Vielä kerran: lastenvaatteet

Terveystalon kätilö kertoi vähän ennen joulua rakenneultrassa, että vaikka yllätysvauvat yleensä ovat tyttöjä, niin meidän yllärillä on kyllä pippeli. Taisin ensimmäiseksi tirauttaa muutaman kyyneleen, jonka jälkeen tein kätilöön varmaan lähtemättömän vaikutuksen kysymällä, että mitä niille pippeleille sitten pitää tehdä, jonka seurauksena mies repesi ja lohkaisi omasta mielestään jonkun hulvattoman jutun, jota kätilö ei tajunnut (tai sitten ei vaan pitänyt erityisen hauskana). Siinä me sitten istuttiin kaikki kolme yhdes koos, kaikki vähintäänkin hämmentyneinä.

Alkujärkytyksestä selvittyäni laittelin sitten mummuille viestejä ”Hildasta tulee isoveli!!!” ja yritin lopettaa ”tytöistä” puhumisen – siihen saakka olin pitänyt ihan itsestäänselvänä että seuraavakin on tyttö. Itseasiassa niin itsestäänselvänä, että olen säästänyt kaikki Hildan vanhat vaatteet, sen sijaan että olisi lahjoitettu ne vaikka kokoa pienemmälle vauvakollegalle. Nyt kun aloin käymään vaatteita läpi ja lisäilemään fb-kirppikselle punasävyisiä vaatepaketteja, olen saanut vastata ainakin kymmenen kertaa ihmettelyihin siitä, että enkö mä muka voi pukea pojalle pinkkiä päälle ja kuunnellut epäuskoisia ”vaikka sä oot noinkin tiedostava, niin silti sulla on tyttöjen ja poikien vaatteet erikseen”.

Jossain vaiheessa lakkasin edes selittämästä ja totesin, että sikäli kun joku haluaa pitää mua ahdasmielisenä siksi, etten pue poikaani pinkkiin, niin pitäkööt. Koska kyse ei missään määrin ole siitä, ettenkö mä voisi, vaan siitä, etten halua.

En pidä termistä sukupuolineutraali, ja siihen on monta syytä. Musta se kuulostaa siltä, ettei ihminen saa olla oma itsensä, edustaa kumpaakaan sukupuolta tai olla siitä ainakaan ylpeä. Musta se kuulostaa siltä, että tytöiltä pitää häivyttää niitä feminiineiksi koettuja ominaisuuksia ja pojilta maskuliineiksi koettuja. Siis siltä, ettei ihminen voi olla reilusti sitä mitä on, vaan pitää yrittää väkisin ahtautua johonkin toisenlaiseen muottiin. Olla neutraali.

Mä puhuisin mieluummin sellaisesta lähestymistavasta, jossa ihmisen ei tarvitse olla neutraali. Jossa nainen saa olla tai olla olematta naisellinen, ilman, että siitä pitää erikseen tehdä numeroa. Jossa lapsi, oli hän sitten tyttö tai poika, saa pukeutua prinsessaksi tai leikkiä rekkakuskia, ihan sen mukaan mitä hän haluaa. En pakota tytärtäni leikkimään autoilla jotta hän olisi jotenkin sukupuolineutraali, vaan hankintalistalla on leluauto siksi, että tyttö tykkäsi kovasti puoliserkkunsa hinureista ja niiden pyörivistä renkaista. Ekojen autoleikkien jälkeen kaikki lelut on kulkeneet auton tavoin pitkin lattiaa ja päästelleet ääniä. Yhtälailla tyttö tykkää pussailla nukkeaan, ja senkin hänelle suon vailla pelkoa siitä, että hänestä nyt kasvaisi jotenkin liian tyttömäinen. En saata uskoa, että neutraalisti kasvatetuista lapsista kasvaa järin itsevarmoja lapsia, jos persoonallisuudesta pitää häivyttää kaikki jompaan kumpaan sukupuoleen stereotyyppisesti mielletyt ominaisuudet. Entä jos tyttö nyt vaan sattuu rakastamaan käsitöitä ja olemaan niissä hyvä – eikö neutraalisti kasvatettu tyttö saa toteuttaa itseään, ettei vahvista stereotypioita? Neutraaliuden sijaan haluaisin korostaa ainakin omassa kasvatuksessani sitä, että mitä vaan voi tehdä huolimatta siitä onko tyttö vai poika, eikä mitään (no okei tyttöjen on hankalampi pissata seisten) tarvitse jättää tekemättä siksi, että on tyttö tai poika.

