Vastakohdat täydentää toisiaan ja läpäläpä. Testattu on, ei täydennä. Tai vaikka täydentäisi, niin kyllä mun ylivoimaisesti toimivin parisuhde on tämä, jossa miehen kanssa tykätään samoista asioista. Niinkun nyt vaikka maata koko viikonloppu hotellihuoneessa katsomassa telkkaria ja poistua lähinnä syömään.
Syödä ensin perjantaina Patronassa ”vaan jotain pientä” kuten vaikka 8 ruokalajin menu. Menu, jossa pöytään kannetaan toinen toistaan ihanampia annoksia; nachoja, salsoja, chilikastikkeita, cevichejä, tostadoja, empanadaksia, tacoja, quesadilloja, kaktusta. Annoksia, jotka saa jokaisella suupalalla huokailemaan, että miten joku näin yksinkertainen voi olla näin hyvää? Tai miten tää possu maistuu tältä? Tai miten lihaliemessä voi olla näin monta makua? Niitä samoja, puhtaita makuja, joita me Panamassa saatiin kolme vuotta sitten meidän uuden vuoden reissussa (suosittelen muuten ihan kamalan paljon, matkakertomus täällä!). Mä olen vankkumattomasti sitä mieltä, että jos ruoka pystyy herättämään muistoja, niin silloin se on enemmän kuin onnistunutta. Ja ton kriteerin perusteella Patrona onnistui erinomaisesti. Nyt siellä joku nyökyttelee, että no sehän on vain limeä ja chiliä, mutta voi kuule: kun sen kalan on ihan itse kalastanut siellä Panaman sademetsässä ja paikallinen kokki valmistaa sulle cevicheä sun nenän edessä, niin se ei ole vain limeä ja chiliä. Se on rakkautta. Se on sellainen elämys, jonka vuoksi mä olen koska tahansa valmis ottamaan lainan ja viemään mun lapset sinne. Joten sen vuoksi, ihmiset, menkää Patronaan ja antautukaa henkilökunnalle – te ette tule pettymään!
Lauantaina herkuteltiin Glo Art Hotelin (croissantti)aamiaisella (voinko kutsua itseäni vakkariksi, kun yövyin siellä toisen kerran vuoden sisään?), jonka jälkeen toteutettiin lumipyryä uhaten viikonlopun ainut ruokaan liittymätön aktiviteetti: käytiin Kiasmassa. Mun täytyy myöntää, että en ole mikään nykytaiteen suurin fani, mutta koska mies tykkää, niin melkein koko päivä menikin siellä. Näyttely Erkki Kureniemestä oli mun ennakkoluuloista huolimatta aika vaikuttava kokemus: Eki on oikeasti nähnyt tulevaisuuteen! Mies naureskeli moneen otteeseen, että mä voisin olla 2010-luvun Erkki – sillä erotuksella että Erkki dokumentoi kaiken mitä hänen elämässään tapahtui, mä lähinnä kaikki ruoat joita syön.
Lounaaksi meidän oli tarkoitus käydä Burger Kingissä voppereilla, mutta Mannerheimintien Burger Kingiin oli pidemmät jonot kun Helsinki-Vantaan lähtöselvitystiskillä, joten ehdotin miehelle lounaaksi pizzaa. Itsehän väitän aina, etten pidä pizzasta, mutta Putte’s Bar&Pizza todisti mun luulot taas vääriksi. Mä en siis pidä sellaisesta pizzasta, jonka pohja on vetinen, tomaattikastike karvas ja pizzan päällä 6000 eri täytettä. Puttesin salami-mozzarellapizza sen sijaan hipoi aika lähellä täydellistä ja kun tuunattiin pizza vielä tilaamalla dippi reunoja varten, olin mä jälleen kerran ihan sanaton. Niin valkosipulista, niin täydellistä. Joku on mulle joskus haukkunut Puttesin siellä leijuvan käryn takia, mutta musta ihana pizzan tuoksu kuuluu asiaan. Miten muuten voi tietää, että mitä syö, jos ravintolassa ei tuoksu miltään? On todella harmi, että Tampereella ei ole mitään Putten kaltaista pizzapaikkaa, joka olisi viehättävä sekoitus baaria ja pizzeriaa – Kotipizzassa ei jotenkin oo samanlainen fiilis vaikka kuinka tilais Karhun kolmosen pizzan kyytipojaksi..
