Tällä maanantailla oli kaikki mahdollisuudet olla edeltäjänsä kaltainen. Hipsin eilen Iskelmägaalan jatkoilta kotiin vasta puolenyön aikaan ja siitä huolimatta herätyskello oli armoton puoli kahdeksalta. Ei tosin varmaan ihan yhtä armoton, kun niillä kollegoilla, jotka jäi vielä punkun voimin jatkoille pähkimään, että no kai sitä vielä yhden vois ottaa.. Mutta kuten jo viikonloppuna sanoin, niin aamuherätykset on Hildan myötä muuttuneet noin 632 kertaa mukavammiksi ja tääkin aamu me torkutettiin ja pussailtiin niin kauan, että meinasin (taas) myöhästyä bussista. Oikeesti, jos bussista myöhästyminen olisi olympialaji, niin mä olisin ihan ehdotonta maajoukkuekamaa.
Bussissa olin hilkulla vaipua epätoivoon kaikkien muiden maanantaimasentujien kanssa. Kun viikonloppu oli niin kiva ja taas on arki ja onpa tylsää ja mämmämmää.. Jossain vaiheessa kuitenkin pysähdyin hetkeksi. Siis miksi viikonloppu oli niin kiva? Miksi arki ei voisi olla kivaa? Viikonloppuna syötiin hyvin, vietettiin aikaa tärkeiden ihmisten kanssa, ihasteltiin sinistä taivasta ja makoiltiin sohvalla. Miksei sitä samaa voisi toteuttaa myös arkena?
No joo, toimistolla on istuttava tuolissa sohvalla makoilemisen sijaan. Mutta onhan mulla hyviä ihmisiä toimistollakin. Voinhan mä viikollakin syödä hyvin sen sijaan, että hakisin Sokokselta pastasalaattia lounaaksi. Ja pakkoko sitä on aina tuijotella sitä maisemaa ikkunasta – ei ole iso homma vetää takkia päälle ja käydä Laukontorilla palelemassa. Miksi mä aina vain mietin, että pitäis tehdä arkenakin niin ja pitäis tehdä arkenakin näin. Miksi mä vaan yksinkertaisesti en tee niitä asioita, joita muka pitäisi?
Joten tänään kohtasin Pyhäjärveltä puhaltavan hyytävän viiman ja lähdin sitä uhmaten kohti Frenckelliä ja TKL:n asiakaspalvelupistettä (koska missään nimessä ei pidä kuvitella, että seutulippua voisi ladata esim. bussissa tai ärrällä).
Ja kuinka ollakaan, bussikortin lataamisesta poikkeuksellisen nopeasti suoriutuneena, hoksasin olevani ihan Kahvila La Famillen vieressä. La Famillen, joka on aika törkeän hintainen, mutta jonka palvelusta ja ruuista maksaa ihan ilolla hiukan ylimääräistäkin. La Famillen, jonka leipä ja levitteet ovat niin hyviä, että voisin istua kahvilassa koko päivän vain syömässä leipää. La Famillen, jossa tavattoman epäsuomalaiseen tapaan henkilökunta suosittelee tuotteita, kyselee kuulumisia ja kehottaa ottamaan jälkiruokaakin. La Famillen, jossa kahvikin tuodaan asiakkaalle pöytään eikä asiakasta käsketä tiskaamaan omia astioitaan.
La Famillen, jonka punajuuri-vuohenjuusto-raviolit oli niin hyviä, että olisin voinut kiitokseksi suudella henkilökuntaa.
Tiedän, että mulla ei ole rahaa päivittäin käydä syömässä 15 euron lounaita alkuruokineen ja jälkiruokineen. Tiedän, etten jaksa välttämättä edes joka viikko suoria Kauppahallia pidemmäs lounaalle. Tiedän kuitenkin myös, että vaihtelu virkistää ja rauhallinen lounashetki ihan omassa parhaassa seurassa tekee päivästä ja viikosta vähän paremman.
Matkalla takaisin toimistolle kävelin Wanha Aitta -nimisen antiikkiliikkeen ohi, huomasin kyltissä lapun ”loppuunmyynti” ja mietin, että pitäis joskus käydä tuollakin. Lähiruokakauppaa Tila Kaupungissa lähestyessäni pohdin, että pitäis joskus käydä ostamassa sieltä sitä ihanaa Rekolan leipää, jota Luomulaatikoltakin tilattiin.
Mutta arvatkaapa mikä näistä kummastakin pitäis ja pitäis -pohdinnasta teki erilaisen kuin ennen? Sen sijaan, että olisin vain jossitellut, käännyin kannoillani ja marssin ensin Wanha Aittaan ihastelemaan ikivanhoja posliiniesineitä ja sen jälkeen Tilaan ostamaan kauraleipää.