Ja sitä samaa periaatetta toteutan lastenvaatepolitiikassanikin: en ole pukematta tyttöä pinkkiin vain siksi, että joku saattaa tuomita mut patriarkaalisen yhteiskunnan orjaksi. Puen häntä pinkkiin, oranssiin, mustaan, vihreään ja punaiseen ihan vaan sen vuoksi, että sen väriset vaatteet ovat sattuneet näyttämään musta kivoilta. Siis siksi, että haluan pukea lapselleni sellaiset vaatteet. Samasta syystä kun itse pukeudun mekkoihin: ne näyttävät musta kivoilta ja sopivat mulle. En siksi, että mieheni edellyttäisi mun pukevan hameen tai siksi, että musta naisten kuuluisi käyttää mekkoja. Musta naisten kuuluisi käyttää juuri niitä vaatteita, joita ne haluaa käyttää. Samalla periaatteella Hildan kaappiin on alkanut kertyä enenevissä määrin tunikoja ja mekkoja – koska ne ovat kivoja vaatteita ja kasvamisen myötä myös hiukan käytännöllisempiä kuin ihan pikkuvauvoilla. Ja samasta syystä Hildan pikkuveljen vaatelaatikot on alkaneet näyttää hiukan vihreämmiltä kuin Hildan – ei siksi, että niin kuuluisi olla, vaan siksi että pinkkien mekkojen karsimisen jälkeen jäljelle on jäänyt lähinnä vihreää, harmaata ja mustaa.

Siitä huolimatta noista vaatekasoista ei löydy ainuttakaan Cars tai Spiderman -teemaista vaatetta, koska musta ne yksinkertaisesti on rumia. Kuten ei Hildallakaan ole Hello Kittyä – en erityisesti pidä kuoseista muutenkaan. Itseasiassa siinäkin syy miksei Hildan vaatteet ole kierrättyneet vauvakollegalle: kollegalla on huomattavasti enemmän väreihin mieltyneet vanhemmat, jotka rakastaa kaikkea mahdollisimman kirjavaa. Meidän vaatevarannot taas on joko yksivärisiä tai korkeintaan raidallisia ja pilkullisia, riemunkirjavat asut aiheuttaisi mulle vain järjettömän päänsäryn. Ja siitä huolimatta, että Hilda ja vauvakollega puetaan täysin erilaisiin vaatteisiin, näyttää kumpikin ihan pieneltä, suloiselta, kohta yksivuotiaalta tytöltä. Ja antaa sen ollakin niin: tärkeämpää kuin niiden pöksyjen väri tai miltä osastolta ne on ostettu, on se, että mun lapset on tulevaisuudessa ylpeästi omia itsejään, pieni poika ja pieni tyttö, eikä kumpikaan koskaan koe olevansa huonompi kuin toinen.

Voi kunpa meillä tulevaisuudessa olisikin vain lastenvaateosastoja, joilta mun lapset sitten voisi valita haluamansa, ilman että ensin täytyy miettiä, onko se tyttöjen vai poikien vaate. Koska jos tyttö haluaa pukeutua mustaan ja poika Hello Kittyyn, niin antaa mennä vaan! Pukekoot päälleen vaikka poliisiunivormun, kunhan tekevät sen omasta tahdostaan. Siihen saakka ne pistävät päälleen mitä minä haluan, silläkin uhalla että Hildaa pojutellaan kaupassa.

Koska mitä sitten? Aina välillä toivoisin, että ihmiset käyttäisi kaiken sen ajan jonka nyt tuhlaa muiden lasten ja niiden vaatteiden analysointiin vaikka perhevapaiden kustannusten jakamisen problematiikkaan. Sillä olisi oikeasti jotain merkitystä.

Olipa paatosta. Nyt se on kuitenkin sanottu, joten sovitaanko, ettei mun enää koskaan tarvitse selittää miksi mun jommalla lapsella on turkoosi paita päällä?

Kaikki kuvat Lindexin promokuvia. Aika söpöjä, eikö?

23 comments

  1. sanumaria

    Tiiätkö, aattelen kanssa just näin.