Illalla oltiin jo hetki sitä mieltä, että enää ei pysty syömään mitään – mutta sitten taas toisaalta edellisellä kerralla ihastuin Hokun dim sumeihin niin, että niitä oli pakko lähteä maisteleen. Tavallaan harmi, että Hokussa olikin sitten yksityistilaisuus eikä päästy sinne, mutta tavallaan se oli myös meidän onni, kun tajusin että oltiin ihan muutaman korttelin päässä Gaijinista. Ironista kyllä, yritettiin saada pöytä Gaijinista jo kolmisen viikkoa sitten, mutta silloin ainoa vapaa pöytä olis ollut 21.30, enkä mä halunnut niin myöhään syömään. Saapasteltiin sitten kuitenkin kello 21.15 Gaijiniin tiedustelemaan, olisko mitenkään mahdollista saada ”jotain ihan pientä syötävää” ja meillä kävi aika peikkomainen flaksi: baaritiskiltä vapautui just sopivasti meille paikat. Ja talon parhaat paikat olikin, mies sai baarimikolta upeita drinkkejä ihan ohimennen ja mä tuijotin lähes maanisesti kaikkea sitä ruokaa, jota keittiöstä kannettiin ulos. Siinä me sitten tilailtiin dim sumeja, snäksejä ja pork buneja aina kun tarjoilija sattui kulkemaan ohi ja kruunattiin meidän pieni iltapala tilaamalla vielä lisäksi taskurapua ja possuramen. Ihan(aa) kamalaa liioittelua ja illan päätteeksi vierittiin taas hotellille.
Meillä oli alunperin tarkoitus lopettaa reissu sunnuntaina Sandron brunssiin, mutta koska en oikein edelleenkään pysty ajattelemaan ruokaa, jätettiin se suosiolla väliin. Sandron brunssi kun kuulemma ansaitsee meganälän ja jopa pienen darran, ei mitään puolivillaista ruuan närppimistä.
Kotimatkalla kun haettiin Hildan mummulasta kotiin, naureskelin appivanhemmilleni, että eipä me oikeastaan tehty mitään muuta kuin syötiin, maattiin ja katsottiin telkkaria, ja oli ihan parasta. Anoppi kertoi nuorempana matkustaneensa aina romaanin pituisen to do-listan kanssa ja loman menneen pilalle, jos kaikkia kohtia ei jostain syystä ehtinyt loman aikana suorittaa. Hämmästelin tätä miehelle vielä autossa, ja meinasi itku tulla, kun mies totesi, että ”Sen takia me ollaan naimisissa, ettei meidän tarvi tehdä muuta kun lihoa yhdessä. Siks mä sua rakastan.”
Awww. Yksi parhaista lomista koskaan, vaikka tänä talvena jäi se aurinko ja päiväntasaaja välistä.
CougarWoman
Unelmaloma!! Mä tajusin että mua ja mun miestä yhdistää ihan sama asia 😀
…saattaa siis olla parisuhde kohta vielä kriisimmässä kun aloitettiin yhteisestä päätöksestä terveellisen ruokavalion noudattaminen tänään. Siinä meni sitten se viimeinenkin yhdistävä tekijä…
Emmi Nuorgam
No mutta voihan terveellinenkin olla hyvää… 😀
Ei vaan, mutta siis jos ollaan ihan tosissaan, niin eihän mekään mitenkään ihan superepäterveellisesti syöty, jos ei aamupaloja ja pizzaa lasketa (ja hei sekin maltillisesti puolitettiin!). Pitäis enemmän ihan arkiruoassakin suosia aasialaisuutta, siellä ei turhaan rasvan ja valkosten sokereiden kanssa pelata.
