Sivusin aihetta taas eilisessä postauksessa, joten lienee aika avata, että mitä tämä mun värineuroosi oikein tarkoittaa. Aiemminhan olen tunnustanut saavani myös sydämentykytyksiä törkyisistä voirasioista ja juuston kuivuneista reunoista, mutta koska muistaakseni silloin löytyi kohtalotovereita, niin uskoisin nytkin löytyvän!
No, ensinnäkään en pidä murretuista väreistä, enkä käytä niitä koskaan. Ehdoton ei -listalle oman pukeutumisen suhteen kuuluu myös esimerkiksi vihreä ja ruskea kaikissa muodoissaan, sinisestä kelpuutan vain ”fazerin sinisen”, oranssi ja turkoosi pastelleina jossain tietyssä mielentilassa saattaa kelvata, violetti ei, kirkas punainen ei (paitsi iltapuvussa), keltainen ei. Ehkä olisi siis helpompi vaan sanoa, että pääasiassa mun vaatteet ovat mustia, mustia ja valkoisia. Muutama harmaa, muutama pinkin eri sävy, muutama sininen, muutama kirjava ja pari eläinkuosia, siinäpä se.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen ja esimerkiksi siihen, että mulla on musta tukka, on vissi syy:
Voin pukea päälleni maksimissaan kahta eri väriä, joista toinen on automaattisesti siis musta, koska tukkakin on musta. Jos siis mulla olisi esimerkiksi ruskea tukka, niin mun olisi aina pakko olla pelkissä mustissa. Nyt musta tukka antaa hiukan pelivaraa ja sen toisen värin voi valita päivän mukaan, mutta koskaan, toistan: koskaan ei tule sitä tilannetta, että mulla olisi esimerkiksi mustat housut, sininen paita ja vaaleanpunainen neuletakki. Hyvä luoja ei! Poikkeuksen tähän kuitenkin tekee valkoinen, eli valkoista ei lasketa väriksi. Teoriassa voisi siis olla tilanne, että pukisin ne mustat housut, valkoisen paidan ja vaaleanpunaisen neuletakin. Tai no ei kyllä voisi, ei sekään olisi mahdollista. Ehkä kolmatta väriä olevan huivin, mutta aika kaukaahaetulta sekin kuulostaa..
Värisäännöt pätee myös päällysvaatteisiin: siksi on kätevintä olla musta takki. Ja sen verran olen liberaali, että voin käyttää eri väristä kaulahuivia, kuin mitä mun paita on, mutta silloin paidan on kyllä pysyttävä takin alla piilossa. Yhtenä paivänä tajusin hississä, että mulla oli päällä persikanvärinen kaulahuivi, musta takki ja mekko, jonka helmaan sattui vaaleanpunainen kuvio – joka oli ihan eri sävyä kuin se kaulahuivi! Jos en olisi ollut jo myöhässä bussista, niin olisin kääntynyt takaisin ja vaihtanut vaatteet, mutta nyt asian kanssa oli vain elettävä.
Todellinen first world problem.
Esimerkkikuvassa kumpikin vauva läpäisee mun värimaailmaseulan hyväksytysti.
Ja jottei nämä ensimmäisen maailman ongelmat loppuisi tähän, niin mun neuroosi koskee myös lastenvaatteita. Aluksi tein sen virheen, että ostin Hildalle paljon eri värisiä vaatteita, aina kun jotain kivoja löytyi. Aika pian kuitenkin ymmärsin, ettei mies ymmärtänyt näitä mun värisääntöjä lainkaan ja saattoi pukea lapselle punaisen paidan, vihreät housut ja siniset sukat. No en mä tietenkään niitä enää sitten voinut vaihtaa (ainakaan ihan joka kerta…), joten mun oli otettava käyttöön järeämmät aseet: kehitinkin järjestelmän, jossa hankin kaikki tietyn kokoluokan vaatteet yhdellä kertaa. Eli nyt kun huomaan, että koon 80 vaatteet alkaa jäädä pieneksi, niin alan kytätä Lindexin ja Kappahlin lastenvaatetarjouksia ja hyökkään parhaan tarjouksen sattuessa kohdalle ostamaan x-määrän paitoja, housuja ja sukkahousuja, jotka sopii värien puolesta toisiinsa. Sillä ei oikeastaan ole väliä, mitä värimaailmaa nuo vaatteet edustaa, kunhan ovat kaikki sitä samaa. Eikä ne ole murrettuja ja maanläheisiä värejä tai ruskeaa, ne ei uppoa edes lastenvaatteissa.
