Synnyttäminen TAYSin potilashotellissa

Otsikko on hiukan harhaanjohtava, sillä ei TAYSissa nyt ihan niin kovasti hullutella, että synnytyssaleista olisi siirrytty hotellihuoneisiin synnyttämään, mutta otsikkotasolla ”Synnyttäminen TAYSin synnytyssalissa ja siirtyminen viiden tunnin kuluttua Norlandia Care -hotelliin sairaala-alueella” ei ehkä olisi ihan yhtä toimiva. Eli siis: millaista potilashotellissa oli synnyttää?

En ollut varsinaisesti mikään ”Vuoden dokumentaarinen valokuvaaja” 5h synnytyksen jälkeen, joten lopputulos on nyt sitten tällästä..

Yhdellä, ehkä hiukan yllättävälläkin, sanalla voisin kuvailla sitä rentouttavaksi. Norlandia Care -hotelli on siis ihan oikea hotelli, jossa kuka tahansa voi yöpyä. Googlettelin jo hiukan etukäteen, että mistä on kyse, ja mm. Tripadvisorin sivuilla hotellia oli kehuttu todella paljon. Ilmeisesti potilaiden lisäksi hotellissa majoittuu paljon liikematkustajia, jotka arvostavat huokeaa huonehintaa, siistejä tiloja ja hyvää ruokaa. Toistaiseksi hotelli on ainoa Suomessa toimiva potilashotelli, mutta soisin näitä kyllä ilomielin muuallekin – ainakin synnyttämässä oli tällä kertaa ihan mukava käydä, kun kaupanpäälle sai pari yötä hotellin lakanoissa.

En tiedä miten esimerkiksi leikkausten tai muiden kanssa toimitaan, mutta synnyttämään mennessä huonetta ei voi etukäteen varata. Hotellista on yksi kerros varattu synnyttäjille ja on pelkästään tuurista kiinni, sattuuko hotelliin pääsemään vai ei. Meitä lykästi ja noin 5h synnytyksen jälkeen olimme valmiita siirtymään hotelliin. Edellytyksinä siirtymiselle on ainakin säännönmukainen alatiesynnytys, ensi-imetyksen sujuminen, vauvan vakaa tila ja ruumiinlämpö ja äidin kohdun supistuminen ja rakon toiminen. Varmaan näitä on muitakin, mutta nämä jäi mulla itsellä mieleen. Me läpäistiin tissimiehen kanssa kaikki kokeet ja torkuttiin salissa nuo viisi ”karenssituntia”, jonka jälkeen vaihdettiin omat vaatteet päälle ja pakattiin vauva vaunuihin. Potilashotellissa on mahdollista käyttää myös sairaalavaatteita, mutta olin itse varmuuden vuoksi pakannut omat vaatteet mukaan – tuli heti jotenkin huomattavasti ihmisempi olo, kun pääsi siitä yöpaidasta eroon (verkkoalkkareista sen sijaan en luopunut, tietenkään <3) ja sai pikkuisellekin omat vaatteet päälle. Siirtyminen hotelliin tapahtuu huoltotunneleiden kautta ja äiti voi joko kävellä itse tai kulkea pyörätuolilla, itse lykin kärryjä miehen roudatessa kassit ja pussit. Matka on varmaan noin 200-300m, eikä siellä ole mahdollisuutta istuskella, eli jos on yhtään epävarma jaksamisestaan niin kannattaa varmuuden vuoksi ottaa pyörätuoli matkaan.

Huoneet potilashotellissa oli todella siistejä ja viihtyisiä – me satuttiin vielä saamaan ihana metsänäkymäkin, kun päästiin talon takapuolelle. Varustelu on ihan normaali hotellivarustelu: sängyt, muhkeat petivaatteet, nojatuoli, työpöytä, telkkari, jääkaappi ja kaapistot. Oikeastaan mistään muusta, kun pikkuruisesta vauvansängystä ja kylpyhuoneen hoitopöydästä ei olisi tiennyt olevansa sairaalassa vastasyntyneen kanssa. Huoneissa on aika lämmin, eli ei kauhean paksua vaatetta kannata pakata, mekin riisuttiin beben hattu ja tumput melkein heti huoneeseen päästyä, ettei pikkuisen lämpö nousisi liikaa. Huoneeseen päästyämme tuli kerroksen päivystävä kätilö toivottamaan meidät tervetulleeksi, toi hätäkutsurannekkeen, avaimet ja ne pakolliset ”näin hoidat vauvaasi” -brosyyrit ja Liberon kamalan hoitolaukun. Tämän tervetulotoivotuksen lisäksi kätilö kävikin vain kerran päivässä huoneessa tsekkaamassa että kaikki on hyvin, muuten napattiin vauva kainaloon ja käytiin kätilön huoneessa juttelemassa. Tässä vaiheessa konkretisoitui aika hyvin, miksi potilashotelliin suositeltiin majoittumista puolison tai tukihenkilön kanssa: sairaalaosastolla ominainen hyörintä ja pyörintä puuttui täysin, eikä mitään hoitajien kanslian lapsiparkkipalvelua ollut tarjolla.