  2. paulahelena

    jes! kerrankin joku sanoo ääneen tän, mikä muakin näissä sukupuolineutraaliusjutuissa häiritsee – miksi olis jotenkin väärin olla tyttömäinen tyttö tai poikamainen poika, jos nyt sellainen sattuu olemaan? tai tyttömäinen poika tai poikamainen tyttö tai vaikka ihan vaan itsensälainen. kauheen rajottavaa, jos sukupuolineutraaliuden nimissä pitää karsia kaikki kumpaankaan sukupuoleen viittava käytös ja mielihalut pois.

    mä puen jippoa vähän kaikenvärisiin vaatteisiin ja oon periaatteessa pyrkiny valitsemaan sellasia, joita voisin tyttövauvallekin joskus tulevaisuudessa pukea. kuitenkin meidän vaatevalikoima olis varmaan tosi erilainen, jos jippo oliskin tyttö. ainakin kun sukulaisilta on tullu tosi poikavärisiä vaatteita mut en mä itekään tytölle olis kuin ehkä ihan muutaman täsmälleen saman vaatteen valinnut, vaikka niitä voinkin mahdollisen tulevan pikkusiskon päällä myös käyttää. on jipolla sit toisaalta vaaleenpunaset sukat ja pari kuolalappua, koska vaaleenpunanen pienissä määrissä on musta kiva väri vauvalle sukupuolesta riippumatta.

  3. Raissi

    Meikäläinen se kantaa kotiin jos jonkin värisiä vaatehärpäkkeitä tytölle. Oon ihan hulluna kaikkeen, siis kaikkeen joka ei minun silmääni näytä tylsältä. Värejä ja kuvioita piisaa, sikin sokin sulassa sovussa.
    Huomaan, että hankin tyttösen vaatteet ihan omalta fiilispohjalta, toisinaan on neutraaliväripäivä ja toisinaan kuosioksennuspäivä. Mutta helokittyt, barbiet, minnit on ihan ehdoton EI. Kauhulla odotan sitä päivää kun neiti alkaa itse haluta valita vaatteensa.. Se olkoon hänen oikeutensa sitten. Mutta siihen saakka, tämä mutsi ”revittelee” täysin rinnoin 😀

  4. murina

    Juuri näin! Useimmat ”sukupuolineutraalit”-vanhemmat kun vaikuttavat tekevän juuri niin, että pojille ”tyttömäistä” ja tytöille ”poikamaista” vaatetta ja lelua. Eihän siinä ole mitään neutraalia, mun mielestä enemmänkin päinvastoin. Ja sitten toinen juttu, yleensä niillä vouhottajilla on korkeintaan pari vuotias lapsi, kummasti hiljenevät sitten kun lapsi alkaa ilmaista suureen ääneen omia mielipiteitään… 

  5. Elmi

    Mun kokemus kaveripiiristä taas on se, että kasvatustaan sukupuolineutraaliksi kutsuvat vanhemmat toimivat juuri näin – pyrkivät vain olemaan tarjoilematta valmiita rooleja tai normeja lapsilleen sukupuolen perusteella. Tässä neutraali kai pyrkii viittamaan siihen kasvattajan käytökseen lapsen suhteen, ei siihen, mitä siitä lapsesta pyritään saamaan aikaiseksi. Taidan olla onnekas, kun en ole törmännyt tällaiseen kauhuesimerkkiperheeseen, jossa pyrittäisiin viemään lapselta sukupuoli ja kieltämään kaikki käytös ja kiinnostuksen kohteet, jotka perinteisesti liitetään hänen edustamaansa sukupuoleen. Tarinoita tällaisesta aina välillä kuulee, mutta olen luullut että on urbaanilegendaa. Toisaalta ei ole ihmisen tyhmyys aiemminkaan tuntenut rajoja.

    1. Uuden elämän arvoitus

      Suurin ääripää taitaa olla se kuuluisa Ruu-lapsi (olisiko ollut Meidän perhe -lehti?), jonka kasvatuksessa tunnuttiin kieltävät sukupuoli kokonaan… Haluaisin kuulla jälkeenpäin, mitä sellainen tekee lapsen kehitykselle ja sukupuoli-identiteetille.

    2. Emmi Nuorgam

      Tiedän mitä tarkoitat, mutta musta sen vuoksi juuri on hölmöä kutsua sitä sukupuolineutraaliksi. Miksi ei mieluummin vaikka stereotypianeutraaliksi tai normivapaaksi? Ikäänkuin sukupuoli olisi ihmiselle taakka ja se tulisi häivyttää parhaansa mukaan. Ikäänkuin sukupuolissa olisi jotain pahaa.

      Valitettavasti ne ei ole vain urbaanilegendoja, vaan ihan tositarinoita. Ja sehän tässä harmittaakin.