Oikeastaanhan voisi siis sanoa mun olevan jopa aika yksioikoinen – tämä mikään neuroosi ole, kun tervettä järkeä vaan!
PS. Ja pliis, voisko edes joku nyt kompata mua, ennen kuin mut diagnosoidaan mielenterveyspotilaaksi?
Raissi
Sorry, en voi kompata, muussa kuin tuossa diagnoosissa 😀
Emmi Nuorgam
No, sanotaanko nyt vaikka niin, etten mä ihan kamalan yllättynyt ole! 😀
Raissi
Ahhahhaa, miten sie kestät lukea minun blogia? Vai skippatko kaikki kuvat, oksennus kurkussa? 😀
CougarWoman
Mä komppaan 🙂 Tosin olen yrittänyt päästä värineuroosistani ohi, ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin. Ennenhän siis vaateostoksille lähtiessäni kauppakasseista löytyi mustaa, mustaa, ja ehkä hyvällä tsägällä tummanharmaatakin. Joo ja sitä valkoista (paidoissa).
Nyt mantraan itseäni jo ennen ostoksille lähtöä: ”äläostamustaaäläostamustaaäläostamustaa”… Ja kaupassa ei_saa_ostaa_mustaa. Ei, vaikka vaatekappale olisi muuten miten khuul.
Suurin tähänastinen saavutukseni oli, kun ostin ennen talvea sähkönsinisen villakangastakin! Väri oli niin räväkkä että mukana ollut mutsikin katsoi vähän epäilevästi…”voiko tota työreissuilla pitää”. Hyvin voi! Ja viereen kohkaamaan tullut myyjä antoi vielä kaupan kylkiäisiksi oranssiturkoosin huivin. Jota siis on tarkoitus pitää sen takin kanssa. Ja p*rkele pidänkin vaikka miten kurkussa kuristaa (siis värien takia, en siksi että huivi kuristaa fyysisesti).
Sen jälkeen kaappiin onkin alkanut ilmestymään sinistä, pinkkiä, oranssia, vihreätä… Äläostamustaaäläostamustaaäläostamustaa. Zen ja hengitä syvään.
Kengät on tosin aina mustia vieläkin.
Emmi Nuorgam
Periaatteessa siis sähkönsininen takki ja oranssi huivi kuulostaa hyvältä – mutta sitten kyllä tarttis melkein olla siniset sukkahousutkin, ja niiden kanssa tietysti sininen mekko, muuten mä en pystyisi olemaan! 😉
Miiza
Mulla ei ihan tuossa laajuudessa ole neuroosia väreistä, mutta.. En osaa, enkä halua osata yhdistää montaa eri väriä tyyliin sinistä, pinkkiä ja liilaa pukeutumisessani. Voin käyttää eri värisiä vaatteita, mutta en enempää kuin kahta eriväriä.
Mä en kyllä ole koskaan yhdistänyt mun hiuksia mun vaatteisiin ja nyt aloin miettimään, että shit, pitäiskö mun!? Saatoit ehkä tartuttaa osan neuroosiasi muhun 😀
Emmi Nuorgam
Welcome to my world! 😉
Anna-Reetta
Mutta värejä siis rakastan, vaikken itse hirveän värikkäältä tuolla kulkiessani välttämättä näytä. Tosin pinkki/lohen-/korallinpunainen välikausitakki + turkoosi koululaukku varmasti herättää huomiota.
Anna-Reetta
Ja tämä meni väärän kommentin alle..
