Hippunen yksvee

Ihan uskomatonta, että ensi viikolla Hilda täyttää 1 vuotta, joka väistämättä tarkoittaa mun olleen vuoden verran äiti. Alkuun aika meni ihan supernopeasti, viime syksynä aika tuntui pysähtyvän ja nyt tää kevät on taas ollut niin haipakkaa, etten voi ymmärtää joulustakin olevan jo kolme kuukautta aikaa! Hippusen ykkösiä tosin juhlittiin jo eilen kahvittamalla sukulaiset ja kummitäti – niin ja lyötiin toinen kärpänen samalla iskulla: nyt on epäviralliset sukutuparitkin kuitattu.

Omaan hildamaiseen tyyliinsä juhlakalu suhtautui juhliin ensimmäiset neljä tuntia hyvin epäluuloisesti ja alkoi sulaa ajatukselle vasta siinä vaiheessa, kun viimeiset vieraat veti takkeja päälle. Tytön mielestä parhaat lahjat oli lahjanarut (d’oh) ja pehmolumikki, joka itseasiassa onkin ensimmäinen lelu, jota hän raahaa perässään ympäri kämppää ja joka aamullakin piti ottaa sängystä mukaan sohvaköllöttelyihin. Lisäksi lahjapaketeista kuoriutui Iittalan Lysti -astioita (tietysti 1-vuotiaalla pitää olla oma astiasarja!) ja Lindexin Muumi-malliston vaatteita, legoja, iltasatukirjoja, välikausivaatteita ja valtava määrä erilaisia perintöleluja serkkuperheeltä.

Toisin kuin Retroprinsessan hoodeilla, täällä ei edes suunniteltu mitään megaluokan tarjoiluja, vaan pidettiin homma niin simppelinä kuin vain mahdollista. Miisa leipoi juhliin minttusuklaajuustokakun ja parhausomenapiirakan, itse paistoin Rainbow’n pakastecroissantteja (käsi ylös joka yllättyi) ja leivoin kaksi suolaista piirakkaa. Kumpikin oli enemmän tai vähemmän omasta päästä, mutta koitan nyt kirjata ylös reseptit niin tarkkaan kuin muistan. Kummassakin käytettiin samaa gluteenitonta pohjaa, joka mukaili tätä reseptiä.

PEKONI-SIPULIPIIRAKKA (aurajuustolla)

Pohja:

1,5 dl Semperin gluteenitonta jauhoseosta
0,5 dl tattarijauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta (itse raastoin joukkoon jonkun suht voimakkaan espanjalaisen vuohenmaitojuuston jämät, mutta varmaan mikä tahansa maistuva juusto käy)
75 g voita
reilu 0,5 dl kylmää vettä

Kuivat aineet sekoitetaan, jonka jälkeen taikinaan nypitään pehmeä voi ja lisätään vesi. Koska mulla ei ollut harmainta aavistustakaan millaista gluteenittoman piirakkapohjataikinan pitäisi olla, lisäsin vielä veden laittamisen jälkeen muutaman ruokalusikallisen jauhoja, että sain taikinasta vähän kiinteämmän. Yllä olevilla määrillä taikina jäi hiukan löysäksi ja lopputulos olisi varmaan ollut sellainen ”murenevampi” jos en olisi lisännyt jauhoja. Itse en niin välitä niistä murenevista pohjista, joten jauhojen lisääminen oli tässä tapauksessa oikein hyvä idea. Taikina sai seistä pöydällä sen aikaa, että valmistin täytteet, jonka jälkeen se taputeltiin voideltuun piirakkavuokaan.

Täyte:

1 pkt pekonia (HK:n tavallista amerikan pekonia, jos käyttää luomuversiota, niin sitä menee helposti 2 pkt)
2 isoa punasipulia
1/2 pkt aurajuustoa
hunajaa
mustapippuria
2 munaa
1 prk kermaviiliä
pari lorausta maitoa

Ensin olin ajatellut karamellisoida punasipulin, mutta sitten oikaisinkin siten, että paistoin pannulla ensin pekonin rapeaksi, jonka jälkeen lisäsin sinne suikaloiduin punasipulin ja annoin punasipulin pehmetä hiukan. Punasipuli-pekonipaistoksen päälle murentelin aurajuuston ja tämän päälle lorotin ehkä noin pari ruokalusikallista juoksevaa hunajaa. Sitten sekoitin muna-kermaviili-maito-mustapippuriseoksen ja kaadoin sen täytteiden päälle. Koska sekä täytteessä että pohjassa oli jo eri juustoja, niin jätin piirakasta juustokuorrutuksen pois, mutta kaipa sen päällekin olisi vielä voinut juustoa laittaa. Lopulta piirakkaa paistettiin 175 asteessa noin 45min – sen verran että se näytti valmiilta ja munamaitohässäkkä oli hyytynyt.

PINAATTI-FETAPIIRAKKA

150g pinaattia
150g fetaa
1 keltasipuli
ripaus kuivattua minttua
mustapippuria
2 munaa
1 prk kermaviiliä
pari lorausta maitoa

Silppusin sipulin ja kuullotin sen oliiviöljyssä. Sitten sekoitin sipulin, mausteet, munat, kermaviilin ja maidon munamaitoseokseksi, jonka kaadoin piirakkapohjan päälle ripoteltujen pinaattien ja murustetun fetan päälle. Laitoin pinaattia niin paljon, kuin vain pohjan päälle mahtui, ilman että munamaito valui reunojen yli, enkä valmistellut pinaattia mitenkään. Jälleen piirakka paistettuun 175 asteetta reilut puoli tuntia.

Jälkikäteen mietin, että ehkä pinaatin olisi voinut silputa ja kuullottaa sipulin kanssa pannulla ensin, sillä jotenkin lopputulos oli musta vähän vetinen. Jos näistä kahdesta pitäisi valita paremmin onnistunut piirakka, niin ehdottomasti se olisi ollut toi pekoniversio, pinaatti-feta vaatii vielä jatkokehittelyä. Ainakin fetan tulisi olla selkeästi suolaisempi ja voimakkaamman makuinen, nyt marketin juustohyllystä napattu luomufeta ei maistunut oikein miltään.

Jos nyt oikein laskin, niin meitä oli eilen kaikenkaikkiaan 24 henkilöä ja yksi kakku, yksi omenapiirakka, kaksi suolaista piirakkaa, 3 pussia croissantteja ja pari juustoa piisasi ihan just eikä melkein. Kerrankin osasin mitoittaa tarjottavat niin, ettei kaikkea jäänyt yli ihan järjettömiä määriä ja ainoa ongelma on, että ottaako aamukahvin kanssa viimeisen palan kakkua vai viimeisen slaissin omenapiirakkaa..