Ajauduin eilen aivan kertakaikkisen hämmentävään fb-keskusteluun, jossa eräs ravintoloitsija julisti lapsiperheiden vievän oikeiden asiakkaiden paikat kahviloista ja lapsiperheiden olevan huono bisnes. Innoituksena avautumiselle oli toiminut mm. Aamulehden juttu, jossa kerrottiin siitä mun ravintolakyselystä. Kun asiaa sitten oli jaanattu yli sadan kommentin ajan ja ihmiset kertoneet mikä kaikki lapsissa ja varsinkin näiden perheissä ottaa päähän, päätin, että on aika ottaa aikalisä ja lähteä – mihinkäs muualle kuin kahville!
Olen jo aiemmin kuullut paljon hyvää Onkiniemen Bistro Pannu & Huoneesta ja varsinkin Oi mutsi mutsi -blogin Elsa on paikkaa hehkutellut useampaankin otteeseen, joten hurautin (no niin kun nyt Tampereen keskustassa neljän aikaan hurautetaan) Onkiniemeen katsomaan, että mistä oikein on kyse.
Lähestulkoon heti ovesta sisälle astuttuani tajusin, että paikan omistaa ultimate-lempparini La Famillen omistajaperhe. Vaikka olin liikkeellä vasta neljän maissa, olisin edelleen saanut lounasta (mm. niitä samoja i-h-a-n-i-a punajuuri-vuohenjuustoravioleja, joita viimeksi La Famillessa söin), mutta koska tarkoituksena oli syödä vielä ruoka-ruoka kotona, ajattelin ottaa vain jotain pientä. Tarjoilija esitteli kaikki suolaiset vaihtoehdot ja ehdotti erilaisia yhdistelmiä, joista sitten päädyin ottamaan tomaatti-mozzarellapiirasta ja vihreän salaatin. ”Vain jotain pientä” oli jo tässä vaiheessa unohdettu ajatus.
Lähestulkoon heti poistuttuani tiskiltä iskin silmäni jälkkäripöydän päästä löytyneeseen leipäpöytään ja olin valmista kauraa. Tälle leipänarkille kahden euron leipäpöytä erilaisine leipineen ja levitteineen oli sellainen houkutus, jonka ohi en voinut kävellä. Oma suosikkini levitteistä oli punainen pesto, mutta eivät ne kolme muutakaan huonoja olleet.
Piiras oli hyvä, joskin isohkot munakoison palat olivat vähän vetisiä. Juusto, aurinkokuivatut tomaatit ja piirakkapohja kuitenkin olivat todella maukkaita – ja oli ihanaa että mozzarella oikeasti maistui mozzarellalta eikä muovilta. Vihersalaatti oli hyvin tavallinen, erilaisista salaateista ja yrteistä koottu annos, mutta laadukkaalla balsamicolla, suolalla ja pippurilla siitä oli tehty niin herkullista, että kauhoin salaatin viimeistä salaatinlehteä myöten kitusiini.
Ja ihan kun en olisi jo tässä vaiheessa ollut ihan täynnä, valitsin herkkupöydästä vielä pääni kokoisen keksin ja kupin Mokkamestareiden kahvia. Tarjolla oli paljon muutakin: korvapuusteja, pikkupullia, karkkeja, marenkeja, keksejä, lusikkaleipiä.. Vasta oikeastaan tässä vaiheessa ehdin katsella ympärilleni ja ihastella kaikkia rottinkituoleja, vanhoja kaappeja ja lamppuja, joista suurimmassa osassa näkyi roikkuvan myös hintalappu.
Ensin ajattelin paikan olevan kivan iso ja tilava, että sinne vois helposti ottaa lapsetkin mukaan, mutta mitä pidempään istuin ja ihailin maisemia, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että pidänkin paikan ihan itselläni. Ihana rauhallinen musiikki, sisustuslehdet, kauniit esineet ja hyvä ruoka – ihan täydellinen rentoutumispaikka niihin hetkiin, kun pääsee yksinään kahville!
