Elossa, tai ainakin sinne päin

”Ei se muuttaminen nyt niin kamalaa oo – tavarat vaan laatikoihin ja laatikoista pois ja avot! homma on siinä!”

Aika kultaa muistot ja oli kullannut myös mun näkemyksen muuttamisesta: ihan simppeli pikku juttu, joka hoituu toisella kädellä siinä muun elon ohessa (mun muistikuvat synnytyksestä on aika lailla samanlaiset, joten pettymyksiä odotettavissa myös huhtikuussa). Puolustaudun kuitenkin sillä, että edellisellä kerralla muuttaessani

A. En ollut raskaana
B. Mulla ei ollut alle 1-vuotiasta lasta
C. Muutettiin 25-neliöisestä yksiöstä 65-neliöiseen kaksioon, eikä otettu mukaan oikeastaan muuta kun sänky ja vaatteet
D. Käytettiin muuttopalvelua (muuttoon kulunut aika siirtymisineen 1,5h)

Tällä kertaa taas.. No, homma ei ollutkaan ihan niin simppeli. Takana on kaksi viikkoa supistelua, pakkausta, supistelua, pakkausta, pakkausta, purkamista, supistelua, liitoskipuja, purkamista, huutamista, purkamista, supistelua ja lapsi, jonka rytmi on mennyt ihan sekaisin ja elo muuttunut aika sietämättömäksi. Sen jälkeen kun joka toinen ruoka on korvattu paahtoleivällä ja hedelmäsoseella, päiväunet nukuttu vähän milloin sattuu ja nukkumaanmenoajat siirtyneet salakavalasti kahdeksasta puoli kymmeneen, olen entistä vakuuttuneempi siitä että meillä (eli mulla) natseilu on ainoa oikea tapa selvitä lastenkasvatuksesta hengissä. Eikä se rajoitu pelkästään lapseen: itkua vääntäen olen purkanut laatikoita ja luutunnut seiniä, koska en pysty olemaan kotona niin kauan kuin näen yhdenkin tavaran, joka ei ole oikeassa paikassa. Onneksi meillä on myös maailman ihanimmat perheet, joita on täysin häikäilemättömästi käytetty hyväksi kaikessa. Ilman noiden ihmisten apua olisin varmaan jo heittäytynyt parvekkeelta alas.

No, se onneksi on nyt menneen talven lumia, sillä kannoin just viimeisen mihinkähän-mä-näitä-tavaroita-tarvin-laatikon vaatehuoneeseen ja voin taas hengittää. Jos siis ei lasketa sitä, että se meidän rivitaloasunto on edelleen myynnissä (pliis, ostakaa joku!), sen häkkivarasto inventoimatta ja muuttamatta, takapiha tyhjentämättä ja no, muutama kymmenen tuhatta euroa asuntovelkaa kuittamatta.. Kun tähän päällekkäin maksettavaan vuokraan ja asuntolainaan lisää vielä päälle miehen vanhempainvapaan (yrittäjälle yllättävän paska diili) ja mun äitiyslomalle jäämisen (miksei siltä ekalta vajaalta kuukaudelta makseta äitiyspäivärahaa kyseisen kuun lopussa?) niin joku vähän vähemmän optimisti (hah) saattaisi ajautua epätoivoon.

Mä kuitenkin olen päättänyt olla miettimättä, että millä rahalla ostetaan ensi kuussa ruokaa ja iloitsen siitä, että mun kuukauden mittainen vääntö Elixian kanssa tuotti vihdoin tulosta ja sain tänään tiedon, että mun sopimus on irtisanottu. En jaksa koko kuviota alkaa selvittää nyt, mutta tiivistetysti siis Elixian asiakaspalvelijat nauroi mulle päin naamaa kun kerroin, etten voi raskauden vuoksi enää liikkua ja kehottivat hankkimaan lääkärintodistuksen ”jos nyt kerran koet ettet vois niinku raskauden tai synnytyksen vuoks liikkua ja susta se olis jotenkin syy jäädyttää soppari”. Itsehän meinasin siis jo tyytyä tähän, hakea lääkärintodistuksen ja maksaa 65€/kk sijaan 50€ siitä hyvästä, että ne armollisesti jäädyttäisi mun sopparin, kunnes Siperian Ella veti mun puolesta jäniksen kokoisen herneen nenään ja pakotti mut olemaan yhteydessä kuluttajavirastoon, Elixian johtajaan ja luontoäitiin. Sen seurauksena (ja parin selvityspyynnön, anelun ja nöyräilyn) sain siis koko sopparin irtisanottua ilman mitään kuluja. Kunhan tästä henkisestä ja fyysisestä koomasta vaan selviän, niin lupaan kertoa koko tarinan. Mutta opetus olkoon, että Elixiaan ällös sinä liity, jos asiakaspalvelulla tai -lähtöisyydellä on sulle mitään merkitystä. (Ja Ella, kiitos <3)

Mutta nyt mä vielä hetken vaan makaan tässä sängyllä (oma makuuhuone, vitsi mitä luksusta!) ja ihailen olohuoneeseen paistavaa aurinkoa.