Ruokailu hotellissa tapahtui alakerran ravintolassa, jonne siis ei voi ottaa vauvaa mukaan. Vanhempia suositeltiinkin syömään eri aikaan ja se sopi kyllä mulle kuin nyrkki silmään: oli ihana päästä yksin syömään ja selaamaan Lilyä ja Facebookia, samalla kun mies makoili vauvan kanssa yläkerrassa. Ravintolassa oli hyvä buffetruoka, joka siis kuuluu äidin majoitukseen (aamiainen, lounas, päivällinen) – salaattipöytä erityisesti oli ihan loistava. Tukihenkilön/puolison majoitukseen kuului vain aamiainen, jonka lisäksi sitten toki sai ostaa ruokaa kuten sitä halusi. Aamiaisesta olikin täällä blogissa jo kuva, mutta siis ensimmäisen aamun pekoni-nakki-leipä-kakku-mättö oli kyllä ihaninta pitkiin aikoihin! Lisäksi ravintolassa oli terassi, jolle pääsi päiväkahvittelemaan ihan ilman lupaa!

Parasta hotellissa kuitenkin oli se rentous ja vapaus, joka synnyttäneiden osastolla ei vuosi sitten ollut. Oma huone takasi yörauhankin, niin että ensimmäisenä yönä poika veteli yli 5h unta yhteen menoon, eikä kukaan ollut tökkimässä 3 tunnin välein väkisin hereille. Hotellista pääsi käymään ulkona ja ekana päivänä kätilö oikein hämmästyi, kun kysyin luvan kävelyllä käymiseen. Meitä hoitanut kätilö oli myös aivan superihana – hän kehotti joka käänteessä käyttämään omaa järkeä ja olemaan stressaamatta, muistutteli myös aina aika ajoin, että ”teillä on jo yksi terve lapsi, kyllä te osaatte!” sen sijaan, että olisi maanisesti käskenyt putsaamaan vauvan napatynkää. Kaikki kunnia synnytysosastojen kätilöillekin, mutta hotellissa oli aivan eri meininki. Näin toisen lapsen kanssa tämä oli mulle ehdottomasti oikea ratkaisu ja paikka, mutta myönnän että ekan kanssa olisi ehkä tullut suru puseroon ja useasti äitiä ikävä. Muistan kun soitin viime keväänä kelloa ihan paniikissa ja lähestulkoon kiljuin ”tää itkee tää lapsi mikä sillä on rikoinko mä sen apua apua apua” enkä varmasti olisi silloin pärjännyt ”yksin” hotellissa. Tai no, eihän siellä tietenkään yksin olla, vaan mullakin oli toi mun superaviomies tukena – oli ihan parasta nukkua tutussa kainalossa ja vähän neuroottisena valvoa vauvan hengitystä heti ekasta yöstä saakka yhdessä, sen sijaan että mies olisi päässyt vain vierailuaikoina meitä katsomaan. Eihän se isi mikään vieras ole, hyvänen aika sentään! Myös Hilda olisi saanut majoittua hotellissa meidän kans jos olisi haluttu, tätä varten siellä on ns. tuplahuoneita, joissa sisarukset saa toiseen huoneeseen nukkumaan, mutta oli kaikille paras ratkaisu että Hippunen oli tutuissa ympyröissä mummun kanssa kotona ja me tutustuttiin aluksi ihan keskenämme vauvaan.

Mitäs vielä? Niin hinta! Mullehan tämä luksus oli siis vähän halvempaa kuin vuodeosastolla olisi ollut (potilashotelli 29,30€, vuodeosasto 34,80€). Hintaan kuului siis majoitus, ruuat ja muut hotellipalvelut, kuten vaikka sauna tms. Miehen hotellimajoitus taas maksoi 32,50€ ja siihen kuului aamiainen, muut ruuat maksettiin itse. Lähestulkoon ilmaista huvia siis.

Suosittelen potilashotellia kyllä kaikille, jotka uskovat pärjäävänsä vauvan kanssa yksin jo heti ekasta päivästä saakka ja rakastavat hotellimajoitusta ja valmista ruokapöytää! Ihan vain sen takia voisin synnyttää vielä kerran. Mutta ehkä nyt kuitenkin pidetään pieni breikki.