ennalta määritellyn ajan yksinoloa, jolloin voin olla varma, että kukaan ei tarvitse mua sinä aikana. Nyt pariin viikkoon mulla ei ole ollut tätä omaa aikaa ja se ilmenee esimerkiksi sillä, että olen koko ajan kireä kun viulunkieli ja naputan ihan joka asiasta.
Kukaan muu ei voi tietää miten intensiivistä kenenkin elo lapsien tai puolisoidensa kanssa on, eikä ole musta oikeutettu tuomitsemaan muita tai heidän vanhemmuuttaan, vaikka joku toinen kävisikin baarissa viikottain.
Raissi
Niin, eipä sitä tosiaan muut voi toisten elämästä mitään tietää, totta. Jokaisella omat tapansa ja ajatuksensa asioista ja se meille suotakoon. Mitäpä tähän enempää osaan sanoa…
Mulla ei sellaista oman ajan tarvetta juurikaan ole. Varmaan joku lobotomia tehty joskus tietämättäni :0)
Meeri2 (Ei varmistettu)
Täällä toinen ”lobotomian” onnellinen uhri. 😉 Ajattelen, lapset ovat pieniä vain hetken. Minulla oli pitkä nuoruus ja edessä on paljon mielenkiintoista elämää lasten ollessa vanhempia. Tämän pienen nykyhetken haluan nauttia lapsistani, sillä muut asiat odottavat, lapset ei. Viiden vuoden päästä on turhaa odottaa että saisin katsella piirrettyjä koko perheen kanssa sohvalla röhnöttäen, käydä junnutreeneissä, lenkkeillä lasten pyöräillessä vieressä tai pelata shakkia 5v. pikkumestarin kanssa.
Kuopukselle en ikinä opettanut tuttipullon käyttöä, kun meni imetyksellä suht helposti. Vuosi on todella lyhyt aika, joten en halunnut viedä pientä vauvaa hoitoon ellei ollut aivan pakko. Hankimme toisen lapsen synnyttyä ison sängyn, että lapset mahtuvat käpertymään kainaloon aamuyöstä. Palasin töihin äitiysloman jälkeen.
Nyt lapset ovat jo isompia, mutta en edelleenkään halua olla erossa heistä enempää kuin on pakko. Tietysti lapsilla on harrastuksia ja käymme kylässä, meillä käy myös paljon eri ikäisiä vieraita. Lapseni ja mieheni ovat mielestäni mukavaa seuraa ja kotona on rentouttavaa olla. Mielestäni kodista pitää pitää tehdä sellainen, että siellä viihtyvät perheen lisäksi myös ystävät ja sukulaiset.
Edustan siis ihan toista ääripäätä kuin suurin osa tämän blogin lukijoista, mikä on oikeastaan aika huvittavaa. En ole marttyyri, katkera, tai muutenkaan kovin vinksahtanut. Lapseni ovat muidenkin mielestä sopivan sosiaalisia ja he pärjäävät hyvin kodin ulkopuolella. Eli kukin tavallaan.
LauraEm.
Mä taas en aattele että se ois mitään erityistä lomaa, että oon itekseni ilman jonkun toisen ihmisen läsnäoloo. Vaikka se toinen ihminen oiskin tärkee ja rakas. Se on vaan toisenlaista, ihan normaalia olemista, välillä yksin, välillä kaksin puolison kanssa, välillä kaksin lapsen kanssa ja välillä kaikki kolmistaan 🙂 siis yhtälailla musta vois kauhistella sitä että joku käy joka viikko muutamassa jumpassa, ”kuka nyt aina sellasta lomaa lapsestaan tarvii”. (Edelleen siis jos siinä baarikysymyksessä jätetään pois alkoholiongelmat ym. ja puhutaan ihan vaan ajankäytöstä ja lapsen luota pois olemisesta.)
Emmi Nuorgam
No justiinsa niin!
Raissi
Joo, en minäkään noita jumppia ja sellaisia ajatellut tuossa aiemmin. Lähinnä sitä, että joka viikko on laps jossain yökylässä kun vanhemmat esim. bailaa. Käyn minäkin kuntosalilla välillä ja tyttö on tuolloin isänsä kanssa.
Paskapaiva (Ei varmistettu)
Niin, kun maailma on taynna naita taydellisia vanhempia (ja monestihan se tarkoittaa etenkin aitia) – en nain isana saanut menna mokille 9kk ikaisen pojan kanssa. Syyna tahan oli, etta mokissa ei ole juoksevaa vetta (vetta haetaan kaivosta itse), siella on ulkohuussi (niinkuin monessa vanhanliiton normi mokissa edelleen), ja saunassa peseydytaan ilman juoksevaa vetta (vesi haetaan itse ja kaadetaan siita sitten reippaasti paalle ja loppu jarvessa). Kylla meita hulluja loytyy joka lahtoon.
Nain insonoorismiehena joutui ehka muutaman tovin katsotaan ’silla silmass’ asioita eli O_o
Emmi Nuorgam
Voi hyvät hyssykät mikä äiti!
Mia, äiti (Ei varmistettu)
Loistava kirjoitus! Kirjoitin juuri samasta aiheesta omaan blogiini. Korvaani on aina särähtänyt kun isovanhempiin viitataan vieraana. Perhettähän he ovat ja paljon jäävät ilman ne lapset, jotka eivät saa tätä kokea. Lapsuuden tärkeitä muistojani ovat viikonloput mamman ja pappan luona. Niitä en mihinkään vaihtaisi enkä itsekään ajatellut kasvattaa lapsiani vain äidin helmoissa.
