Olin viime keväänä jotenkin ihan häiriintyneen onnellinen koko ajan. Siis vaikka olin raskaana. Tai ehkä jopa siitä syystä? Rakentelin kotia Pirkkalan lähiöön, pesin vauvanvaatteita, samoilin metsissä, joogasin, kävin kaikenmaailman mummojumpissa (kyllä, mummojumpissa, mammajumppia ei ollut tarjolla, mutta mummot tarjosi ihan mulle vertaista seuraa: nukahdeltiin kilpaa jumpan loppurentoutukseen) ja leivoin harva se viikonloppu pullaa tai vasta aamulla paistettavia sämpylöitä.
Vaikka huolen (tai siis raskausoireen) häivää viipotin menemään, enkä voinut käsittää, että joku olisi raskaana huonovointinen. Hah, olisin ehkä pitänyt suuni supussa, jos olisin nähnyt tulevaisuuteen. Kristaliinan keskiraskauskirjoitukseen kommentoinkin jo, että eipä ole siitä hyvästä olosta tietoakaan enää tällä toisella kierroksella.
Tiivistetysti nyt tällä raskausviikolla 24 ja risat fiilikset on lähinnä seuraavanlaiset: väsyttää, mutta ei pysty nukkumaan. Nälättää, mutta ei voi syödä kun kaikki ruuat närästää. Selkää särkee, jalkoja särkee, päätä särkee. Liikunta auttaa, mutta yhtään pidempi tai reipas käveleminen aiheuttaa supistuksia. Aina välillä olen ollut huomaavinani jonkin sortin turvotusta (lähinnä aamuisin), jota ei edellisellä kierroksella ollut lainkaan. Stressaan kaikkea: mitä jos kukaan ei ostakaan meidän asuntoa? Mitä jos ostetaan vääränlaiset rattaat? Mitä jos ei saadakaan mitään kivaa uutta kotia? Mitä jos tää raskaus oikeasti kestää vielä neljä kuukautta? Mitä jos se ei koskaan synnykään vaan olen ikuisesti raskaana?
Lataamani vauva-lehden raskaudenseuranta-sovelluskin (ilman sitä en koskaan tietäisi mun raskausviikkoja) vittuilee, ja kyselee: Synnytysjakkara vai sänky? Aquarakkulat vai epiduraali? Millaisen synnytyksen haluaisit? No helvetti, nopean! En voi käsittää, että miten tätä on jäljellä vielä monta, monta kuukautta. Laskeskelin tuossa ilokseni, että edellisestä 19 kuukaudesta olen ollut raskaana 15 kuukautta, ja vielä on siis tosiaan neljä jäljellä. Pakko nostaa kyllä hattua niille naisille, jotka on puolet elämästään tässä siunatussa tilassa, itse ilmoitin juuri vähän aikaa sitten miehelle, että number three tulee sitten siinä vaiheessa, kun hän voi olla paksuna.
Niin ja mitä tulee noihin raskausappin kysymyksiin, niin vastaukset on todella yksinkertaiset: Sänky. Epiduraali. Noin 80 tuntia lyhyempi kuin viime kerralla. Jumppapallon ja ilokaasun kun vielä saan, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Niin ja sairaalassa voin tällä kertaa viipyä vaikka kolme viikkoa synnytyksen jälkeen, ei ole kiirettä kotiin.
Tätä ahdistusta ei nyt varsinaisesti helpota se, että joulun ja pyhien aikaan tässä on tullut taas oltua melkein kuukausi aika tiiviisti kotona ja sinä aikana Hilda on kehittänyt viehättävän ”vain äiti kelpaa” -vaiheen, jolloin kosketusetäisyydellä on oltava jatkuvasti eikä varsinkaan väsyneenä isin palvelut kelpaa lainkaan. Thank god ensi viikolla jatkuu taas työt ja lomailu loppuu. Kaipaan mun toimistotuolia ja kitkerää kahvia ihan valtavasti!
Sensei
Uh tuo närästys. Mulla meni kolme pulloa gavisconea tuon toistaiseksi ainoan raskauden aikana enkä vieläkään voi katsoa sitä pulloa ilman ällötystä.
Emmi Nuorgam
Tarjottiinko sulle tuota gavisconea ihan oma-aloitteisesti, vai pitikö sitä pyytää? Oliko hyvä? Mä sain nyt jotakin tabletteja, jotka kyllä toimii, mutta aika hitaasti.
Sensei
No yksi samasta vaivasta kärsinyt kaveri suositteli mutta apteekissa alkoivat sitten inttämään että rennie olisi parempi kun siinä litkussa oli joku aineosa jota ei suositeltu raskaana oleville. No niitä rennieitä sai syyä ku karkkia eikä auttanu niin kysyin asiaa neuvolassa. Neuvolantäti oli kanssa kärsiny samasta vaivasta ja hällä se oli menny niin pahaksi että ruokatorvi oli tulehtunut. Sanoi että ota huoletta sitä gavisconea, sen käyttäminen on paljon pienempi paha. Se nimittäin auttaa vaikka pahaa onkin.
Sensei
Ja Gaviscon on muuten reseptivapaa eli saa apteekista kun hakee vaan 🙂
Ninan verkkareissa
Pitkät pyhät ja paksuus ei selvästi sovi yhteen. Päätä hajottaa. Vaikka olenkin itse jo äitiyslomalla enkä mennyt tänään töihin, niin arjen alkaminen tuntuu jotenkin hyvältä. Tzemii hei!
Ana (Ei varmistettu)
Mulla oli myös toinen raskaus raskaampi. Käytännössä kävin vain töissä ja makasin illatkyljelleni sohvalla ja viihdytin esikoista lukemalla.
En voi kuvitellakaan, millaista olis tulla heti perään raskaaksi. Nyt mun vauva on 8kk ja edelleen maha pullottaa ja keskivartalon lihaksia treenatessa kunto meinaa loppua.
Hurjasti tsemppiä sulle, pian se kevät tulee ja sit raskausajat on muisto vaan!
Minttumaaria
Mun on niin helpottavaa kuulla, että muillakin meinasi pää hajota pitkien pyhien aikaan! Hirveä kriisi meinasi ainakin mulle iskeä; liikaa aikaa, yhtäkkiä liian paljon omaa kotia, miehen seuraa ja pelkkää pyykinpesua. Liikaa kaikkea eikä yhtään arkea, töitä ja ajan hujahtamista ohi noin vain. Tilalla oli piiitkiä päiviä (koska ei töitä) mutta kyllä se onneksi helpotti.
Mun on sanottava myös, että tämä yhdeksän kuukauden odotus tuntuu myös minusta ihan helkutin pitkältä ajalta ja olen todellakin miettinyt esimerkiksi tiettyihin uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä, jotka tekevät tämän jonkun kymmenen kertaa. Peräkkäiän. Ei oo totta.
Emmi Nuorgam
Sitä täälläkin kuule on mietitty.. Ja paljon. Arjenalkusymppaukset sinnekin! 🙂