Ja sitten kun lapsi herää, niin taidetaan silloinkin vaan makoilla yhdessä tässä sängyllä ja osoitella asioita. Ekaa kertaa moneen viikkoon kun ei ole pakko tehdä mitään.

16 comments

  1. Ella F.

    Jee! Sä ja oikeus voititte!

  2. Eerika

    Jee, sä oot kuitenkin värikoordinoinut kirjat hyllyyn eikä tuolla näy yhtään muuttolaatikkoa! Hyvä sinä! Ja tsemppiä kämpän myyntiin ja rahoitusongelmiin, onneksi asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Itsellenikin tuli yllärinä, ettei siltä ekalta puolelta kuulta maksettu siinä kuussa kelan äippärirahoja vaan ne tuli vasta seuraavan kk lopussa! Millä pyhällä hengellä ne lainat ja muut menot pitäis siinä kuussa maksaa? Mun tapauksessa Visa oli se pyhä henki.. niin ja miehen palkka.

    1. Emmi Nuorgam

      Miehen sisko laittoi kirjat ja muuttolaatikoissa oli tarkoituksella superlyhyt vuokra-aika.. Mutta joo, kaikki on nyt melkein paikoillaan. 🙂

      Sen lisäks että aika on kullannut muistot about kaikesta muustakin, niin myös tästä äitiyspäiväraha-asiasta, vaikka viime keväänä olen viimeks olluts samassa tilanteessa. Huoh. Koskahan sitä oppis?

  3. Kristaliina

    Eikä, edelleen tuo Elixia toimii noin – GRRRRR että kiehuttaa! Mulla oli ihan vastaava tilanne kaksi vuotta sitten; en silloin tainnut paljastaa kuntokeskuksen nimeä, mutta perhana vie – Elixia se oli! Mun tarina meni näin:
    http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tarina-menetetysta-kuntokeskusjasenyydesta

    Mulle sitten joku myöhemmin linkkasi jutun ”Kuluttaja-asiamies kiittelee Elixian toimintaa”, josta sai käsityksen, että ne olisivat parantaneet tapansa: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288605728528.html Jopa harkitsin uudestaan jäseneksi liittymistä loppukesästä ennen kuin olin pamahtanut uudestaan paksuksi… Onneksi en sortunut, olisin varmaan taas uinut samassa pakkojäsenyyssuossa!

    1. Eerika

      Esim. Motivuksella on pääkaupunkiseudulla kuntokeskuksia ilman pakkojäsenyyttä, voi ostaa vaikka kymppikortteja, suosittelen jos tulee tarpeen! Pakkojäsenyydet on pyllystä, taistelin aikanaan SATSista irti kun muutin paikkakunnalle missä heidän kuntokeskuksiaan ei ollut, silti meinasin joutua maksumieheksi! Onneksi sain puhuttua homman kuntoon ilman suurempia taisteluita ja kuluttaja-asiamieheen turvautumista.

      1. Vierailija (Ei varmistettu)

        Suosittelen kanssa Motivusta. Ei tarvitse sitoutua, voi ostaa kymppikortteja. Tai voi hankkia ainaisjäsenyyden (kertamaksu), jolla yksittäiset tunnit, kymppikortit ja kuukausikortit saa edullisemmin.
        Itselläni oli vuosikortti, kun jalka murtui. Laitoin salille sähköpostia ja kortin voimassaoloaikaa siirrettiin mukisematta sairastamisen ajan. Näin ainakin Turussa.

        1. Emmi Nuorgam

          Ei hitto, luin Kristan sun kirjoituksen ja sen kommentteja ja ne yhdistettynä noihin juttuihin, joita mun fb-statuksiin on tullut tarkoittaa kyllä sitä, et mun on vielä kirjoitettava tää koko case. Eihän ne voi toimia tällein! Luulin olevani vaan joku yksittäistapaus, mutta kaikkee kanssa..

          1. Ella F.

            Joo! Et tosiaan oo mikään yksittäistapaus, vaan juuri tuon sekoilun takia Kuluttajavirasto on ne ohjeet laatinutkin. Mutta kun ne ei tosiaan ole laki, niin ilmeisesti Elixia kiskoo rahat hinnalla millä hyvänsä kaikilta joilta vaan onnistuu, ja vasta kun heille pistää kovan kovaa vastaan, niin hieman suhteellistavat käytäntöjään. 

            Että ei muuta kuin raporttia peliin, ja muakin tietty primus lietsojana kiinnostaa, miten lopulta kävi. Hienoa kun jaksoit tapella!

