Eräs ihminen kysyi multa eilen, että onko meillä tosiaan ollut ihan hirveä viikko. Hetken mietin, että mistä moinen johtopäätös, kunnes kysyjä selvensi, että blogistani saa sen käsityksen että elo on ollut yhtä kärsimystä. Oli kuitenkin pakko nauraa, että en mä nyt ihan niin neuroottinen (vielä) ole, että loma menisi pilalle jos en saa hieroa voirasiaani miten tahdon (hehe) tai lukea jouluevankeliumia jouluaattona.
Koska jos meillä olisi ollut ihan kamalaa, niin ei me täällä enää oltaisi. Päinvastoin, koko viikko on hujahtanut ohi niin nopsaa, etten edes oikein tajua nyt olevan jo lauantai. Erilaisista jouluperinteistä huolimatta meillä on ollut aivan sairaan hauskaa ja yhtenä päivänä just mietin, että miten onnekas olen, kun satuin saamaan miehen mukana myös ihan hiukean perheen.
Hildan tädin ansiosta me saatiin nukkua monena aamuna miehen kanssa pitkään, kun täti hoiti Hildan aamupesut ja puurohommat. Sama täti antoi myös joululahjaksi koko tulevan vuoden lastenhoidot, kun muuttaa nyt takaisin Tampereelle. Samankaltainen lahja saatiin myös Miisalta, eli ensi vuonna ei pitäis olla ainakaan hoitajista pulaa!
Tädin koira pussaili ja vahti Hildaa niin kovasti koko viikon, että tänä aamuna kun osa porukasta oli jo lähtenyt kotimatkalle, tuli Hildalle kova suru puseroon, kun ei Nuutti ollut heti nuolemassa naamaa. Ehdotinkin jo miehelle, että pitäiskö meidän ottaa Nuutti hoitoon tädin muuton ajaksi, enkä mä edes ole mitenkään erityisen innostunut koirista..
Hildan toisen sedän kanssa tyttö pääsi pulkkailemaan ja setä toimi personal trainerina ja treenasi likan kanssa liikkumista. Sedän tyttöystävä leipoi Hildan tähänastista suosikkiruokaa: joululimppua, jota Hilda olisi vedellyt voin kanssa vaikka ympäri vuorokauden.
Toinen setä jaksoi loputtomiin leikkiä piilosta ja naureskella Hildan kanssa, niin että lopulta Hilda oli setään ihan korviaan myöten rakastunut. Sedän tyttöystävällä oli Hildasta maailman kiehtovin punainen tukka ja turvallinen syli, jossa hän viihtyi tuntikausia, vaikka ei mikään sylikissa olekaan.
Mummu ja vaari passasivat ja höösäsivät likan kanssa koko ajan niin kovasti, että jossain vaiheessa tyttökin oppi, että vähän alahuulta mutristamalla pääsee pois lattialta ja saa puuron sijaan iltapalaksi piparia.
Koko muun konklaavin ansiosta me käytiin miehen kanssa kaksin saunassa ja paljussa, syömässä viereisen laskettelukeskuksen ravintolassa ja nukuttiin yhdessä päiväunia. Ehdin lukea viikon aikana kolme kirjaa ja tehdä tuntikausia ristisanatehtäviä. Nukuin enemmän kuin pitkään aikaan eikä edellisviikon vatsakivuista ollut tietoakaan. Välillä oli pakko kaapata Hippunen salaa kainaloon ja mennä makuuhuoneeseen halailemaan, ettei tyttöä tulisi ikävä!
Kaiken tämän rinnalla ei ne juuston reunatkaan häiritse niin kovasti.
Olen varmaankin ihan sairaan onnekas.
Ella F.
Mä sanoin! Mä sanoin et ne stalkkaa ruokapöydässä sun blogiasi!
Ja oppivat nyt olemaan kaivelematta juustoa. Kaikki voittaa ja sun miehen mukana tullut perheesi vaan senkun paranee 🙂
Kath
Hihi ihana Hilda! On neidillä muuten pikkusen tota tukkaa! 😀