LEO Tampereen Kauppahallissa

Mulla on sellainen periaate, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin ei kannata sanoa mitään. Toisinaan noudatan sitä paremmin ja toisinaan huonommin, mutta varsinkin netissä yritän miettiä kaksi kertaa ennen kuin avaan suuni (oikeassa elämässä nimittäin harvemmin onnistuu). Tuon periaatteen vuoksi en ole aiemmin kirjoittanut Kauppahalliin Armaksen tilalle avatusta Kivijalkaravintola LEOsta, mutta nyt päätin, että koska positiivista on ehdottomasti enemmän kuin negatiivista, niin voin avata sanaisen arkkuni.

Kuva: LEOn FB-sivut

LEOssa kaikista parasta on sen sympaattinen tarina: 30 vuotta toimistotöissä ollut mies kyllästyi töihinsä ja halusi tehdä jotain, josta oli nuoruudessa haaveillut. Kun Armaksen jäljiltä kauppahalliin jäi ravintolaksi hyvin sopiva liiketila auki, hän päätti avata aiemmin perustamaansa pitopalvelua täydentävän lounasravintolan. Kauppahallin ravintola on perheyritys, jossa koko perhe auttaa niissä asioissa mitä parhaaksi kokevat: osa kokkaa, osa sisustaa, osa pohtii ja kehittää LEOn ympäristötavoitteita. LEOlla on Portaat Luomuun sertifikaatti, eli käytännössä LEOssa käytetään niin paljon luomua kuin mahdollista (tämänhetkinen käyttöaste 60-85%) ja keittiössä käytetään vakituisesti vähintään 20 eri luomuraaka-ainetta.

Leipäjuustosalaatti appelsiinilla ja omenalla, Kukkonen & savuporopasta

Kun ravintola mainostaa itseään perheyrityksenä, on aina vaarana että palvelu on amerikkalaisen tekopirteää ja liian henkilökohtaista. LEO kuitenkin onnistuu siinä, mitä ainakin itse odotan pieneltä perheyritykseltä: palvelu on ystävällistä ja lämminhenkistä ja LEOssa tulee melkein väistämättä todella hyvälle mielelle. Vihaan sitä, että ravintoloita kuvaillaan ”kuin kotiin tulisi”, mutta en nyt keksi parempaakaan tapaa kuvailla LEOn tunnelmaa. Olen käynyt kolmesti LEOssa lounaalla ja oikeastaan ravintolan tunnelma on syy sille, että olen paikkaan palannut. Runsaamman salaatin saisi Kauppahallin seuraavalta käytävältä ja täyttävämmän pastan Sokoksen yläkerrasta, mutta on ihan eri asia käyttää lounastuntinsa LEOn sohvanurkkauksessa kuin Sokoksen lastenhoitohuoneen vieressä. En ole koskaan ennen syönyt muikkukukkoa, joten en osaa sanoa oliko LEOn Kukkonen hyvä vai huono, mutta mitään kukkoruokien fania musta ei ainakaan toistaiseksi tullut. Leipäjuustosalaatti ja poropasta olivat ihan hyviä, mutta annoskokoonsa nähden ehkä hiukan kalliita. Toisaaltahan se kyllä lisää myyntiä, kun pastan syötyään jaksaa mättää naamariin vielä laskiaispullankin, eikä tee ollenkaan tiukkaa..

Kaikenkaikkiaan LEO on oikein oiva lounaspaikka, jolle on pakko antaa norsun kokoinen papukaijamerkki siitä, että lounaslista löytyy joka päivä ravintolan FB-sivuilta. Mitään en niin vihaa, kuin lounasravintoloita, joiden lounaslistaa ei näe etukäteen mistään (4 Vuodenaikaa olkoon säännön vahvistava poikkeus). Lisäksi kohtaloa uhmaten otin tänään salaattini kanssa närästyslääkkeen ja pari palaa ruisleipää ja voi pojat miten hyvää oli! Vaikea sanoa, että johtuiko kertakaikkisen taivaallinen makuelämys siitä, etten ole moneen kuukauteen syönyt ruisleipää ja voita vai siitä, että leipä aidosti oli todella hyvää, mutta veikkaanpa että näen ensi yönä unta tuosta ihanan rapeakuorisesta ruisleivästä.

PS. LEO tarjoaa myös paljon muita palveluja, kuten arkiruokakokkausta! Homman nimi siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että leolaiset käyvät kaupassa, tulevat kotiisi ja kokkaavat kerralla pakastimen täyteen ruokaa. Työn osuudesta saa vielä kotitalousvähennyksenkin, että melkein tekisi mieli kokeilla, kuinka kyseinen palvelu käytännössä toimii.. Ruokakulujen pienentäjä täällä moi!