      1. Elmi

        Joo, vois sen nimen kyllä muuttaa johonkin järkevämpään. Tuntuu muutenkin, että nämä kasvatusideologiat muutenkin nimetään usein jotenkin oudosti. Esim. kiintymysvanhemmuus ja lapsilähtöinen kasvatus on musta aika jotenkin propagandistisesti nimetty, vähän haiskahtaa ajatus noissa siltä, että muut kasvatustyylit on sitten jotenkin lapsivastaisia tai kiintymystä rikkovia. Mut ehkä oon vaan jotenkin herkkä näille 

        1. Emmi Nuorgam

          Niin totta nuokin.

          Nim. en sit varmaan ole kiintynyt, kun en ole imettänyt enkä nukkunut perhepedissä. 😉

        2. Silkkitassu

          Ärsyttää nuo nimeämiset kyllä niin suunnattomasti!

  6. Ruusu

    Mua ärsyttää näissä värihommissa se, ettei tytölle edes oikein nykyään saisi pukea pinkkiä päälle, koska siinä sullotaan toista heti kapeaan naiseuden muottiin. Ja sitten taas poikalasten vanhemmat, jotka pukevat poikansa pinkkiin, ovatkin suuria tasa-arvotaistelijoita. Kärjistäen: tytöt ovat huonoja kun pukeutuvat pinkkiin, pojat taas rohkeita. Höh. Kyllä tytöt saa olla ihan niin pinkkejä kuin itse (tai vanhemmat) tahtovat, se ei tyttöjä alenna tai poikia ylennä.

    Jos mä saan joskus tytön, mä kyllä puen sen pinkkiin. Meidän perheessä kun kaikki käyttävät sitä väriä: minä, mies ja meidän poika. Mutten silti ajattele, että poikani olisi jotenkin erikoinen ja ihmeellinen, kun sillä on vaikkapa pinkit pöksyt päällä. Se on erikoinen ja ihmeellinen ihan siksi, että se on olemassa.

    1. Uuden elämän arvoitus

      Joo, tämä keskustelu on heittänyt täyttä kuperkeikkaa. Ei tarvitse olla poikien tai tyttöjen värejä, mutta miksi tyttöä ei saisi pukea mekkoon tai pojalle antaa leluksi autoa? Ei se tee pojasta sovinistia tai tytöstä alistujaa. En aio pojaltani kieltää mitään siksi, että se on joko liian poikamaista tai liian tyttömäistä. Suurin haaste on antaa lapsen olla juuri se persoona kuin hän on, ilman aikuisten typeriä muovaamisyrityksiä suuntaan tai toiseen.

    2. Emmi Nuorgam

      Nimenomaan.

      Mä vertaan tätä aina siihen, että tiedän feministejä, jotka tuomitsee hameeseen pukeutuvan naisen alistuneeksi tai kokevat, ettei todellinen feministi voi elää suhteessa miehen kanssa. Että nainen, joka kieltäytyy kaikesta turhamaisesta ja naisellisesta, on jotenkin parempi nainen kuin se, joka pukeutuu korkokenkiin.

      Vaikka kumpikin aivan pähkähulluja ajatuksia: mä olen ylpeästi feministi, joka meikkaa ja pukee lapselleen vaikka prinsessamekon muskariin, joka on mennyt miehen kanssa naimisiin ja joka pesee mieluummin pyykkiä kuin vaihtaa autoon pyyhkijän sulat. Samalla mä olen myös feministi, joka tienaa paremmin kuin miehensä, joka palasi töihin jotta mies sai valita kotona olemisen ja joka osaa laskea matematiikkaa. Kaikissa näissäkin tilanteissa on kyse mun vapaudesta ja mahdollisuudesta valita.

      Siitä tässä lastenvaateasiassakin on kyse: antaa omille lapsilleen esimerkki siitä, ettei sukupuoli määrittele sun olemista ja elämistä. Että kaunis nainen voi olla uskottava. Että mies saa olla herkkis. Että kukin saa olla juuri sellainen erityinen oma itsensä, kun on.

      1. Uuden elämän arvoitus

        Miten hyvin osaatkaan tiivistää koko asian pointin!

  7. Silkkitassu

    Allekirjoitan. Ihanasti kirjoitettu!

  8. Uuden elämän arvoitus

    Oikein! Pahinta, mitä lapselle voi tehdä, on pakottaa häntä johonkin muottiin. Lapsen pitäisi saada olla juuri sellainen kuin hän on. Eikä kenestäkään tule tietynlainen vain koska hän leikkii autoilla tai pukeutuu prinsessamekkoon. Kyllä ne stereotypiat ja asenteet ovat lähtöisin aivan jostain muualta. Jos poika/tyttö haluaa leikkiä pyssyleikkejä, on se ihan ok, jos poika/tyttö haluaa leikkiä kotiäitiä, on se ihan ok.