FFFifi
Tuli nälkä lukiessa 😛
Kristaliina
Eikä! Yksi harvoja hetkiä, joka sai mut ajattelemaan, että ”hei miks me aina syödään nepalilaisessa?”. Oooh, pakko päästä tuonne Patronaan. Vai jäikö listasta mieleen, että oiskohan siellä jotain herkkua kasvissyöjällekin…?
(kävin jo katsomassa niiden nettisivuiltakin, mutta siellä näytti aika suppealta)
Emmi Nuorgam
Olikohan nyt niin, että kaikkea sai kasvisversionakin? Joku merkintä listassa oli, mutta ei valitettavasti jäänyt mieleen että mitä siinä tarkalleen luki. Noita menujahan ei myöskään ole netissä, ja musta lista oli laajempi paikan päällä. Ja siis kuulemma kaikki erikoisruokavaliot pystytään huomioimaan (kunhan osaa englanniksi kertoa mitä ei syö – palvelua saa espanjaksi tai englanniksi)! Tarjoilija tosin kertoi, että juuri meitä ennen siellä oli ollut mm. seurue, jossa yksi henkilö ei syönyt lainkaan chiliä. Meksikolaisessa! 😀
Emmi Nuorgam
Kyselin hiukan, ja about puolet listan annoksista on tarjolla myös kasvisversiona. Vegaaniudesta en osaa sanoa, mutta siis ”tavallisille” kasvissyöjille pitäis kyllä löytyä vaihtoehto jos toinenkin! 🙂
Emmi Nuorgam
Ja vielä, Patronaan kannattaa tehdä pöytävaraus, jos haluaa olla varma että mahtuu. Me saatiin jollain aivan käsittämättömällä tuurilla pöytä, kun juuri sillä hetkellä kun astuttiin ravintolaan joku perui varauksensa!
Vierailija (Ei varmistettu)
Onni on, kun on löytänyt samoista asioista nauttivan aviomiehen :). Kuulosti ihan meidän viikonloppureissuilta. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa, voiko enää enempää toivoa?
Emmi Nuorgam
No ei! Tai itseasiassa vähän odotan sitä, että lapset on niin isoja, että nekin pääsee mukaan. Katotaan millaiset toiveet sit on, kun ne on isoja ja haluaa aina mukaan joka paikkaan.. 😀
Katie
Oijoijoi, kiitos tästä! Monta paikkaa, joista en ole kuullutkaan, vaikka kuvittelin tietäväni Helsingin ravintolat. Patrona varsinkin kuulostaa ihan unelmalta. Lontoossa on meksikolaista katuruokaa tarjoava Wahaca-ketju, jossa voisin vaikka asua…
Emmi Nuorgam
Juu ja aina kun Helsingistä tulee takaisin kotiin, niin iskee päälle pieni apatia: miksei meillä Tampereella ole mitään kivaa? 😀
Patronalla on myös ”pikkuveli” Cholo, jossa on vaan pari asiakaspaikkaa ja se on enemmän juuri tuota katuruokameininkiä. Jos oltais oltu yhtään pidemmällä reissulla, niin oltais kyllä poikettu ihan ohimennen siinäkin.. Pikkuruinen paikka, jonka ikkunat on aina huurussa ja sisällä on niin paljon ihmisiä, että ahtaanpaikan kammoisia vois hirvittää. Perin epäsuomalaista siis! 🙂
Marsikka
Se on kyllä ihan parasta lomailua että majapaikasta poistuu vaan syömään (monta kertaa päivässä). Ahh. Tuo Patrona kuulostaa kyllä niiiin hyvältä, vaikka kasvisvaihtoehtojen perässä olisin minäkin.
Emmi Nuorgam
Tuossa just Kristalle kommentoinkin, että noin puolet listan annoksista on saatavissa kasvisversiona, eli sinne vaan mars! 🙂