Anna-Reetta
En voi ainakaan täysin kompata 😀 mutta omakin vaatevarasto on pitkälti musta-valkea/luonnonvalkea, plus punainen, viime kesänä/keväänä nimittäin hurahdin etenkin lohen ja korallinpunaisiin vaatteisiin. Ja jos deminiä ei lasketa niin multa taitaa löytyä vain kolme sinisen väristä vaatetta. Mutta en ikinä voisi kuvitellakaan pukeutuvani violettiin enkä oikeastaan vihreäänkään, vaikka viimeksi mainittua rakastankin sisustuksessa ja lastenvaatteissa (nyt varmaan moni miettii että miksi 21-v. Lapseton sinkku puhuu lastenvaatteista, mutta mulla on kummityttö jonka taaperovuosina rakastin ommella ja ostella sille pienelle pötkylälle vaatteita, tämän lisäksi luen liikaa äitiysblogeja..). En kuitenkaan lähde vaihtamaan vaatteita jos huomaan ettei joku nyt mene yksyhteen :D.
Emmi Nuorgam
Eli olet piiloneurootikko. Mutta ei se mitään, kyllä säkin vielä jonain päivänä uskallat astua ulos kaapista! 😀
Anna-Reetta
Ehkä joo 😀 olenhan mä tätä sun blogia lukiessa huomannut joitain yhtäläisyyksiä meissä kahdessa. Mutta toistaiseksi mun neuroottisuus näkyy lähinnä vain siinä miten tavarat pitää olla aseteltuna silloin kun alan lukemaan tenttiin tai laittamaan ruokaa (Y). Katsotaan asiaa uudestaan sitten kun olen työelämässä ja perheellinen. 😀
Radamsa
Minulla on asukokonaisuudessa oltava aina mielellään kolmea väriä, vähintään kahta (jolloin kyse yleensä musta-valko) -muuten on tylsää. Väri-värejä (muuta kuin mustaa,valkoista, harmaata tai farkkua) tai kuvioituja niistä saa kuitenkin olla vain yksi – muuten on levotonta. Kun on tällaisia pakkomielteitä, vaatekaapin värivalikoiman rajoittaminen on vaan fiksua! Kyllä harmittaa, kun t-paitapinon päällimmäisenä (eli ummehtumisen välttämiseksi ja vaihtelun takaamiseksi se olisi seuraavaksi päälle pistettävänä… näitä neurooseja riittää) on aina vaan t-paita, joka ei sovi kunnolla yhteen oikein minkään talvihousuparin kanssa. Ja todellakin lähden vaihtamaan koko asun, jos ovella huomaan että nyt ei repun värin takia valittu takki sovikaan housujen väriin.
Niin että I feel you. Neuroottisen esteetikon elämä on välillä haastavaa, mutta siihen auttaa onneksi järjestelmällisyys! 😀
Janica B. (Ei varmistettu)
So feel you! Ja mä olen yrittämällä yrittänyt välttää sellaista ylimätsäämistä. Mutta kun. Jos mulla on ylläni vaikka turkoosi mekko, tulen hulluksi, jos käsirengas on punainen, hattu violetti ja kengät harmaat. Mä olen jalat verisillä rakoilla, lähes itkien etsinyt juuri oikeansävyistä persikan väristä huivia, turkoosia käsikorua, valkoista neuletakkia, milloin mitäkin.
Mutta se tunne, kun kaikki mätsää, ah! Saan siitä samanlaista mielihyvää kuin siitä, kun saan jynssättyä kiiltävästä pinnasta rasvaiset sormenjäljet pois. Tai kun saan syötyä aterian silleen, että jos lautasella on kastiketta, perunaa ja salaattia, mikään niistä ei lopu etuajassa kesken, vaan kastiketta ja perunaa on suhteessa toisiinsa optimaalinen määrä, enkä joudu syömään yksinäistä kuivaa tärkkelyskikkaretta ilman kastiketta (ai mitä autistisia pakkomielteitä??????).
Lastenvaatteet, niin ihanaa, niin kamalaa mun neuroottisuudelle. Kun ei toi äijä vaan tajua, että lapselle EI pueta yhdistelmää oranssi body+violetit sukkahousut+nukkaantuneet, hailakanharmaat sukat.