  4. Janica B. (Ei varmistettu)

    Kuntosaleista: suosittelen GoGo:ta. Mulla on mennyt jäädytykset aina todella kivuttomasta. Kun olin yhden kesän Kiinassa vaihdossa, sain siirrettyä käyttöoikeuteni pikkusiskolleni ilman sen suurempaa rumbaa. Taisi hoitua parilla sananvaihdolla respan tiskillä.

    Kun jäädytin jäsenyyteni pariksi kuukaudeksi lapsen synnyttyä, riitti yksi puhelinsoitto asiakaspalveluun ja homma oli sillä selvä. Ja ihan yhtä helposti onnistui jäsenyyden uudelleenaktivointi. En tarvinnut lääkärintodistuksia, anelua, kikkailua, selityksiä.

    Hiukan tosin nauratti, kun soittelin sinne ja kerroin, että olen nyt sairaalassa, vauva syntyi eilen, laitatteko jäsenyyden tauolle, ja puhelimeen vastannut iloinen nuori tsubu kertoi, että ”jos nyt parin viikon sisällä lähdette liikkumaan, meillä pyörii kyllä toi vauvamuokkaus täällä vielä koko toukokuun”. No en sitten ihan parissa viikossa jumppakuntoon palautunut, mutta kun parin kuukauden päästä palasin salille, se hoitui helposti ilman tuollaista taistelua.

  5. Anna-Reetta

    Huhhuh tuota elixiaa! 😮 onneksi en sen jäseneksi ole ikinä päätynyt. Siitä on tullut kuultua muutenkin paljon negatiivista.Mä vuosi sitten aloitin sopimuksen Satsilla, ja jo kk jäsenyyden alkamisen jälkeen en voinutkaan käyttää salin palveluita (pahasti nyrjähtänyt nilkka ja kepit 4vkoa, eikä oma motivaatio riittänyt pelkkään yläkroppatreeniin, plus se nilkka oli kaksi viikkoa niin kipeä että teki tuskaa lähteä liikkeelle). Tosin paikan päällä kyllä kävin lääkärintodistuksen kera, ja jäädyttivät sopimukseni saikun ajaksi (eli se 4vkoa). Ja nyt kun halusin sitovan jäsenyyden loputtua irtisanoutua, niin riitti pelkkä sähköposti jossa oli asiaksnumeroni. Naurettavan helppoa ja ihanaa ja ymmärtäväistä henkilökuntaa! (Sopimuksen irtisanoin ihan vain siitä syystä ettei työttömällä opiskelijalla ole varaa maksaa 48€/kk salista.. Muutoin oli kyllä ihana sali <3)

  6. A. Sinivaara

    Voi ARGH noita suomalaisia kuntosalien pakkosopimuksia. Itsehän en saanut ennen vuoden täyteen tuloa irtisanottua omaani, vaikka muutin maasta! Olisin kyllä saanut jäädyttää sen ulkomailla oleskeluni ajaksi (eli olisi kai jäissä vieläkin…), mutta no, tyydyin kohtalooni, maksoin jäljellä olevan vajaat puoli vuotta ja irtisanoin sopparin tämän jälkeen. 

  7. Asikaine

    Onnea onnea uuteen kotiin ja tervetuloa Tampereelle!

    Meillä meni itse muutto suht kivuttomasti. Tosin apuja oli paljon pitkin viikkoa, kun pakattiin ja kun siirryttiin. Mutta ei meillä yhtään tuolta näytä vieläkään! Tuijotan nytkin banaanilaatikkoa..

    1. Emmi Nuorgam

      Joo mutta kato mä en yhtään pysty sellaiseen ”tehdään pikkuhiljaa” -tyyppiseen hommaan. Pakko joko sata lasissa tai sitten ei tehdä ollenkaan. 😛

  8. Rosanna

    Eikä, ei varmaan olisi pitänyt lukea tätä postausta! Mua nimittäin niin helpotti silloin mekkobileissä, että joku muukin ajatteli tosissaan, että ”sitten vaan pakataan ja kannetaan ne tavarat seuraavaan paikkaan, eikä sitä tavaraa nyt niin paljon ole”. 😉 Meillä sama koitos vielä edessä! Ihanaa kuitenkin, että olette projektissa jo niskan päällä.

    Ja aivan superia myös tuo, että hiukan kovistelit sitä Elixiaa, ihan uskomattoman törkeää käytöstä, ja että oikeus voitti. Kumma, että heillä on varaa kohdella asiakkaitaan noin.

    1. Emmi Nuorgam

      No mutta mä uskoisin, että ilman tätä raskautta kaikki olis mennyt kun vettä vaan, eli siis niinkun teidän muutto tulee menemään! 😉

      1. Rosanna

        Siis no ihan totta, ihan vaan raskaana olemisesi vuoksi tämä muuttaminen nyt sattui tuntumaan työläältä ja ärsyttävältä, meillä ne kamat vaan nopsaan sujautetaan laatikoihin ja hurautetaan sinne Nokialle. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *