Kirjallinen haaste

Sain Mainostaulujen takana -blogin minsulta ja Retroprinsessan Raisalta kirjallisen haasteen ja mietin jo hetken, että kehtaanko edes vastata tähän. Mähän olen jo ennenkin maininnut, etten juuri koskaan lue mitään järkevää, saati kehittävää, ja esimerkiksi mun miehen mielestä kaikki mun kuluttama kirjallisuus on lähinnä noloa. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että tuskin nyt ihan kaikki muutkaan ihmiset lukee vain Dostojevskia tai Coelhoa (tai sitä helvetin Deleuzea ja Foucaultia, jota ilmeisesti Todelliset Edelläkävijät lukee). Olkoon tää nyt taas vertaistukea muille noloille chick lit -faneille.

1. Onko sinulla kirjallisuuspaheita?

No edellisessähän se oikeastaan tulikin jo: eli en lue oikeastaan mitään muuta kuin chick litiä. Yhden lastenkasvatuskirjan luin, mutta Kuinka kasvattaa bébé oli ehkä enemmän viihteellinen kuin sellainen jarisinkkosmaisesti faktoihin nojaava. Chick litin lisäksi luen jonkun verran muuta kaunokirjallisuutta, kuten joululomalla Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä, mutta en juuri koskaan runoutta, historiallisia tositarinoita tai elämänkertoja. Niitä kirjallisuusklassikoitakaan en ole lukenut varmaankaan ainuttakaan, vaikka pitäisi kyllä, kuuluvat yleissivistykseen.

2. Voiko kirjan jättää kesken?

Voi, ja varsinkin lapsen syntymisen jälkeen oikeastaan ainoa tapa lukea mitään, on pätkissä. Ennen vanhaan mulla oli tapana ottaa aina lomille yksi pokkari per päivä ja lukea kirja kutakuinkin yhdellä istumalla. Luulen, että tää onnistuu seuraavan kerran vasta parinkymmenen vuoden päästä..

3. Minkä kirjan valitsisit kirjahyllystäsi säästettäväksi, jos muut pitäisi antaa pois?

Marianne Käckon Tapa minut äiti. Luin lukioaikana kamalasti esimerkiksi Torey Haydenin kirjoja, koska noiden tositarinoiden ahdistus ja epätoivo kiehtoi mua. Käckon kirjaan törmäsin silloin samaan aikaan ja jotenkin se liikutti mua vielä paljon syvemmin kuin Hayden koskaan. Kirja kertoo ihan tavallisen suomalaisen perheen tarinan, kun perheen tytär kieltäytyy syömästä, eikä hänelle tahdo löytyä apua mitenkään. Kirjan nimi tulee eräästä tilanteesta, jossa tytär pyytää sairaalan letkuissa maatessaan äitiään mieluummin tappamaan itsensä kuin pakottamaan tämän syömään.

4. Oletko jättänyt kirjan/kirjoja lukematta, jos sen/niiden kirjoittaja ärsyttää sinua?

Olen, esimerkiksi Sofi Oksasen kirjoja en lue siksi, että Oksanen etuili mua yksi joulu Stockmannin paketointijonossa. Kuulostaa jälkikäteen ihan mitättömältä, mutta kun itse on ottanut vuoronumerolapun ja odottanut omaa vuoroaan yli tunnin, niin korpeaa ihan pirusti kun toinen vaan pokkana kävelee sun vuorolla tiskille. Ja vielä enemmän korpee, etten saanut edes sanotuksi mitään!

5. Jos olisit kirja, mikä olisit?

Ai kauhee. Olisin varmaan joku niistä Sophie Kinsellan Himoshoppaajista, jossa päähenkilö elää jatkuvasti ihan yli varojensa, koska oli vaan pakko saada uudet kengät..

6. Millä perusteella valitset kirjan esim. kirjastosta luettavaksi?

Kannen 😀 Oikeasti, olen niin nolo.. Joskus saatan etsiä jotain hittikirjaa, jota ei tietenkään löydy kun kaikki muutkin haluavat lainata sen, joten silloin kaarran sinne romaaniosaston pokkarihyllylle ja valitsen jotain, missä on kiva kansi. Yleensä vaaleanpunainen ja korkokenkiä.

7. Parasta matkalukemista?

Candace Bushnellin pokkarit. Carrien nuoruusvuodet esimerkiksi – on muuten paljon parempia kirjoina kuin televisiosarjana. Lisäksi sellaiset tarinat, joissa syödään ja juodaan minkä romantiikalta ehditään, kuten nyt vaikka viime syksynä lukemani Kesä Toscanassa, virittelee lomatunnelmaan erinomaisesti.

8. Kirjallisuuden vaikuttavin tai kaunein rakkaustarina?

Hmmm, tätä jouduin miettimään todella pitkään, koska en ole lukenut kuuluisia klassikoita kuten Ylpeys ja ennakkoluulo tai Tuulen viemää, eikä hömppäromaanien rakkaustarinat ole mitään erityisen mieleenpainuvia. Tietysti helppo ratkaisu olisi sanoa Romeo & Julia, kun tarinan tuntevat kaikki. Mutta sitten taas toisaalta, eihän tässä rajattu, että rakkaustarinan tulisi olla nimenomaan romanttinen, ja senpä vuoksi vastaankin Veljeni Leijonamieli. Joonatanin ja Korpun tarina on upea ja vaikuttava kertomus veljeydestä, ystävyydestä ja pelkojen voittamisesta.

9. Ärsyttävin hahmo?

Tää ei nyt ole varsinaisesti kirjallisuutta, mutta en keksinyt muutakaan (sitäpaitsi ihan varmasti sarjasta on tehty kirjojakin): Kaapo. Te joilla on lapsia, tiedätte mistä mä puhun..

10. Tarina, joka jäi kaihertamaan tai mietityttämään pitkäksi aikaa?

Tapa minut, äiti. Tämän oman äitiyden myötä tulee entistä useammin mietittyä, että miten voisin suojella lastani, ettei sille koskaan tapahtuisi mitään pahaa. Samaa aihetta käsittelee myös Laura Honkasalon Siskoni, enkelinluinen tyttö, jonka luin teini-iässä niin monta kertaa, että kirjasta taisi lopulta tippua kannet pois. Honkasalon kirjassa erityisesti vanhemmat esitetään etäisinä ja välinpitämättöminä henkilöinä, joiden kaltainen en itse koskaan haluaisi olla.

11. Muistatko aina kirjailijoiden nimet?

En, valitettavasti. En muista aina edes kirjojen nimiä, vaan nuo aiemminkin mainitsemani kannet jää paremmin mieleen.

12. Onko sinulle koskaan käynyt niin, että huomaat vasta kirjan loppusuoralla lukeneesi jo aiemmin kyseisen kirjan?

En kyllä ainakaan muista että olisi käynyt, elokuvien kohdalla ehkä useamminkin.

13. Kirja, joka sai sinut hyvälle mielelle?

Tuntuu, että nimeän nyt vain joka kohdassa samoja kirjoja, mutta vastaan jälleen sen Kesä Toscanassa, josta itse asiassa oikein bloggasinkin syksyllä.

14. Kirja, jonka olet ajatellut lukea, mutta et koskaan ole saanut aikaiseksi?

Seitsemän Veljestä. Edelleen on hiukan huono omatunto, että sain lukiossa kirjallisuuskurssista kympin lukematta kirjaa, johon koko kurssi perustui.

15. Minkä ikäisenä luit ensimmäisen kirjasi? Minkä niminen kirja?

En muista mitä olen lukenut aivan ensimmäisenä, mutta ensimmäinen kirjasarja jonka luin kokonaan oli Neiti Etsivät. Luin lapsena ja nuorena muutenkin todella paljon ja siihen nähden onkin ehkä hiukan yllättävää, miten vähän nykyisin luen kirjoja. Ehkä pitäisi vähentää Lilyssä roikkumista ja alkaa täyttää illat kirjallisuudella?

16. Kirjaston kirja vai oma kirja?

Mieluummin oma. Antikvariaattiakin pyörittävältä äidiltäni olen oppinut aikamoiseksi kirjanatsiksi, eikä siis esimerkiksi kirjojen sivuja saa taittaa, vaan aina tulee käyttää kirjanmerkkiä. Ja kirjan takakannen ”naksauttaminen” auki, se se vasta kamalaa onkin!

17. Oletko itse koskaan haaveillut kirjoittavasi kirjaa? Jos olet, niin mistä aiheesta?

Haaveilin kouluaikoina kirjoittavani ja olinkin esseekirjoituksessa mielestäni hyvä. Mutta sittemmin olen tajunnut, että mulla ei ole kärsivällisyyttä kovin pitkien ja johdonmukaisten tarinoiden luomiseen, olen ehkä enemmänkin sellainen yksittäisten hetkien kuvailija.

18. Minkä kirjan lukeminen on kestänyt sinulla pisimpään, miksi? (Keskeneräisiä ei lasketa.)

Varmaan mikä tahansa saksan oppikirja.

19. Mitä kirjaa suosittelisit, miksi?

Suosittelen Lauren Weisbergerin Viime Yönä Chateau Marmontissa, koska kenenkään elämässä ei koskaan ole liikaa romantiikkaa ja onnellisia loppuja.

Haastan teidät kaikki ja saatte valita näistä kysymyksistä itsellenne kymmenen vaikeinta.