Murretut värit ovat mulle usein kans vaikeita. Esim. viininpunaista en voi sietää, enkä semmoista tosi harmahtavan vihreää, joka ei ole erittäin selkeästi oliivi. Sininen on myös semmoinen väri, että aiai….arasti olen lähestynyt ja hiljalleen oppinut, mutta vaaleansinisessä ja harmaansinisessä menee raja. Ei babyblueta eikä insinöörisinistä minulle eikä lapselleni.
Mä olen ottanut kauheasti käytettyjä vaatteita, ja tää vasta ”mielenkiintoinen” yhtälö onkin. Vaikeinta mun on ollut oppia sietämään pinkkiä, mitä on siunaantunut kauheasti. Mutta oikeanlaisilla sukkiksilla ja housuilla kokonaisuutta saa onneksi tasapainotettua.
Mun lapsella on muuten tällä hetkellä ihan karseet vaatteet. En oikein tiedä, mitä ajattelin, kun puin ne sille. Ehkä sitä, että kun tuota paitaa en ole käyttänyt, kai se pitää nyt edes kerran sille pukea. Olen vain nauranut koko päivän, kun lapsi näyttää niin kauhealta tossa paidassaa, eikä se tajua itse, miten hirveet vaatteet sillä on, nauraa vain takaisin.
Halvat ovat huonon äidin huvit.
Kath
Kyllä mä vähän komppaan! Joskus sattuu löytymään jotain ruskeeta tai tummansinistä, ehkä jopa harmaata. Muta harvoin niitä tulee käytettyä. En vaan yhtään viihdy väreissä! Ei ole tippaakaan kotoinen olo esim punaisessa paidassa 😀 lastenvaatteilla sen puoleen ei oo niin väliä 🙂
teehoo (Ei varmistettu)
Ahhh. Joku muukin myöntää värineuroosin!
En ole hoksannut itse tuota lastenvaatteiden täsmäostosta. Täytyy alkaa. Itsellä nimittäin sattuu värisilmään myös kun mies innostuu pukemaan lapsen.
Kristaliina
Voi apua, mä luen tätä ihan kuin viestinä toisesta ulottuvuudesta – siisniinkumitäettä? 😀
Mä kuvittelen, että mä olen hyvin-hyvin-hyvin tarkka väreissä; mutta mulla ei ole niihin mitään muita sääntöjä kuin että mun silmään niiden pitää sopia yhteen. Ja se ”mun silmä” on aika ehdoton myös – esim. vaatekaupassa (silloin, kun niitä vielä harrastin) ihan silmäyksellä näen, että onko siellä jotain minua miellyttävää vai ei. Tämä erityisesti kuosien suhteen: vaikka tykkään niistä paljon, tykkään vain ihan tietynlaisista. Ja mua syvästi ihmetyttää, miten esim. visuaalisuuden ammattilainen, appiukkoni (valokuvaaja), joskus sanoo jostain ihan älyttömän rumasta jutusta, että se on ”Kristan näköinen” – no huh ei todellakaan ole! 🙂 Erot ovat selkeät – tosin täysin määrittelemättömät 🙂
Ainoa ”sääntö” mulla on, että jos kengät/laukku on ruskea/musta, niin toisenkin pitää olla, samoin hanskat. Mutta joku muu väri kuin ruskea/musta kyllä käy, esim. värikäs laukku ruskeiden kenkien kanssa. Mutta ei niin, että kengät ruskeat, laukku musta ja hanskat mustat. Mutta tämähän on varmaan ihan normaalia…? 🙂
flygrl
ah komppaan ja oon ehkä myös mielenterveyspotilas. (xD) tänään meinas aamulla tulla kiukku kun en meinannut löytää pojan vihreitä sukkia jotka on ainoat valkoisten lisäksi jotka sattuu sopimaan sammakkobodyn kanssa. Onneksi meillä mies on ymmärtänyt tämän ja noh pojan kanssa toi sointuvuus on ehkä pikkasen helpompaa kun ei ole niitä kaikkia punaisen ja lilan eri sävyjä mellastamassa 😀
Toki, housut alkaa jo nyt olemaan kaikki melko tummia kun ne on helpommat ja mielestäni tyylikkäämmät. Ja perusvärejä suositaan. Tylsä mutsi? Ehkä, ehkä ei. Mutta mun mielestä vähän räkänokkainenkin nätisti puettu lapsi on suloisempi kuin miten sattuu puettu suloistakin suloisempi.. 😉
Riinanen
Itse olen vielä yhden asteen CougarWomania jäljessä. Päätin yläasteen ja lukion jälkeen ostaa erittäin värikkäiden vaatteideni kaveriksi vähän mustaa, se kun menee kaiken kanssa. Vähän aikaa sitten tajusin omistavani vain sitä mustaa ja muutaman joukkoon eksyneen värin (harmaa, valkoinem, ruskea). Täytyy sisäistää tuo äläostamustaa-mantra ennen seuraavaa vaateostosreissua!