Niille, jotka pystyy rentoutumaan lasten kanssa kuitenkin tiedoksi, että kahvilassa oli myös syöttötuoli ja ehkä maailmankaukkeuden söpöin vaipanvaihtopöytä vessassa! Olkoon tämä nyt se hetki ihmisen elämässä, kun postaan blogiini kuvan ravintolan vessasta..
Näitä kahviloita Tampere tarvitsee. Kiitos Pannu & Huone ja La Famille – olen teihin aivan rakastunut.
CURIOUSNOORA (Ei varmistettu)
Voi tälläiseen herkkupalaan en vielä olekaan tutustunut! Tuolla täytyy kyllä käväistä asap, kiitos vinkistä! 🙂
Hämminki (Ei varmistettu)
Todella ihanan näköinen paikka, tarvii mennä tutustumaan. Tuon vessakuvan postaamisen jälkeen on ihan turha
jatkaa huutelua mun vessahehkutuksista 😉
Emmi Nuorgam
Haha! Mut mulla on vaan yksi kuva, ei esimerkiks 40.. 😀
Eeru
Pannu & huone on kyllä sellainen paikka jossa pitäisi käydä useammin, mutta aina se vain jotenkin jää… olisikohan tuolla sijainnilla jotain tekemistä asian kanssa.
Viimeksi pari vuotta sitten tuli lähdettyä vapaa päivän kunniaksi sinne lounaalle ja oli kyllä yksi parhaista, sekä kookkaimmista lasagneannoksista ikinä. Pitäisi, pitäisi taas mennä uudestaan 😉
PäiviF (Ei varmistettu)
Meinasinkin mainita sulle tästä paikasta ravintolakyselystä lukiessani. Mä rakastuin paikkaan (uudelleen) käytyäni siellä pari viikkoa sitten lasten kanssa. Huoneen nurkasta, sermin takaa löytyi myös pari lelukoria ja potkumopo, joten lapsetkin viihtyivät loistavasti.
Emmi Nuorgam
Ai, kiva tietää! En tajunnut bongailla mitään sermejä nyt kun ei ollut tarvetta. 🙂
Harmitti itseäkin, että La Famille jäi ulkopuolelle, mutta sitten päätin rajata sähköpostin oikeasti vain niille paikoille, jotka löytyi sieltä Kohokohdat -sivustolta – vaikka se tarkottikin parin oman lempparin poisjäämistä (La Famillen lisäks mm. 4 Vuodenaikaa ja Ravintola Leo Kauppahallissa). Oli musta oikeudenmukaisempaa niin, kuin että osa olis päässyt ns. listan ulkopuolelta ja sitten olisi pitänyt keksiä jotain perusteluja poisjääneille, että miksi heitä ei ole lähestytty. Olis ollut loputon savotta!
Salma
Oi, Turussa taitaa olla juuri tuon paikan kokoinen aukko!
En tunne mainitsemaasi lapsiperheet kahvilassa -keskustelua, mutta kommentoidakseni jotakin, olen sitä mieltä, että mitä enemmän lapsia mukana kuljetetaan, sitä paremmin he oppivat kahviloissa ja ravintoloissa käyttäytymään. Tietysti olettaen, että vanhemmat ja muu seurue näyttävät hyvää esimerkkiä 🙂
Janica B. (Ei varmistettu)
Kuka ravintoloitsija? Mitä sanoi? Missä semmoinen fb-keskustelu? Haluan provosoitua heti heti heti! 😀
Emmi Nuorgam
Harmikseni ei ollut julkinen postaus, olisin halunnut kirjoittaa asiasta enemmänkin. Mutta ravintoloitsija ja suuri osa hänen avautumisestaan tykänneistä henkilöistä liittyy tiedät-kyllä-mihin-ketjuun. Kerron sit jos joskus päästään sinne sorsapuistoon valkkarille! 😉
Janica B. (Ei varmistettu)
Mietittiin tossa miehen kanssa asiasta puhuessamme, että ravintoloista voisi rajat ulos myös seuraavat, tuottamattomat ja turhat asiakasryhmät:
-lihavat ihmiset (vievät vähintään 1,5 asiakaspaikkaa, ja jos ovat seurassa, ne feikkaavat ja ovat syövinään tosi vähän, vievät siis tilaa, mutta eivät tuota lihavuuteensa nähden useinkaan tarpeeksi)
-pyörätuolissa istuvat (koska ne ei tarvii ihmisoikeuksia ja ulkona syömisen/liikkumisen kaltaista luksusta)
-ne, jotka tilaavat listan halvimman annoksen (jos sama ihminen tilaa jatkuvasti vain keittolounaan, sille voisi antaa porttarin)
Huomasitko muuten Aamulehden jutun perässä olleet kommentit? Ei olisi pitänyt taas lukea. Honestly: ”Lapsiperheet eivät saisi tulla häiritsemään lounasaikaan ruokatauolla olevia ihmisiä”.
