Aina välillä multa kysytään missä olen töissä ja mitä mä niinku oikeasti teen. Vastaan usein, että olen töissä maailman upeimmassa työpaikassa, jossa ihmisellä on hyvä olla.
Sellaisessa paikassa, jossa aamulla alakerran lounaskahvilan täti tuo maisteltavaksi uusia leivonnaiskokeilujaan.
Sellaisessa paikassa, jossa ulos lähtiessä naama jäätyy sekunnissa ja rullautuu pois.
Sellaisessa paikassa, jossa ensimmäiseksi aamulla saa ottaa kahvia ja suklaakeksejä, kietoutua vilttiin, nostaa jalat pöydälle ja laittaa Scandinavian Music Groupin uuden levyn soimaan.
Sellaisessa paikassa, jossa on ihan ok liikuttua siitä, miten huikea tuo uusi Terminal 2 on. Hakea lisää kahvia, avata suklaalevy ja kuunnella albumi vielä toiseen kertaan.
”Musikaalimainen avausraita Hiukset on kuin alkusoitto jollekin surulliselle ja kipeälle. Kokkosen ääni hukkuu haikeiden jousien alle ja enteilee matkaa jolta ei välttämättä ole paluuta. — (Nuorukaisen) Tunnelma muistuttaa F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun viimeisiä sivuja, joissa juhlat ovat enää muisto eikä uima-altaaseen uskalla kukaan kastaa varvastaan.”
– Anton Vanha-Majamaa/Rumba
Silkkitassu
Bongasin sut telkkarista pari päivää sitten. 🙂
Emmi Nuorgam
Ai kauhee. En pystynyt katsomaan kokonaan edes kun ne tuli ekan kerran, musta sai niin erikoisen vaikutelman, että huhheijakaa. 😀