Minttunen
Mä en kyllä voi oikeen samaistua tähän värineuroosiin, mutta on mullakin joitain ”sääntöjä” pukeutumiseen liittyen. Esim. lapsen sukista oon aika tarkka (ja omista myös:D), niiden pitää sopia muuhun vaatetukseen. Samoin lapsen vaatekkappaleiden pitää sopia yhteen. Tänään mua ahdisti tosi paljon, kun anoppi oli pukenut lapselle yhden vihreäpuna yms.-kuviollisen bodyn, erisävyiset vihreät housut ja vielä kolmannen vihreän sävyiset sukat. Huhhuh. Koko ajan teki mieli vaihtaa sen vaatteet, kun noi eri vihreet pisti silmään, mut en sit kehdannut 🙂
pinklady
Jonkunlaista värineuroosia on havaittavissa kyllä. Sinisistä käy vaan turkoosi ja tietyn sävyinen petrooli, farkku on eri asia. Ruskee ja puhdas punainen ei käy. Värejä kyllä yhdistelen aika rajattomasti, mut Kristaliinan tavoin nahka pitää mätsätä. Tulevan lapsen vaatteisiin pätee samat säännöt, paitsi ruskea ok mutta VAIN oranssin, limenvihreen tai valkosen kanssa 😀 omaa äitiä oon kieltäny ostamasta sinistä vaikka tulis poikaki.
Nii
Mä vaan nauroin koko postauksen läpi 😀 Ootpa ihana!
T: mustat sukat, harmaat housut, violetti huppari (jossa on pinkki vetskari) ja puna-ruskeat silmälasit. Niin ja oon semmonen hmmm vaaleanruskeahiuksinen mutta kummiskin blondi. Auts.
(Paitsi otan osaa neuroosiin yhdellä osa-alueella: lakanat. LAKANAT. Siis aluslakana, pussilakana ja tyynyliinat, kaikkien pitää olla tismalleen samaa värimaailmaa ja aluslakanan ja tyynyliinojen tottakai samaa settiä. Muuten ei tule mistään mitään!)
A. Sinivaara
O’ou. Saattaisit ehkä kuolla mun seurassa. Mulla on päällä sähkönsiniset housut, limenvihreä paita ja päässä vaaleanpunainen tukka. Ja sitten vielä väitän, että olen ihan uskottava graafisen alan ammattilainen. Joopajoo.
FFFifi
Mulla ei ole mitään neuroosia, mutta en pysty käyttämään kuin mustia, musta-valkoisia tai harmaita vaatteita. Turkoosi ja liila voi mennä tyyliin lomalla. Muut tekee melkein fyysisesti pahaa 😀 Tosin treenivaatteet voi olla värikkäitä, käytännössä värikäs tarkoittaa pinkkiä tai liilaa. Sininen on ihan ehdoton ei missään, enkä hyväksy myöskään ruskeaa tai tummaa vihreää. Enkä punaista. Tai keltaista…..no niin..
Mulla on tarkka värisilmä, ja riitelevät sävyt haittaa. Ennen olin lasten vaatteista tarkka, enää en jaksa. Sitä en tajua miten joitain ei haittaa tai miten ne ei huomaa?!