Koska ei ne asiat muutu kuin sillä, että ne itse muuttaa.
kirsikkainen
mmm. La Famille listattu must go paikkoihin – tuli nälkä, vaikka juuri söin! Kivaa maanantain jatkoa (:
Emmi Nuorgam
Ehdottomasti kannattaa! Ja syödä SEKÄ suolaista ETTÄ makeaa. Muuten siitä ei saa kaikkea irti. 😉
inkkuww (Ei varmistettu)
Mutta voihan seutulipun ladata bussissa ja ärrällä! Siis jos on valmiiksi seutulipun pohja kortissa 🙂
Itselleni maanantait eivät ole pahimpia, vaan tiistait! Ehkä sovellan ajatuksiasi huomiseen kauhupäivääni sitten 🙂
Emmi Nuorgam
Jostain syystä tota Pirkkalan seutulippua ei voi. Kuten ei Pirkkalan matkakorttiakaan. Sitä tosin ei voi ladata TKL:n pisteessäkään, vaan se ladataan linja-autoaseman matkahuollossa. 😛
Onneksi Pirkkala liittyy TKL:n piiriin kesällä. Ei sillä, mehän ehditään sitä ennen takas tamperelaisiksi ja silloin saan ladata sit korttiani missä haluan. <3
inkkuw
Vänkään nyt vielä vähän lisää, että voi Pirkkalankin! Missä tahansa Paunussa kun vain sanoo kuskille että tarvis ladata ja latoo 58euroa tiskiin (käteisenä) niin on taas kuukausi lisää aikaa pärtsäillä 😀 olen siis itsekin pirkkalalainen ja tää toimii ainakin matkahuollon korteilla. En kyllä tiedä miten niiden TKL:n korttipohjien kanssa on, mutta nekin onnistuu ärrällä ihan normaalisti ainakin ymmärtääkseni…
Oi kesää odotellessa <3 ja se seitsemän minuutin vuoroväli, ai että: ei enää puolentoista tunnin välejä sunnuntaisinkaan, mitä luksusta!
Emmi Nuorgam
Mulla on siis sellainen missä lukee ”Tampereen joukkoliikenne, Seutulippu” (vissiin joku uuden mallinen, kai?), ja joka kerta kun oon koittanut, niin ne kuskit näppäiltyään hetken toteaa, että tätä ei voi ladata täällä. Mene ja tiedä, onneks ei tosiaan tarvi enää tän jälkeen asialla vaivata päätään! 🙂
Emmi Nuorgam
Koitin selata fb-statuksiani siltä ajalta kun bussikortin hankin, koska se oli ihan u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-n hankalaa ylipäänsä, mut en jostain syystä löytänyt. Jotenkin siihen liittyi tietojärjestelmät joiden mukaan olin helsinkiläinen (vaikka en koskaan ole virallisesti ollut edes kyseisessä kaupungissa kirjoilla), noi latausongelmat ja vittuilevat asiakaspalvelijat. Great success!
inkkuw
Auts, kuulostaapa todellakin tuskastuttavalle! En osaa kyllä tohon enää mitään sanoa, paitsi että saat täydet sympatiat frenckelillä ravaamiseen, ollut siellä ehkä kahdesti ja sekin oli liikaa! Joskaan ei niin paha kuin luulin, hmm… Mutta hei, onnea matkaan ja ihanaa törmätä pirkkalalaiseen blogaajaan (ei sillä, olit ihana jo aikaisemminkin) !
cady
Hei ihan superhyvä, tätä lisää! Tai siis enemmän syömistä ulkona ja enemmän henkilökuntaa jonka asenne ei ole ”mene pois” -henkistä. Virtuaali-high five!
Ensin meinasin lisäksi vaatia La Famillen lisäksi Helsinkiin (esim. mun alakertaan köh köh köh), mutta sitten tulin siihen tulokseen että kyllä sää ja Tampere ansaitsette tämän helmen.
Emmi Nuorgam
No niin ansaitaan! Mä en kestä niitä paikkoja, joissa ensin maksat 5€ kahvista ja sitten palautat itse sen kupin astianpesukoneeseen. Joku joskus laski, että paljonko työpaikkoja sillä saatais, että ABC-asemien itsepalvelusta luovuttais, ja se oli jotakin kymmenien tuhansien luokkaa. Just sayin´.
Maiumyy
Asian ytimessä!
Eilinen päivä oli kiva, kun vietin unohtunutta ”herkkupäivää” 🙂 Suupielet ylös arkenakin, sillä arki(kin) on kivaa jos sen sellaiseksi tekee, kuten sanoit…
Emmi Nuorgam
Tein eilen sen Lilyn hyvinvointitestihässäkän ja sieltä mulle tuli motoksi:
”Elämä on kymmenenprosenttisesti sitä, mitä sinulle tapahtuu ja yhdenksänkymmentäprosenttisesti sitä, miten suhtaudut tapahtumiin.” (Lou Holtz)
Ja pakko kyllä olla samaa mieltä!