Mä varmaan voisin alkaa vaatia, et kun olen raflassa, sinne ei saa päästää 200-kiloisia, punanaamaisia äijiä, jotka viljelevät joka toisessa vitsissään alapääjuttuja, ja joka toisessa jotain jääkiekkoon liittyvää.
Emmi Nuorgam
Joo huomasin. Lisäks tykkään aina, kun ihmiset yleistää että lapset huutaa ja riehuu. Se jokin ammattilainenkin avautuu ensin kamalista lapsiperheistä parikymmentä riviä, jonka jälkeen toteaa, että ”jaa niin ne on muuten vähemmistö, suurin osa käyttäytyy hyvin”. No shit? Mitä jos lakattais yhdessä ruokkimasta sitä legendaa, jonka mukaan kukaan lapsi ei osaa käyttäytyä?
Janica B. (Ei varmistettu)
Toinen hupaisa yleistys on ajatus siitä, että vanhemmat (äidit) ”änkeävät hyökkäysvaunujensa kanssa sinne ja tänne”. Mä en ensinnäkään jaksa uskoa, että yhdelläkään vanhemmalla olisi kovin suuria ambitioita tunkea itsensä kaksosvaunujen kanssa tosi pieniin ja hankaliin paikkoihin. Esim. Gopal ja Vohvelikahvila ahdistivat mua kaikessa sympaattisuudessaan jo ennen lasta ja vaunuja. Menen tosi pieniin ja intiimeihin paikkoihin yleensä vain pöytävarauksella tai tosi rauhalliseen aikaan, että saan kaikessa rauhassa vetää kilareita kahvikuppineuroosini kanssa. Jos olen liikkeellä yksin ilman apukäsiä, menen mieluummin terassille tai johonkin isompaan paikkaan, jotta en ole häiriöksi, enkä ennen kaikkea häiriinny ja ahdistu ITSE.
Tuo fraasi änkeilystä ja hyökkäysvaunuista huvittaa muutenkin. Kun sitä muksua nyt pitää valitettavasti jollain vempeleellä kuljettaa, ja mua ei ainakaan kiinnosta päivystää aamusta iltaan kotona, ja kuten muidenkin ihmisten, mun on päästävä kauppaan, pankkiin, postiin, Kelaan, tuulettumaan.
Eräs tuttavani selitti ammoin ihan tosissaan, että häntä vitutti, kun eräs ”eukko vinkui apua ratikassa niiden hyökkäysvaunujensa kanssa, en todellakaan auttanut, kun se on sen oma asia jos on mennyt sikiämään”.
Mitäpä tuohon voi sanoa. En sit sanonut mitään.
Emmi Nuorgam
………………………….
Speechless. Totally.
Koko keskustelu saa mut aivan just kaivaan tuplat varastosta esiin ja lähteen niiden kanssa tukkimaan KAIKKI tämän kylän rullaportaat, bussit ja tuulikaapit. Jossain saatan hengailla vaan ihan kiusallani ja jossain ehkä juon kahden euron kahvikupin ihan vaan vittuillakseni kahvilan omistajalle.