Katie
Hämmentävää. Mutta mähän ostin Emmi sulta keltaiset kengät ja violetit rintsikat! (Juu-u, toverit, ostin Emmiltä rintsikat.) Narraatko sä, onko neuroosi tuore vai onko sulla amnesia?
Mulla on myös mielestäni tarkka värisilmä, mutta mä en silti keksinyt tuosta vauvakuvasta, minkä värijärjestelmän mukaan noi tiitiäiset oli puettu. Toisella oranssia ja vaalea punaista yhdessä! Toisella turkoosia, vaaleanpunaista ja vihreää! Vai valehteliko kameran värit? 😮
t. Farkut, erisävyinen sininen pusero, mustavalkoraidalliset sukat, punaiset korut (ja tää on vielä pientä)
Nāiádes
Siis tottakai keltaisia kenkiä voi käyttää – kun esimerkiksi mekko ja huivi on mustia! ; )
Tää postaus jotenkin selitti ihan hirveesti sitä, miksi mulla ja Emmillä usein on samanlaiset vaatteet päällä…
Nimim. Tänään päällä musta paita, musta neule, mustat housut, mustat kengät JA vaaleanpunainen kaulahuivi! Meinasin aluksi pukea mustan neuleen tilalle harmaan neuleen, mutta en nyt sitten ruvennut hulluttelemaan.
Minna-Maria
Täällä kanssa joku neuroosi vauvanvaatteiden kanssa. Jokaiselle vaatteelle on ”se oikea pari”. Mies ei vain oikein vielä hallitse niitä.. 😀 Esim kuviolliset housut ei tosiaankaan ole jalassa jos vauvalla on kuviollinen body, sukkien on oltava samaa sävyä joko ylä- tai alaosan kanssa jne.. 😀
Sissi Mai
Oih olipa ihanaa luettavaa, hihittelin koko kirjoituksen alusta loppuun!
Yritin oikein kovasti myös miettiä, että onko mulla jotain tällasia väri/pukeutumisneurooseja. En kyllä kauheesti keksinyt mitään, tosin vihree on mullekin vähän vaikee väri. Mut muuten menee oikeestaan kaikki, ja sininen on ihan lemppari! Mielellään sähkönsinisenä tai sit täydellisenä tummansinisenä. Joskus kyllä nolottaa ku tajuaa että päällä on sininen takki, siniset sukkahousut ja sininen mekko.
Vaaleenpunanen oli monta vuotta nounou ku ylikäytin joskus teininä, mut nyt taitaa yks vaaleenpunertava paita jopa löytyä kaapista ja muutaman kerran oon yllättänyt itseni hypistelemästä ihan oikeesti vaaleenpunasia vaatteita kaupassa, en oo ostanut kuitenkaan. Ehkä sekin vielä.
Mut tavallaan tää mun pukeutuminen on kyllä monen mielestä varmaan ihan karseeta. Tai ainaki se miten kotona puen… Oon maalta kotosin ja siellä usein varsinki ulkona ollessa käytännöllisyys ajo ulkonäön edelle, joten kavereiden kans välillä tehtiin vertailuja että kuka näyttää eniten pulsulta. Yleensä voitin, kun siinä vaiheessa olin perheeni lyhin ja sain kaikki kotivaatteet kierrätyksenä pikkusiskolta ja -veljeltä…
(Tosin oon aika ylpee että tällä hetkellä kotona oon aika ihmismäisesti pukeutunu, valkopunaraitanen mekko, mustat sukkahousut ja ruskee villatakki. Etenkin sukkahousuista oon vähän ylpee, yleensä mulla on kotona mekon kanssa pitkät kalsarit. Sukat on kyllä eri paria, mustat kumpikin mut toisen varressa näyttäis olevan pinkki raita, toisessa harmaa. Nekin aamulla mätsäsin niin että otin edes toisiinsa sointuvat raidat, enkä sitä kirkkaan vihreetä joka olis halunnu tulla mukaan.)