38+4. Hilda on edelleen kipeä. Sen lisäksi mulla on tasan yksi ajatus, josta ei kovin montaa blogipostausta saa aikaiseksi. Jos lapsi olisi niinkun siskonsa, niin vedet menisi kuuden päivän päästä. Epäilen kuitenkin, että olen kuollut tylsyyteen siihen mennessä.
Neuvolan terveydenhoitajan sijainen hehkutti eilen liikelaskennan tärkeyttä, ”ihan vaikka varmuuden vuoksi niin tulee itselle turvallisempi olo”. Teki mieli kysyä, että kuinka monta 1-vuotiasta lasta sijaisella on, jos hän kuvittelee että voin päivittäin, ihan vaan varmuuden vuoksi, maata tuntikausia paikallani ja odotella liikkeitä. Lisäksi teki mieli kysyä, että mistä helvetistä mä tiedän onko joku liike hikka vai käden liike, kun kuulemma hikkaa ei lasketa. Myös ”no, mitenkäs päin se vauva siellä mahassa on?” on musta aina hämmentävä kysymys: mistä hitosta mä sen tiedän? Tietääkö muka kaikki muut missä niiden lapsen raajat aina on? Mä tiedän että sen lapsen pää on tuolla toosan hollilla, koska edellisellä kerralla mulle kerrottiin niin, mutta ei kai mun nyt sitä pitäis itse osata päätellä? Vai pitäskö?
Huoh.
Tällä kertaa sain okuitenkin pidettyä pääni kiinni ja vaan hymyiltyä ja nyökyteltyä sijaiselle – ei se varmaan kuitenkaan sen syy ole, että oon aika räjähdysherkkä just tällä hetkellä, kun haluaisin että joku vaan ottais sen rääpäleen ulos. Mies oli tosi kannustava ja totes, että onneks oon alkanut sekoilla vasta nyt, tähän saakka oon kuulemma ollut pelottavan normaali. Onpahan vähän lisämaustetta, kun ei koskaan voi tietää alanko itkeä vai huutaa jokaisesta asiasta mitä joku mulle sanoo.
Marsikka
Täällä 39+1. Ihan samat ajatukset tuosta että mistä minä tiedän miten päin se siellä on. 😀 Ja mäkään en mitään liikelaskentaa kyllä tee, tulisin ihan vainoharhaseks koko touhusta… Kunhan tyyppi muutaman kerran päivässä liikahtelee niin se riittää mulle. Joo, saishan se tulla jo mutta toisaalta on sekin sitten aika pelottavaa..! Että tässähän joutuu vielä synnyttämään ja tapaamaan ihan uuden tyypin!
Emmi Nuorgam
Joo musta menee kans vähän liian neuroottiseksi touhuksi, jos pitää alkaa laskea ihan normaalisti liikkuvan lapsen liikkeitä ”varmuuden vuoksi”. Sama kun kaikenmaailman koridopplerit jne. joiden pääasiallinen tehtävä on kai lisätä käyttäjänsä ahdistusta ja saada odottava äiti hysteeriseksi pienilläkin sykkeen vaihteluilla. 😛
Tän toisen kanssa ei jostain syystä oikeastaan enää pelota, mutta kiinnostais kovasti tietysti jo tavata se lapsi! Tsemppipeukut vikoille puristuksille. 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Kaikista paras ikinä oli se, kun äippäpolin lääkäri (LÄÄKÄRI) tunnusteli kohtuullisen kovakouraisesti tosta häpyluun huudeilta (ikäänkuin se ei ois ennestään jo tarpeeks kipeä) ja kysy multa että niin, onko tää pää vai peppu? Teki mieli naljaista takaisin että sunhan se pitäis tietää. Tyydyin vaan vastaamaan tylysti että pää siellä ainaki viimeksi oli..
Emmi Nuorgam
😀 olisit sanonut vaan! Ja hymyillyt nätisti perään. 😉
LauraEm.
Jep. Noin 100% kesäsijaisista kysy, ”no missä päin se vauva yleensä on ollut?” Oisko tuolla sisäpuolella päin, sen tarkemmin en nyt nää. Kerran saatoin tuntee selän, kerran kantapään/kyynärpään/nyrkin/polven ja muutaman kerran jotain, joka ihan varmasti oli pää tai peppu.
murina
Huih, tuli pelottavan tarkasti mieleen kuinka kamalia noi viimeiset viikot oli (terveisin äiti, jonka hidastelijalapset on syntyneet rv 42+3 ja 41+5), mulle ei kukaan edes uskaltanut soittaa, ei sillä että olisin edes puhelimeen vastannut…
Teetee (Ei varmistettu)
Aiheesta: En muista loppuraskaudesta paljoakaan, mutta sen muistan, kuinka repesin liitoksistani (eheh), kun mies valitteli, miten huonosti se oli nukkunu.
Aiheen ulkopuolelta: Löysin sun blogiin Isyyspakkauksen kommenttien kautta. Nimi iski silmään, koska ostin sulta vauvanvaatteita pari kuukautta sitten 🙂 Kirjoitat tosi fiksusti ja hauskasti. Kiva lukea sun juttujas, varsinkin kun mulla on aika samantyyppisiä kokemuksia esim. imetyksestä ja vauvan kanssa kotona olemisesta (mun lapsi on nyt 6 kk). Kiitos erityisesti Lapset ja ravintolat Tampereella -jutusta.
Pikaista paranemista Hildalle ja toivottavasti pääset pian synnyttämään!
t. 3-kymppinen kotiäiti Hervannasta
Emmi Nuorgam
Oi vitsi, vaatteet pääsi siis hyvään kotiin! ja kiva kun löysit hoodeille, musta on aina mukava kuulla, että joku pystyy samaistumaan mun juttuihin. Ei tunnu se äitiyskään sitten niin yksinäiseltä – ainakaan koko aikaa. 🙂