Emmi Nuorgam
Kiva tuo sun kirjoitus, tuli hyvä mieli. 🙂
Lissu79 (Ei varmistettu)
Olen itse imettänyt kaikkia kolmea lastani 1-vuotiaiksi, ovat nukkuneet vieressä yli 1-v,, ekan kerran olen ollut poissa yön, kun ovat olleet n. 1-v, olen tälläkin hetkellä kotiäitinä ja lapseni eivät ole olleet päivähoidossa. Isovanhemmat ja isä ovat aktiivisesti mukana lasten elämässä. Omia harrastuksia minulla eikä miehelläni ole, välillä pääsemme kyllä ”tuulettumaan” esim. kylpylään tai juhliin ilman lapsia. Elän näin, koska koen sen olevan sopiva tapa meidän perheellemme ja koen olevani erittäin tyytyväinen, samoin muut perheemme jäsenet. Koen olevani jopa etuoikeutettu, sillä olen tosiaan voinut toteuttaa elämääni siten kun parhaaksi näen. En ole kateellinen enkä katkera työssäkäyville äideille, kotihoidontuella eläminen on oma valintani ja pärjäämme kyllä. Uskon, että jokainen ”normaali” äiti ja isä ymmärtää oman lapsensa/perheensä edun ja toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja Afrikka-aiheinen kolumni oli loistava! Olemme vieraantuneet luonnosta, vaikka tekniikan ym. kehitys on huimaa, ihminen on varmasti pohjimmiltaan sama kuin esim. kivikaudella (erityisesti vauvat). Alkuperäisheimojen tapa elää on ”luonnollisempi”. Ehkä olen hippi ja hörhö, mutta happy sellainen 😀
Emmi Nuorgam
Ja musta on hienoa, että elätte ja olette just niinkun teille parhaaksi sopii! Niin mekin tehdään, ja vaikka sun ja mun tavat on kuin yö ja päivä, niin pääasiahan on, että kaikki nauttii. 🙂
Ana (Ei varmistettu)
Ou nou, toivottavasti et viittaa muhun tuossa ”puolivuotias ei saisi olla 6h enempää erossa”! 😮 🙁 Se kun sanoin niin liittyi siihen, kun sain (virheellisesti) sen kuvan, että lapsi on kokoajan mummolassa ilman mitään erityisempää syytä, ja siihen halusin sanoa sen ”nyrkkisäännön”, että tällainenkin näkökulma asiaan olisi. En suinkaan tarkoittanut, että sen mukaan pitäisi orjallisesti elää! Toivottavasti et käsittänyt sitä niin?
LauraEm sanoi hyvät pointit tuosta baari/jumppa-jutusta, mikä tahansa äidin meno kerran viikossa on kuitenkin suhteessa 1 ilta vapaalla/6 täyttä päivää lapsen kanssa. Oon aivan täysin samaa mieltä. Jos ideana on paheksua sitä, että äiti ole 24/7 lapsensa kanssa, niin lapsellehan se on aivan sama, onko mami kuoharilla ja keikalla vai vaeltamassa Kolilla. Molempien jälkeen äitiä ehkä vähän särkee seuraavana päivänä. 😀
Mä olin kanssa humpulla (ja toisessa kaupungissa, omg!) kun lapsi oli 2kk, ja siitä eteenpäin noin kerran kuussa, välillä kolmen viikon väleinkin mut en kyllä jaksa kauheasti murehtia, pitääkö joku mua bileäitinä, koska itse tiedän että olen 24/7 vauvan kanssa ja on vaan tervettä ottaa ”omaa aikaa”, oli sen muoto sit kuoharointi, keikka tai urheilu tms. Esikoisen kanssa oli samoin, tosin yötä en ollut erossa vasta kuin hän oli 4kk ja silloinkin lähdin itkun kanssa kotoa, kun ikävä viilsi jo. Nyt toisen kanssa on ehkä jotenkin realistisempi ja toteutan enemmän käytännössä sitä, että kyllä isä hoitaa ihan yhtä lailla.
Ja aivan kiusallani rapsaan Facessa joka ikisen humpun, koska sellanen trendi on selvästi, että äidit ei enää rapsaa jos käyvät ulkona kavereiden kanssa ilman vauvaa, vaan ainoat hyväksyttävät päivitykset on lasten kuvat ja kommellukset.
”Mua ei enää kiinnosta käydä ulkona, ne on niin nähty 🙂 🙂 ” on fine niille ketkä niin ajattelee, mä taas ajattelen, että en kyl simsalabim muuttunut täysin menohaluttomaksi, vaikka lapsia sainkin – ja ei tarvikaan! Mut kuten sanoit, toi on vähän tabu juttu ja herkästi tulee paheksuntaa.
Mä uskon, että oon just sen takia aika pirteä ja kiva mutsi, kun oon nimenomaan pitänyt kiinni siitä, kuka mä olen enkä upputunut 100% pukluharsojen maailmaan ja välillä käyn reissuilla ihan itekseni ystävien kanssa.
Afrikkalaiseen kasvatukseen en osaa sanoa, mua aina vähän riepoo ne, että nostetaan joku pieni kulttuuri esiin yhdeltä näkökannalta jättämällä lukija vailla infoa kansan muista olosuhteista jne. En jaksa siis efejä ihannoida sen takia, että lapset pääsee paskantamaan vieraidenkin syliin, mut tuon kolumnin ois voinut hyvin kaventaa vielä Suomeen, jossa vielä 100 vuotta sitten oli ”kylä kasvattaa” -mentaliteetti, maaseuduilla varmasti osin vieläkin, kun asutaan esim. isovanhempien kanssa samassa talossa jne.
Mutta todella, pahoittelut jos tulkitsit sen mun kommentin SuperKiintyjän kommentiksi, sitä en tarkoittanut enkä itse siihen ajatusmaailmaan sovi (enkä haluaisi sopia) myöskään.