  9. Papyli

    Juurikin näin!

    Olen niin kyllästynyt tuohon ”sukupuolineutraali hömpötykseen”! Hyvä teksti taas kerran 🙂

  10. Sensei

    Samaa mieltä. Ostelen sellaisia (värikkäitä) vaatteita jotka minusta on kivoja, ja luulen että meidän pojalla on kaapissa eniten vihreitä vaatteita. En ole sen kummemmin edes ajatellut asiaa, mutta oli hämmentävää kun menimme muskariin uuteen ryhmään ja pojalla oli oranssit housut jalassa. Kaksi äitiä kysyi että ”onhan se poika?” eli ilmeisesti oranssi on TYTTÖJEN väri?

  11. Lilleri78

    Väriasioissa ynnä muissa oon melko samoilla linjoilla. Itse tykkään pukea meidän tyttöä värikkäisiin ja iloisiin vaatteisiin ja meillä on saatuna paljon söpöjä vaaleanpunaisia vaatteita, jotka on myös kivoja. Pojalle haluan myös iloisia värejä, vaikka lastenvaateosastojen poikavaihtoehdot vaikuttaa aika usein olevan harmaita, sinisiä ja muuten vaan tummia. Aika sitten näyttää, miten me poikaa todellisuudessa puetaan, koska tyttöäkin on puettu paljon pinkimmin kuin alun perin kuviteltiin 😉 Mutta se on musta tyhmää, että kauppojen värivalikoimat on usein tosi rajoitettuja ja määrittäviä.

    Mutta sitten asiaan: Jei, teillekin tulee poika! Mulla oli nimittäin aluksi ihan samanlaiset fiilikset kuin sullakin. Olin ihan kuvitellut, että meille tulee toinen tyttö ja ajatukset heitti häränpyllyä kun kuultiin uutiset. Mutta nyt alan olla tottunut ajatukseen ja on aika kivaa päästä kokemaan, millaista on elää pienen pojan kanssa! Mä sitten kertoilen sulle etukäteen, miten se pippeli suihkuttaa joka suuntaan 😉 Hauskaa kun ootte niin samankaltaisessa tilanteessa kuin me!

    1. Emmi Nuorgam

      Niin on! 🙂 Tähän mennessä mulle on kerrottu, että vaippaavaihtaessa kannattaa laittaa rätti sen pippelin päälle, jos ei halua olla yltä päältä pissassa. Ja sit kääntää se jotenkin alaspäin sinne vaipan sisään, ettei ne suihkua vaipan vyötäröltä ulos. :DD

      1. Lilleri78

        Mä oon kuullu samat 🙂 Mutta saattaapi unohtua kerran jos toisenkin 😉

  12. Asikaine

    Hyviä pointteja!

    Tosin itse olisin ehkä enemmän huolissani näistä minun-poikani-ei-punasta-päälleen-pue ja minun-tyttöni-pukee-pinkkiä HALUSI TAI EI -tyypeistä. Heitä tuntuu olevan edelleen määrällisesti aika (liian) paljon enemmän kuin sitä sakkia, joilla lähtee ihan lapasesta sukupuolineutraalikasvatus. En ole onneksi näihin neutrifanaatikkoihin missään törmännyt, kuullut vain Ruusta. (lymyilevät ehkä samassa paikassa kuin ne must breastfeed must breastfeed -tyypit, ei ole osunut kohdalle) …Tuosta sukupuolineutraalikasvatussakista mulla on ennemminkin ehkä saman tyyppisiä kokemuksia kuin Elmillä tuossa aikaisemmin kommentoineena.

    Mulla itsellani oli melkein päivittäin siniset housut ja haalarit yms 6-vuotiaaksi asti,( koska mulla oli kolme vuotta vanhempi veli,) eikä se koskaan ole haitannut silloin tai nytkään. Ihan tyytyväisenä tyttönä vetelin ja ehkä se tyttöys ja minuus löytyi muualta. (pahvinen prinsessakruunu päässä, sininen Mikki Hiiri -paita päällä)

    Jaaha, saas nähä, mitä toi pikkupoika päättää sitten haluta päälleen sitten kun saa valita 😀 Jännityksellä odotan. Kerran taisi olla aika tyytyväinen, kun luuli paidassaan olevaa barbababaa haisuliksi, muuten ei ole kummemmin tainnut vaatteista vielä välittää. Korvakorua tosin tykkää käyttää, koska tädilläkin KORU KORU KORU.

Vastaa käyttäjälle Emmi Nuorgam Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *