Täällä on vedetty nyt oikein kuorma-autolasteittain herne-maissi-paprikaa nekkuun viimeisen viikon aikana.
Ensin sen aiheutti Keskusta ja Kimmo Tiilikainen pyllistämällä perheille, äideille ja nuorille naisille.
Sitten saman teki Perussuomalaisten väistyvä eduskuntaryhmän pj Pirkko Ruohonen-Lerner.
Jonka jälkeen Keskusta nokitti homoilla.
Mä olen jotenkin niin kamalan vihainen ja raivoissani, etten oikein pysty muodostamaan järkevää sanaa suustani. Toki tiedän, että oppositiopuolueiden on oltava eri mieltä kaikesta hallituksen kanssa, mutta jaanaisivat siitä helvetin kuntauudistuksesta sen sijaan, että kyseenalaistavat seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisen aseman tai julkisesti hyväksyvät naisten ja miesten välisen palkka-arvon ja naisten syrjimisen työmarkkinoilla.
Olen siinä mielessä ollut aina huono poliitikko, etten ole ollut kovin kiinnostunut taloudesta (en osaa pyörittää edes omaani, niin miten voisin hahmottaa yhdenkään kunnan tai valtion taloudesta tuon taivaallista), kaavoituksesta (mitä se mulle tekee mihin kukakin haluaa rakentaa) tai vanhustenhoidosta (on mulla tästä mielipiteitä, mutta niiden realistisuudesta en tiedä tuon taivaallista).
Sen sijaan olen ollut aina kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta, ihmisten yhdenvertaisuudesta, suokupuolten tasa-arvosta, koulutuksesta ja kulttuurista. Kokoomusnuoriin kuuluessani ne aloitteet, jotka liittokokoukselle päätyivät meikäläisen kirjoituskoneesta, koskivat vanhemmuuden kustannuksia, uskonnonopetusta, ihmisten yhdenvertaisuutta ja avioliittolakia, lasten oikeuksia avioerotilanteissa tai tekijänoikeuslakia. Kun erosin puolueesta, tein sen osittain siksi, että en halunnut kuulua järjestöön, jonka kaikkia kannanottoja en voi sataprosenttisesti hyväksyä ja osittain siksi, että koin antaneeni jo kaiken mitä annettavissa oli.
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin useammin kuin kerran miettinyt, että entä jos mulla sittenkin olisi vielä jotain sanottavaa?
Entä jos sen sijaan että mouhoaa näistä asioista miehelleen, mouhoaisikin asioista jollekin, joka voisi asioita jotenkin myös muuttaa?
Entä jos?
Annennee
*Sniiif*
Noin, nyt on hemapat hengityselimissä. Siis… jooh. V*ttu.
Kaptenska
Eikä siinä vielä kaikki! Päivän Hufvudstadsbladetissa oli Pentti Oinoselta (ps) sitaatti, jossa herra totesi, että jos sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksytään on vain ajan kysymys, milloin eduskunta alkaa keskustella moniavioisuuden sallimisesta.
Emmi Nuorgam
Torstaina tulee varmaan joku homokeskustelu televisiosta, siihen liittyen bongasin tän:
Kiitos vaan Vesa Linja-Aho.
Vierailija (Ei varmistettu)
Mä ainakin äänestäisin sua! 🙂 En vaan voi käsittää, miten vielä vuonna 2014 joku voi oikeasti olla tuota mieltä. Ja että Suomen kaltaisessa maassa joudutaan keskustelemaan tasa-arvon perusasioista.
Emmi Nuorgam
Awwww! Kiitos. 🙂
LauraEm.
Tekis mieli jotenkin eritellä noita lainauksia, mutta en voi kun vituttaa niin.
Elmi
Mutta ei kai se, että ei kannata tätä tehtyä kotihoidotukipäätöstä ja toivoo siihen muutosta tarkoita sitä, että hyväksyisi miesten ja naisten palkkaeron työmarkkinoilla? Tai pyllistäisi perheille, äideille ja nuorille naisille? Minä pidän tätä tehtyä päätöstä huonona, mutta en ole tasa-arvon vastustaja tai sen hyväksyjä. Olen kanssasi samaa mieltä ongelmasta ja sen ratkaisutarpeesta (naisten heikompi asema työelämässä ja palkkakuilu), mutta olen eri mieltä vain siitä, onko tämä päätös siihen sisältyvine ongelmineen paras tapa ratkaista ongelma. Ymmärrän, että kotihoidontuen jakautuminen tasaisemmin vanhempien kesken tai yksinkertaisesti äitien kotona lasten kanssa viettämän ajanjakson lyheneminen voisivat parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla, mutta en kannata tätä päätöstä siihen liittyvien ongelmien takia. En siis hyväksy epätasa-arvoa ja kannatan sen kehittämistä, mutta näen tämän keinon ongelmallisena.
Jotenkin tuntuu, että tätä keskustelua käydään jostain poteroista (en viittaa sinuun tällä kommentilla) ja että päätöksen vastustajia pyritään leimaamaan tasa-arvon vastustajiksi tai kivikautisiksi arvoiltaan. Minä en todellakaan ajattele, että äidin paikka on kotona tai että on ongelmatonta, että niin suuren osan vanhempainvapaaasta pitävät naiset. Näen silti, että kotihoidon pakkojyvittäminen vanhempien kesken leikkaisi kotihoidontukea monelta perheeltä ja pakottaisi pakkoratkaisuihin monessa sellaisesssa perheessä, jossa päätös siitä, että vain toinen vanhempi käyttää vanhempainvapaat tehdään ihan jonkin muun syyn perusteella kuin jonkin sukupuolinormin pohjalta. Näen tässä ratkaisussa suuren perheiden eriarvoisuuden edistämisen riskin. Minä pidän tätä jyvittämispäätöstä huonona, mutta en sen takia että pitäisin huonona naisten ehkä tasa-arvoisempaa asemaa työelämässä vaan siksi, että näen sen huonona ratkaisuna ongelmaan, jonka olemassaolosta sinällään olen kanssasi samaa mieltä. Ei kai tämä tee minusta tasa-arvon vastustajaa tai nuorten naisten suuntaan pyllistäjää?
Miu. (Ei varmistettu)
Olen samaa mieltä tästä kotihoidontuen pakkojyvittämisestä. Ajatus on hyvä, mutta toteutus holhoava. Mutta tuo Ruohonen-Lernerin kommentti on kyllä aika omaa luokkaansa. Huh.
LauraEm.
Mulle ei auennut, että mitkä ne ongelmat siis on? Pakkoratkasu mennä töihin?
”kotihoidon pakkojyvittäminen vanhempien kesken leikkaisi kotihoidontukea monelta perheeltä” (kurs mun.)
Kotihoidontukihan ei oo mikään kansalaisen yleinen oikeus, jonka käyttämättä jättäminen ois henkilökohtasta sortamista. Yhtä lailla tavoteajassa tai nopeemmin valmistuneelta opiskelijalta ”leikataan” opintotukee, kun tukikuukausia olis pidemmällekin, tai öh ans.työttömyyskorvausta ei saa maksimiaikaa jos menee töihin ennen sen loppumista. Samoin kht:n saamisen loppuminen ennen kolmen vuoden täyttä aikaa ei oo sen leikkaamista, jos (toisen vanhemman kotonaolon sijaan) molemmat lähtee töihin.
Elmi
Niin, sehän se poliittinen keskustelu tässä varmaan onkin, että tulisko kotiohoidontuen olla yleinen oikeus vai ei.
Tällä leikkaus-kommentilla viittasin siihen, että kaikissa perheissä ei ole mahdollista taloudellisesti tai muista syistä, että molemmat vanhemmat käyttäisivät jyvitetyn osuutensa kotihoidontuesta. Tällöin kotihoidontuen määrä vähenisi näissä perheissä – tämä päätös leikkasi kotihoidontuen määrää perheissä, joissa ei ole mahdollista molempien vanhempien käyttää tätä mahdollisuutta. Näen tuon opiskelija-ananlogian siten ongelmallisena tässä, että monessa perheessä lapsen kotihoito ja siten kotihoidon tuki päättyisi kokonaan toisen vanhemman jyvitetyn osuuden loppumiseen ei valinnan (kuten opiskelijalla) vaan olosuhteiden takia. Perheet asettuisivat tässä ratkaisussa siksi eriarvoiseen asemaan sen pohjalta, minkälaisia ratkaisuja niissä on mahdollista tehdä.
Selitykseni oli tuossa aika tiivis kun tästä kahvitauolta postailen, mutta linkkaanpa noista kyselemistäsi ongelmista pidemmän ja ehkä valaisevamman pohdinnan.
http://jirkahakala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150206-kotihoidon-tuen-turha-saantely-on-peruttava
(tässä vaiheessa lienee tarpeellista mainita, että en ole Keskustan jäsen enkä itse asiassa ole heitä koskaan äänestänytkään – tuo nyt sattui ensimmäisenä silmään kirjoituksista, joissa tämän päätöksen ongelmallisuutta on pohdittu)
Emmi Nuorgam
Mä en ymmärrä, että miten kellään ylipäänsä on varaa olla hoitovapaalla – oli sitten mies tai nainen – mutta se on jo ihan toinen keskustelu.
LauraEm.
”kaikissa perheissä ei ole mahdollista taloudellisesti tai muista syistä, että molemmat vanhemmat käyttäisivät jyvitetyn osuutensa kotihoidontuesta”
Kaikissa perheissä ei oo nytkään mahdollisuutta käyttää mitään osuutta kotihoidontuesta. Pitäskö tällasille perheille nytkin antaa joku erityinen lisäosa, jotta heidän tukeensa ei ”leikata”? Kun eihän se tarkota, että kotihoidontuki ois pakko käyttää, ja jos sitä ei (omasta halusta tai pakotetusta tarpeesta) käytetä, niin se ois erityinen leikkaus. Tai miks sitten nyt jo ei puututa siihen epäarvosuuteen, että joka ikisen perheen toinen aikuinen (jos puhutaan yleisesti kahden vanhemman lapsiperheistä) vois olla kotihoidontuella kotona täydet reilun kaks vuotta? Eihän se niin voi olla, että vaan jos mies ei käytä kotihoidontukee, niin se on erityisen epäreilua.
Mä ymmärrän kyllä ne ongelmakohdat jotka tässä nähdään, mut kuitenkin mun mielestä jokaisessa on parempi kääntöpuoli tai aika selkee ratkasu.
(Mäkin taukokirjottelen, joten en valitettavasti ehdi nyt lukeen tota linkkiä.)
Elmi
En nyt ehkä täydellisesti ymmärtänyt pointtiasi. Pahoittelen siis jos vastaan ohi. Jos käsitän pointtisi oikein, pohdit, miksi nyt pitäisi keskustella sellaisista perheistä, joiden kyky käyttää kotihoidontukea vähenisi tai leikkautuisi puoleen tämän päätöksen seurauksena, kun on olemassa perheitä, joissa tukea ei ole mahdollista käyttää laisinkaan?
Vastaan lyhyesti: koska yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa on pohdittava päätösten seurauksia. Ja koska niitä päätösten huonoja seurauksia on minusta ongelmallista perustella sillä, että jollain meni asian saralla jo ennen päätöstä huonommin. Minä koen tämän päätöksen ongelmalliseksi, koska se lisää perheiden eriarvoisuutta, vaikuttaa erityisesti vähävaraisiin perheisiin ja vähentää perheiden itsenäistä päätöksentekoa (vierastan sellaista Pakottamalla Vapaaksi -ajattelua). Edellä mainitut kohdat ja niihin liittyvät arvoperiaatteet ovat minulle tärkeitä poliittisia arvoja. Minun arvopuntarissani tällä päätöksellä saavutettavat hyödyt eivät korvaa tästä päätöksestä syntyviä ongelmia.
Tämä kotihoidontukea koskeva keskustelu on poliittinen ja arvopohjainen – asioista voidaan siis olla montaa mieltä, eikä lopullisia totuuksia ole. Ymmärrän hyvin sinun ja monen muun näkemyksen, että päätöksen hyödyt olisivat suuremmat kuin haitat. Ymmärrän hyvin minun ja monen muun näkemyksen, että eivät ole. Tuon ensimmäisen kommenttini pointti ja syyni kommentoida tätä postausta oli kuitenkin tämä: toivoisin että tästä asiasta voitaisiin keskustella leimaamatta päätöksen kritisoijia tasa-arvon vastustajiksi (ja tätähän sinä, LauraEm, et toki tehnyt!), kuten tässä keskustelussa niin usein tavataan tehdä. Tämän päätöksen vastustaminen tai sen kannattaminen kun ei kerro mitään henkilön kannoista naisten asemaan työmarkkinoilla: tätä päätöstä voi pitää hyvänä tai huonona niin tasa-arvon kannattaja kuin vastustajakin. Minä olen nuori, arvoliberaali nainen, joka työskentelen korkeakoulutettuna pätkätöissä alalla, jolla miehet saavat vakinaisen työpaikan naisia huomattavasti helpommin. Minä en todellakaan vastusta tasa-arvoa tai sen kehittämistä – pidän vain tätä päätöstä huonona.
Hulmuhelmahumanisti
Kraah, meinaa kyllä hieman verenpaine nousta noita kommentteja lukiessa. Näytin näytölle keskaria. Miksi ihmeessä politiikassa tuntuu olevan mukana enimmäkseen vanhoja jarruja (iästä huolimatta), jotka eivät ole kuulleetkaan ihmisten yhdenvertaisuudesta, vaan nojautuvat ikiaikaiseen patriarkalismiin ja sulkevat silmänsä sekä korvansa kaikelta järkipuheelta. Lisäksi nämä arvo- ja ajatusfosiilit jyräävät kansan mielipiteen ja arvot tuosta noin vain, koska pelot, ennakkoluulot, näinonainatehty ja umpimielisyys. Opettelisivat ajattelemaan, pahus soikoon. Mur.
Hulmuhelmahumanisti
Ja vielä: nythän Ruohonen-Lerner selittelee Hesarissa kommenttinsa olleen ironiaa!
Emmi Nuorgam
TÄH?!
Hulmuhelmahumanisti
http://www.hs.fi/politiikka/Ruohonen-Lerner+%C3%84itiyslomakritiikkini+oli+ironiaa/a1392783777386
Emmi Nuorgam
Ei helvetti. Just vitsailtiin, että no, kun kyseessä on persut niin kyllä kohta joku ratsastaa paikalle kertomaan tän olleen vaan läppä. Huumoria hei! Kyllähän nyt kaikki Piken tuntevat sen tietää.
Kristaliina
Graaah. Ei pysty edes kommentoimaan, kun niin nyppii. Eiku kommentoinpa silti, mutta koska omat sanat eivät riitä, niin teen sen lainaamalla toisen kirjoittamaa ja sitten vielä toisen lainaamaa FB-statusta 😀
(eli Ville Niinistön status, jonka FB-kaveri jakoi):
Nuorten naisten syrjintä työmarkkinoilla on Suomessa iso ongelma, joka näkyy naisten urakehityksessa ja työllisyysasteessa, vanhempainvapaalta paluun vaikeutena ja pysyvän työsuhteen saamisen vaikeutena. Poliittisten päättäjien on puututtava ponnekkaasti tähän toteuttamalla vanhempainvapaan kustannusten jako kaikilta osiltaan ja edistämällä tasa-arvoisen vanhemmuuden mahdollisuuksia myös isille. Vitsiä maan päälehdessä siitä ei kannata heittää.
Kristaliina
Niin kuin ylläolevasta ”lainaamisen lainaamisesta” kävi ilmi, en ole ärsyyntymiseltäni kykenevä tähän aiheeseen sanomaan oikein mitään järkevää. Muuta kuin että voi h*vetti.
Mutta – mä en ois ikinä arvannut, että sä oot ollut Kokoomusnuorissa! Vaikka tiesin, että olet ollut poliittisesti aktiivinen. Mä ajattelin automaattisesti, että vihreissä tai sos.demissa – ja näistä ehkä vielä enemmän luulin tuota jälkimmäistä. Jännä, en yhtään tiedä, että mistä mun käsitys on syntynyt 🙂
Emmi Nuorgam
Haha, ehkä se johtuu siitä, että en ihan vastaa sitä mielikuvaa joka näistä willerydmaneista ja susannakoskista ihmisille on syntynyt: kokoomusnuorissa ei ole enää tippaakaan inhimillisyyttä tai edes halua keskustella muusta kuin sodankäynnistä, valtiontaloudesta tai Suomen puolustuksesta (Toista se oli silloin Ennen Vanhaan jne….). Jotka kaikki, sinällään, on tärkeitä asioita, mutta harvaa 15-30-vuotiasta ne asiat kiinnostaa siinä määrin kuin KNL odottaa. Itseasiassa musta on vanhana aktiivina vähän harmikin se, miten taitavasti vihreät otti esimerkiksi pikkulapsiperheet näppeihinsä: ottamalla yhteyttä suhun. Tästä oli puhettakin yhden kokoomuslaisen aktiivin kanssa, kun mua kiinnostaisi valtavasti tietää että miten Kokoomus puolueena pääsis lähemmäs lapsiperheitä tai ylipäänsä nuoria ja esiintyisi varteenotettavana vaihtoehtona silloinkin kun kyse on jostain munlaisesta ihmisestä eikä pelkästä kaupunkirakentamisesta. Koska siis munlaisia on muitakin, varsinkin siellä pääkaupunkiseudulla! 🙂
EeHoo (Ei varmistettu)
Hei Emmi! Sua kyllä tarvittaisiin 🙂 Suoraan puhujaa. Toiminnan naista! Sen takia toiminta on ollut mitä on.. Tulevaisuus näyttää paremmalta! 😉
KNL ei ehkä ole ihan noin mustavalkoinen. On totta, että korjattavaa riittää. On totta, että politiikka on (liian) hidasta ja on totta, että siellä joutuu kestämään kaikenlaista. Kaikissa puolueissa, kaikilla vaikuttamisen kentillä.
Sen sijaan, jos uskoo omaan juttuunsa, tekee niskalimassa töitä, löytää hyviä ihmisiä (niitäki iha varmasti on), uskoo todellisuuteen eikä nuorten kipuiluun ja kasvuun (onneksi kasvamme kuitenkin) hiekkalaatikkoleikeissä niin juttuihin voi vaikuttaa ja muuttaa. Niin mä uskon ja siksi kestän kannarit joita en ole voinut allekirjoittaa. Jotta joku päivä ne ajatukset muuttuu ja todellisuus syrjäyttää (talous)teoriat.
Emmi Nuorgam
Ei pidä sitten käsittää väärin! En ole liittymässä KNL:oon, en edes välttämättä Kokoomukseen tai muuhunkaan puolueseen. Kunhan vasta spekuloin. 🙂
EeHoo (Ei varmistettu)
Hyvä spekulointi. Vaikuttajia kaivataan – oli keino tai kenttä mikä vain. Hyviä tekstejä täällä.. 🙂 kivoja blogihetkiä.